Tekoäly auttaa golfareita jo nyt – Minä ja minun caddieni
Tekoäly on mainio pelikaveri, kunhan siihen vain luottaa.
OSTIN ARCCOSIN valmistaman performance tracking -järjestelmän noin vuosi sitten kollegan suosituksen perusteella. Kyseessä on tekoälypohjainen sovellus, joka kerää mailoihin kiinnitettävän anturien avulla tietoa pelaajan suorituksista.
En pidä itseäni minään väline- tai vimpainniilona ja pelaan pitkälti samoilla välineillä vuodesta toiseen. Tässä tapauksessa tein poikkeuksen lähinnä ammatillisen kiinnostuksen, mutta myös Arccosin Pohjois-Amerikassa saaman laajan ylistyksen vuoksi.
Valmistaja on voittanut innovaatiopalkintoja ja tekee tuloa välinemarkkinoille. Isoista mailavalmistajista esimerkiksi Cobran Connect perustuu Arccosiin. Huhtikuussa myös se julkisti aloittavansa Pingin kanssa.
Käyttöönotto on helppoa. Anturit ruuvataan grippien päihin ja paritetaan älypuhelimen kanssa maila kerrallaan. Sitten vain pelaamaan. Järjestelmä tunnistaa mailat ja niillä tehdyt lyönnit, kunhan muistaa pitää puhelimen etutaskussa ja akku kestää koko kierroksen.
Yksi ennakkoluuloistani oli, että joudun viettämään suuren osan kierroksesta naama älypuhelimen ruudussa, mutta tämä osoittautui vääräksi, sillä systeemi on aika luotettava eikä tilastoja tarvitse juurikaan korjailla kierroksen aikana.
ENSIMMÄINEN JÄRJESTELMÄSTÄ saamani hyöty oli lyönneistä kertyvä kattava statistiikka, jonka perusteella Arccos laskee esimerkiksi tasoituksen pelin eri osa-alueille.
Jo ensimmäisten kierrosten jälkeen huomasin rautalyöntieni olevan luotettavat (hcp 4), mutta puttaaminen astetta heikompaa (hcp 10). Draivit ovat pelini selvästi heikoin osa-alue (hcp 16). Pelaan kympin tasoituksella, joten heikot avaukset käytännössä kumoavat erinomaisten lähestymisten vaikutuksen.
Draivieni perusongelma on slaissi. Arccos tietää kertoa, että 37 prosenttia avauksista päätyy väylän oikealle puolelle. Tämä nyt ei tullut sinänsä yllätyksenä, sillä sen on voinut havaita myös omilla silmillä, mutta ajatus on kutkuttava ja optimistina tulkitsen asiaa niin, että minusta voisi tulla huomattavasti parempi pelaaja, jos parantaisin heikkoja osa-alueita.
Toinen, astetta syvällisempi löydös liittyy lyöntien pituuksiin. Järjestelmä laskee lyöntien perusteella ”smart rangen”, joka on tilastollinen ennuste lyönnin pituudesta ja onnistumisen todennäköisyydestä.
Huomasin, että aikaisempi, omaan tuntumaan perustuva arvio lyöntien pituudesta oli tässäkin varsin optimistinen, koska se perustui minulle valitettavan harvinaisiin erittäin puhtaisiin osumiin. Tilaston mukaan valitsin pääsääntöisesti yhden numeron verran liian lyhyen mailan, minkä vuoksi jätin lähestymisistä joka kolmannen lyhyeksi.
”Huomaan säännöllisesti kaivavani bägistä draiveria, vaikka caddie kehottaa tilastoihin nojaten pitämään sen visusti siellä.”
JÄNNÄN ÄÄRELLE päästiin kymmenen kierroksen, kun järjestelmä oli kerännyt riittävästi tietoa lyönneistä ja niiden lopputuloksista. Siinä vaiheessa järjestelmän caddie-toiminnallisuus aktivoitui, ja se alkoi ehdottaa mailavalintoja kussakin tilanteessa.
Caddieen on ladattu kenttien tiedot reikäkohtaisesti, ja se pystyy GPS:n perusteella arvioimaan etäisyydet varsin luotettavasti. Lippujen paikkoja ei voi ymmärrettävästi etukäteen ladata, mutta ne voi asettaa manuaalisesti halutessaan. Samoin sääolosuhteet, pallon lie ja kentän maskien sijainti jäävät pelaajan arvioitavaksi.
Käytännössä caddien käyttö tapahtuu niin, että se aktivoidaan matkapuhelimen näytöltä tiiauspaikalle saavuttaessa. Järjestelmä antaa kolme mailavaihtoehtoa avauslyöntiin ja sitä seuraaville lyönneille. Kullekin yhdistelmälle ilmoitetaan niiden ennustetut etäisyydet, pallon odotettu sijainti kunkin lyönnin jälkeen, onnistumisen todennäköisyys sekä niiden perusteella odotettu lyöntimäärä. Esimerkiksi näin: hybridi, rautaseiska ja kaksi puttia, arvioitu lyöntimäärä 4,1.
Se on sitten pelaajasta on kiinni, miten suosituksia haluaa noudattaa. Minun kohdallani tämä tarkoittaa usein toistuvaa kamppailua järjen ja tunteen välillä. Huomaan säännöllisesti kaivavani bägistä draiveria, vaikka caddie kehottaa loogisesti tilastoihin nojaten pitämään sen visusti siellä.
VARSINAISEKSI KULMINAATIOPISTEEKSI on muodostunut Kurk Golfin Lake-kentän 6. väylä, joka on keltaiselta teeltä 426-metrinen par 5. Väylä ei ole kovin pitkä, mutta vasemmalla on tiheä metsä ja oikealla puolella draivin päässä oja. Caddie suosittelee avausta hybridillä, jatkolyöntiä rautaseiskalla ja lyhyttä pitchiä 52-asteisella wedgellä.
Tälle kombinaatiolle ennustetaan hyvää onnistumistodennäköisyyttä: lyöntiennuste on lupaava 5,1. Mutta oman muistijälkeni mukaan taas on varsin luontevaa lähteä tavoittelemaan eaglea pitkällä draivilla, koska se on joskus aikaisemminkin onnistunut ja olisihan se tylsää pelata aina varman päälle.
Tilastot eivät kuitenkaan valehtele. Neljä kertaa viimeisestä viidestä kerrasta olen kaivanut avauspalloani ojasta tai metsästä ja jatkanut tuplabogin tavoittelua yhden tai kahden rangaistuslyönnin siivittämänä – vannoen mielessäni valitsevani seuraavalla kerralla toisin. Itse olen kutsunut tätä toistaiseksi optimismiksi, mutta monta muutakin adjektiivia avauslyönnin mailavalinnalle löytyisi.
AVAUSLYÖNTEIHIN LIITTYVÄSTÄ väännöstä huolimatta olen kokenut caddien varsin hyödylliseksi apuvälineeksi. Olen pystynyt tunnistamaan pelini heikkouksia aikaisempaa tarkemmin, ja tämä puolestaan on innostanut harjoittelemaan niitä. Mailavalinnat ovat – tiettyjä avauslyöntejä lukuunottamatta – aikaisempaa sopivampia ja viheriöosumatarkkuus on parantunut.
Tämän kaiken voi todentaa, kuinkas muuten kuin tilastojen perusteella. Kymmenen edellisen kierroksen joukkoon mahtuu kolme 80 lyönnin alitusta, eikä yhtään yli 90 lyönnin kierrosta. Tasoitus on tippunut 1,6 lyöntiä. Luulen, että parantamisen varaa on lisääkin, kunhan yhteistyömme hioutuu tulevilla kierroksilla ja alan luottaa enemmän pikkuapuriini.
Arccosin älypuhelinsovellus kertoo paljon erilaista dataa omasta pelistä. Yksi konkreettinen hyöty on tieto siitä, kuinka pitkälle pallo lentää eri mailoilla keskimäärin.
ANSSI TAURIAINEN
