Viheriöt ja väylät kuin samettia – St. Laurence Golfin Kalkki-Petteri erinomaisessa syyskunnossa

St. Laurence Golfin Kalkki-Petterin layout paranee mitä pidemmälle kierrosta edetään, mutta se on myös erinomaisessa syyskunnossa.

Syyskuussa sää on ollut otollista golfin harrastamiselle. On ollut lämmintä ja vettä on satanut kohtuullisen vähän. Hyvien pelikelien lisäksi myös suuri osa golfkentistä on ollut loppukauden aikana loistavassa kunnossa.

Yksi sellainen on St. Laurence Golf, jossa on kaksi mainiota kenttää: Pyhä Lauri ja Kalkki-Petteri. Syyskierroksen kohteeksi valikoitui tällä kertaa kohteeksi jälkimmäinen, koska edellisestä kierroksesta ”Kalkkiksella” oli ehtinyt kulua lähes 20 vuotta.

Mutta ennen kuin mennään tarkemmin itse kenttään, muutama sana Lohjalla sijaitsevasta golfkeskuksesta.

Länsi-Espoosta St. Laurence Golfiin hurauttaa Turun moottoritietä pitkin puolessa tunnissa. Helsingistä matkaa tekee noin kolme varttia riippuen tietysti siitä, mistä päin kaupunkia lähtee Lohjalla ajamaan. Ei siis mikään mahdoton matka esimerkiksi viikonlopun tai arkivapaan kierrokselle näin syksyllä.

Golfkentälle johtavaa tietä ajettaessa ylitetään junarata, jonka jälkeen ollaan perillä. Heti vasemmalla sijaitsee range ja oikealla suuri pysäköintialue.

Ensikertalaisen kannattaa huomioida, että caddiemasterien palvelupiste sijaitsee erillisessä rakennuksessa lähellä pysäköintipaikkoja. On kätevää, että ilmoittautumisen voi hoitaa samantien, ennen kuin menee verryttelemään ja pelaamaan.

Klubimiljöö on viehättävä, range ja muut harjoittelualueet löytyvät chippimatkan päästä klubirakennuksesta, samoin Kalkki-Petterin ykkös- ja kymppitiit. Eikä Pyhä Laurin ensimmäiselle avauslyöntipaikallekaan ole kuin vajaa wedge. Pysäköintialueen kupeesta löytyy myös par 3 -kenttä.

Kurosen parhaimmistoa

St. Laurence Golfia pidetään ahkeran golfkenttäsuunnittelija Kosti Kurosen parhaimpina töinä. Työteliäs arkkitehti on suunnitellut Suomeen kymmeniä kenttiä.

Kalkki-Petterin ykkösreikä on lyhyehkö dogleg oikealle. Väylä läpi virtaa kulkee suurin piirtein draivin mitan päässä vesieste, joten avaus kannattaa lyödä esimerkiksi väyläpuulla tai pitkällä raudalla. Tiiauspaikka sijaitsee aivan klubin terassin vierestä. Lämpimänä päivänä avauslyönnin saattaa päästä iskemään kymmenien silmäparien valvovan katseen alla.

Jotain saattaisi tilanne kuumottaa.

Kentän etuysi kulkee puistomaisessa ympäristössä. Enää uskoisi, että kenttä on rakennettu entiselle pellolle. Kun Kalkki-Petteri 1980- ja 90-luvun taitteen kovan golfbuumin aikaan rakennettiin, oli suosittua istuttaa yhdelle jos toisellekin golfkentälle terijoensalavia eli pallopajuja. Kalkki-Petterille niitä istutettiin melkein kahden kentän edestä.

Kyseisen puulajin etuna oli se, että se kasvaa melko nopeasti täyteen mittaan ja on näyttävä ilmestys. Vuosien saatossa tiheän juurakon kasvattavia puita onkin jouduttu kentältä vähän karsimaan.

Puiden avulla haluttiin paitsi muokata maisemaa ja myös tehdä avaraan maastoon rakennetusta kentästä haastavampi. Tässä ollaan onnistuttu. Puiden ollessa nyt täydessä mitassaan ne muodostavat todellisen haitan, jos pallo päätyy niiden taakse. Jos yli ei pääse, ei auta muuta kuin lyödä suosiolla vinoon ja yrittää paikata välilyönti jollain seuraavilla lyönneillä.

Etuysi haastaa pelaajat

Ensimmäiset reiät ovat lyhyehköjä, kunhan pysyy väylällä ja välttää vesiesteet. Etuysin puolivälissä vastaan tulee kaksi pitkää ja suoraa par 4 -reikää, joilla parin tekeminen vaatii pitkiä lyöntejä, ovathan kummatkin eli 4. ja 5. reikä takaa yli 400-metrisiä.

Näiden jälkeen vuorossa kaksi perättäistä par 5 -reikää, joista ensimmäinen eli kuutonen palaa klubitalon tuntumaan. Mikäli onnistuu lyömään sopivan rohkean avauksen puulinjan vierestä, saattaa vasemmalle kääntyvällä doglegillä päästä lyömään toista päälle – vesiesteen ylitse. Jälkimmäinen on yli 500 metriä pitkä reikä, jossa kakkoslyöntiä ei yllä kuin bighittereillä viheriölle. Sen sijaan kakkoslyöntiä joutuu sovittelemaan layupina metsärännin välissä tai välistä riippuen lyönnin pituudesta.

Kahdeksikko on pitkä par 3 ja yhdeksikkö keskimittainen par 4 dogleg oikealle. Vasemmalle ei kannata lyödä, sillä juuri draivin kantaman päässä on terijoensalava, joka blokkaa helposti kakkoslyönnin viheriölle.

Kalkki-Petterin ensimmäiset yhdeksän reikää olivat maisemaltaan samantyyppisiä mutta layoutiltaan erilaisia lukuunottamatta pitkiä par 4 -reikiä eli nelosta ja vitosta.

Mielenkiintoinen takaysi

St. Laurencen kentistä Pyhä-Lauri mielletään useiden pelaajien keskuudessa paremmaksi ja itsekin olen samaa mieltä. Mielestäni samalle tasolle Pyhän-Laurin kanssa yltää kuitenkin Kalkki-Petterin takaysi, jolla on monta mielenkiintoista väylää.

Kymppireiän avaus lyödään laakson ja vesiesteen yli tai ohi loivaan ylärinteeseen, jonka päällä palloja ottaa vastaan valtava viheriö. Pitkälyöntiset iskevät helposti veden yli draivilla, mutta tavalliset kuolevaiset saavat panna parastaan tai kiertää lammen.

Haastava mutta mahdollisuuksia tarjoava reikä.

Yhdestoista on par 5, joka kääntyy lähes 90 astetta vasemmalle. Mikäli osaa taivuttaa palloa vasemmalle saattaa päästä lyömään kakkoslyöntiä hyvästä paikasta viheriölle, jonka edessä oleva bunkkeri oli remontissa kierroksen aikana.

Kahdestoista ja kolmastoista ovat keskipitkiä par 4 -reikiä, joista ensimmäinen on suora ja jälkimmäinen lievä dogleg oikealle. Kolmannentoista lähestymisessä vaaditaan pituustarkkuutta, sillä viheriö ei ole kovinkaan syvä ja edessä vaanii syvä bunkkeri ja takana on rinne, jonne päätyvällä on edessään liukas alamäkichippi alarinteestä.

Neljästoista reikä on mäen päältä avattava par 3, kiva reikä, jonka jälkeen voi vielä tankata taukokioskilla lopun haasteita varten.

Viidennentoista reiän avaus on haastava, sillä se pitää saada menemään riittävän pitkänä melko kapeaan kohtaan, jotta aukeaisi fiksu rako kakkoslyönnille vasempaan kääntyvällä dogleg-reiällä. Kuudestoista on suoraviivainen, keskiraudalla avattava par 3 -reikä, mutta toiseksi viimeisellä reiällä vaaditaan taas lyöntipituutta, sillä mittaa takatiiltä on karvan alle 400 metriä ja viheriö sijaitsee pienen nyppylän päällä.

Päätösreikä on Kalkki-Petterille tyypillinen keskipitkä par 4 doglegillä oikealle. Avausta ei kannata ottaa liikaa oikeaa laitaa hipoen, ettei jää keskelle raffissa kasvavia terijoensalavia. Niiden seasta välilyönti sivuun ja jopa taaksepäin voi olla tilanteesta riippuen se fiksuin vaihtoehto.

Kalkki-Petteri on miellyttävä kenttä, jossa elokuun lopun kierroksella suurimman vaikutuksen teki sen kunto. Kenttä oli parturoitu siististi eri leikkuukorkeuksiin, mikä antoi huolitellun vaikutelman. Pelaamisen nautintoa lisäsi myös erinomainen viherpeittävyys – sekä väylät että viheriöt olivat samettisessa kunnossa.

Jos aikaa vaan riittää, kannattaa St. Laurence Golf käydä pelaamassa vielä tämän kauden aikana.

• Suomi
• Uusimaa

St. Laurence Golf

St. Laurence Golf on viihtyisä golfkeskus Lohjalla.

Tutustu kenttään