Tiukka turnee Tahkolla

Mikäli omilla lähikentillä on pulaa sopivista lähtöajoista, kannattaa pelimatka suunnata ruuhka-Suomea kauemmaksi. Tahko haastoi ja hurmasi toimittajan reilussa vuorokaudessa.

KENTTIEN PULLISTELLESSA pelaajia on pääkaupunkiseudulla golfaavan käänneltävä kiviä etsiessään vapaita tiiaikoja. Koska pelaamaan on kuitenkin päästävä, ei viiden tunnin matka tunnu esteeltä eikä miltään. Tahko täältä tullaan!

Matka oli totutun leppoisa. Ei istuminen vanhenevalle kropalle hyvää tee, mutta se oli lopulta se kuuluisa luikaus, kun olin jo Tahkolla ja klubin pihassa. Ja vielä jäi hetki aikaa availla kroppaakin ennen ensimmäistä kierrosta.

Kierros alkoi tällä kertaa 10. väylältä. Ihastelin heti vanhaa Tahkon kenttää. Syväri, joka on vahvasti mukana kierroksella, antoi oman fiiliksensä alusta alkaen. 

Aivan järven rannan vierustaa kulkevat väylät saavat ensiksi ihastelemaan maisemia, sen jälkeen puntaroimaan mailavalintaa. Sankaria vai safetya. Aina se on sankaria ja melkein aina se kostautuu. Osalla väylistä järvenpinta on niin lähellä kenttää, että kovalla tuulella golfari voi saada sieltä pärskeitä päällensä. 

Kierroksen ehdoton huippuhetki sattui 7. reiälle (par 3). Keltaisilta pelattaessa hieman yli 200 metriä pitkä väylä avataan korkealta mäen päältä. Viheriö on aivan järven vieressä ja näkymä on hulppea. Pelikaverin mukaan myös paikalliset pysähtyvät usein ihastelemaan maisemaa. En ihmettele. 

Jos kierroksen alussa jalat olivat tuoreet ja kroppa elastinen, eivät ne sitä olleet enää kierroksen jälkeen. Väsyneenä, mutta onnellisena lähdin vaappumaan kohti hotellia, jossa oli tarkoitus oikaista hetkeksi. Illan ohjelma oli kohtalaisen lyhyt ja ytimekäs: suihkuun, syömään, unille.

AAMULLA KELLON soittoon heräsi onnellinen mies. Aamiainen buffetista ja Tahkon uudemmalle kentälle. Voisiko päivä enää paremmin alkaa. 

Aloitin Lake-kentältä ja sen alku puhalsi hetkeksi ilmat keuhkoista. Pieleen mennyt par 5 sai minut melkein sukeltamaan vesiesteeseen sinne vajonneen palloni seuraksi. Vesi ja Laken kaksi ensimmäistä väylää haastavat pelaajan. Suora ja määrämittainen on valttia. 

Varsinkin Laken loppu on vaikuttava. Väylät 7, 8 ja 9 muodostavat kokonaisuuden, jota ei voi kuin ihastella. Korkeuserot, todellista tarkkuutta vaativat lyönnit ja luonnon eri elementit ovat vahvasti mukana. 

Koska aamu oli rauhallinen, pääsin starttaamaan suoraan Forestille. Miellyttävästi kumpuileva maasto sekä metsän äänet ja tuoksut tekivät kierroksesta omanlaisensa. Ylimääräisiä ääniä ei kuulu ja metsä kätkee muut pelaajat sisäänsä. 

Väylä 8 jäi kierrokselta vahvasti mieleen. Ylhäältä avattava par 3 on todella näyttävä ja helpon näköinen. Mutta kuten aina, ulkonäkö voi pettää. Vesirajassa oleva griini voi olla petollinen ja imurin lailla toimiva vesi ottaa omansa. Otti minultakin. 

Lake ja Forest ovat tosiaan nimensä veroiset. Vaihdettaessa ysiä, tuntuu kuin vaihtaisi täysin eri kentälle.

Old Course	Lake Course	Forest Course
Par 72 Pituudet: 4770–6085 m Avattu: 2000	Par 36 Pituudet: 2395–3200 m Avattu: 2008	Par 36 Pituudet: 2390–3183 m Avattu: 2008

TAHKO TARJOAA loistavan tukikohdan pidempäänkin oleskeluun. Alueen fasiliteetit antavat mahdollisuuden paljon muuhunkin kuin golfiin, ja se on takuuvarma kohde koko perheelle. 

Oma reissuni oli tällä kertaa pikavisiitti. 34 tuntia, 900 kilometriä ei ole ongelma golfkärpäsen puraisemalle tuupparille, kun tarjolla on ruuhkaton, Tahkon tasoinen kenttä. Tänne on tultava uudestaan, ajan kanssa.