Haetko tiukassa paikassa väyläosumaa puukolmosella? Datan perusteella sinun kannattaisi suosia draiveria

Yhdysvaltalaisyrityksen keräämän datan perusteella puukolmosen tarjoama tarkkuushyöty draiveriin verrattuna on niin pieni, ettei siihen kannata turvautua tiiltä lyötäessä.

Kun tiiauspaikalla tulee tiukka paikka ja haluaa osua väylään, moni pelaaja jättää draiverin bägiin ja riisuu mailahupun puukolmosesta eli spoonista.

Puukolmosessa on lyhyempi varsi ja hivenen enemmän nostokulmaa, joten sillä varmasti osuu helposti lyhyeksi leikatulle ruoholle.

Niinhän sitä luulisi. Yhdysvaltalaisen Arccos Caddie -yhtiön keräämä data nimittäin paljastaa, ettei sen paremmin hyvien kuin huonojenkaan pelaajien kannata tarttua tiillä spooniin.

Arccos Caddie on tekoälypohjainen sovellus, joka kerää mailoihin kiinnitettävän anturien avulla tietoa lyönneistä kierroksen aikana. Kun pelaaja lyö palloa, Arccos Caddien tunnistaa mailan, jolla pelaaja löi. Tiedon lyönnin lopputuloksesta sovellus saa siitä, mistä seuraava lyönti jatkuu.

Vuosien saatossa anturit ovat imeneet pilveen pelaajien suorituksista sen verran paljon dataa, että sitä analysoimalla voidaan tehdä sangen luotettavia johtopäätöksiä yleisellä tasolla.

Puukolmosen tarjoama tarkkuushyöty pieni

Arccosin mukaan kaikentasoiset pelaajat lyövät avauslyönnin keskimäärin 206 metrin päähän. Näistä lyönneistä väylään osuu 45,5 prosentin todennäköisyydellä. Puukolmosella lyönnin keskimitta putoaa 196 metriin, mutta tarkkuus ei parane kuin prosenttiyksikön verran.

Tämä on niin vähän, ettei tiillä kannata tarttua puukolmoseen kuin poikkeustapauksessa, kuten silloin jos draiverilla olisi riski siitä, että pallo lentäisi pituuden puolesta epätoivottuun paikkaan.

Kymmenen metrin hyöty lyöntimatkassa päihittää selvästi olemattoman pienen eron lyöntien tarkkuudessa. Esimerkiksi lähestymisissä pituusero tarkoittaa yhden pienempää mailaa, mistä on huomattava hyöty seuraavaan lyöntiin.

Luulisi, että aktiivi- ja kilpapelaajat sentään hyötyisivät puukolmosen käytöstä, vaikka lapa onkin pieni suhteessa varren pituuteen.

Harhaluulo. Tilastot eivät nimittäin juurikaan muutu, vaikka kyseessä olisi nollatasoituksen peluri. Scratch-pelaajilla avaukset Arccosin datan perusteella ovat keskimäärin 224 metriä pitkiä, ja he osuvat väylään 47,3 prosentin todennäköisyydellä. Puukolmosella vastaavat luvut ovat 210 metriä ja 49,7 prosenttia.

Tämäkään data ei siis anna perustetta suosia spoonia draiverin kustannuksella, vaan ero on suhteessa miltei sama tasoituksella 20 pelaavilla.

Eikä tilannetta muuta sekään, kun vertaa päätyvätkö draiverilla pallot oleellisesti enemmän vinoon kuin puukolmosella; oleellisen suurta eroa ei Arccosin keräämän datan perusteella ole havaittavissa.

Näpy draiverilla ajaa asian

Mikä siis avuksi, jos haluaa lyödä varmasti väylälle tai jos väylä on erityisen kapea ja sisältää sivuilla vieläpä vaaraelementtejä, kuten esteitä, metsää tai outin?

Yksi vaihtoehto on tällätä tiiltä raudalla, mutta silloin pelaaja tinkii suurella kädellä pituudesta. Varsinkin jos kyseessä on tavallinen klubigolfari, jolla bägin pisin rauta on usein viitonen tai jopa kuutonen.

Sen sijaan fiksumpaa voisi olla opetella lyömään draiverilla varma ”näpy”, jolla väyläosumatarkkuus paranee – toki hieman pituuden kustannuksella. Vähän vajaalla voimalla vedetty draivi saattaa lentää yhtä pitkälle kuin täysi puukolmonen, mutta todennäköisesti vähemmän vinoon.

Tällaista lyöntiä voi opetella esimerkiksi GoGolfin päävalmentaja Timo Karvisen opetusartikkelin pohjalta: Valitse oikea lyönti, oikeaan paikkaan – draiveriavauksien neljä vaihdetta.

Se on sitten kokonaan toinen kysymys, kannattaako klubipelaajan kantaa puukolmosta bägissä lainkaan. Itse olen tullut sellaiseen lopputulokseen, että mitä suotta.

Puukolmosen sijaan fittauksessa kävi nimittäin ilmi, että minun lyöntitekniikkaani sopii paremmin 16,5-asteinen puunelonen, johon olenkin ollut erittäin tyytyväinen varsinkin väylältä lyötäessä, koska sillä pallo on paljon helpompi saada sillä ilmaan kuin puukolmosella.

Käytän sitä aika ajoin myös tiiltä. Voi tosin olla, että Arccos Caddien dataan perehdyttyäni ensi kesänä vielä aiempaa harvemmin.

• Lue lisää: Tekoäly auttaa golfareita jo nyt – Minä ja minun caddieni