Kytäjä Golf North West – uudistunut huippukenttä

Hyvinkään Kytäjä Golf on vuosia ollut yksi Suomen arvostetuimmista golfkentistä. Kahden kentän keskus tarjoaa pelaajille loistavat peliareenat ja harjoittelualueet. Klubitalo ja muut puitteet ovat myös huippuluokkaa, ja pienet uudistukset toimivat hyvin.

Kytäjä on pieni taajama Hyvinkään länsipuolella. Kylä on tunnettu kartanostaan, joka aikanaan oli Suomen suurimpia. Kartanon maille, Kytäjärven rantaan rakennettiin vuosituhannen vaihteessa uusi, championship-tason golfkeskus, josta tuli heti yksi suomalaisten suosikkikohteista. South East -kenttä valmistui vuonna 2003 ja North West -kenttä vuonna 2004. Kentät on suunnitellut kanadalainen Thomas McBroom.

Pieniä muutoksia pelaajan eduksi

Heti parkkipaikalle tullessani huomasin, että opasviittojen määrää on lisätty, jotta ensikertalaisetkin löytävät oikealle tiille. Matka klubitalolta ykköstiille voi tuntua pitkältä, joten uudistus on erittäin tervetullut. Väylätauluja kentällä ei ole, mutta hienosti tehtyjä kenttäoppaita saa caddiemasterilta. Tiiboksit on merkitty numeroilla kentän mitan mukaan, mitä pidän hyvänä tapana.

Kytäjän harjoitusalue on kiistatta yksi Suomen parhaista. Lähipeliä pystyy treenaamaan huippuolosuhteissa ja rangella on tilaa mäiskiä. Nykyään rangella on pallokone, joten poletteja täytyy muistaa ostaa caddiemasterilta!

Kytäjän klubiravintola on tänä vuonna yhtiön omassa hoidossa. Paikallispelaajien havaintojen mukaan palvelu on muutoksen myötä parantunut entisestään. Satuin paikalle grillijuhlien aikaan – tarjolla oli jos jonkinlaista syötävää sekä mies ja kitara -trubaduuri. Oli mukava nähdä, että klubille tultiin syömään ja viihtymään ilman golfiakin.

Autolla pelaaville on tarjolla hieno uudistus: osaan golfautoista on asennettu GPS-laitteet ja iso näyttö. Näytöllä näkyy kenttäkartta ja stroke saver, mikä nopeuttaa peliä. Samalla klubitalolta nähdään autojen sijainti ja voidaan tarvittaessa reagoida hitaaseen peliin.

North West haastaa ja palkitsee

NW-kenttä on reilu, mutta vaativa. Osa väylistä sijaitsee avoimella alueella, jolloin tuuli pääsee vaikuttamaan toden teolla. Osa väylistä taasen kulkee metsämaisemassa, ja korkeuseroja on reilusti. Kytäjän kentistä ”Nortti” on fyysisesti raskaampi pelata.

Tiiboksit ovat riittävän isoja, jotta aina löytyy hyväruohoinen ja tasainen kohta. Pidän erityisesti siitä, että jokaiselta tiiltä näkee lyönnin alastuloalueen selvästi kaikkine esteineen. McBroom on asettanut inhottavasti bunkkereita juuri niihin paikkoihin, joihin pallo huonon lyönnin seurauksena menee. Toisaalta draiveille on tilaa eikä esimerkiksi väylien välillä ole out-rajoja. Griinit ovat nopeita ja muodokkaita, mutta eivät mahdottomia.

Heinäkuussa kentällä on satanut jo yli 65 millimetriä, mikä on yleensä koko kuukauden sademäärä. Raffeissa olikin joitain märkiä kohtia ja joissain bunkkereissa oli valumajälkiä, mutta väylät, tiit ja griinit olivat täydessä pelikunnossa. Rulleja ei juuri tullut – pari kertaa pallo jopa upposi alastulojälkeensä.

Suosikkiväylät

Pidän väylistä, jotka voi pelata usealla tavalla. North Westin kakkonen, 60-tiiltä 288-metrinen par 4 on hyvä esimerkki tällaisesta. Usein myötätuuleen pelattava väylä on niukin naukin draivattavissa yhdellä päälle, mutta bunkkerit suojaavat nostettua griiniä hyvin. Väylän voi avata myös jopa raudalla ja siten tyystin väistää kuusi väyläbunkkeria. Griini on hankala, mutta parin tekeminen on mahdollista. Tällä kertaa löin avaukseni bunkkeriin, josta nosto griinille ja kolmen putin bogi.

Etuysin päätösväylä, 304-metrinen par 4 on mielestäni hienosti suunniteltu golfreikä. Avaus lyödään kapealta näyttävälle väylälle, jota bunkkerit suojaavat molemmin puolin. Todellisuudessa väylä on leveä ja tilaa on, joten draverilla voi lyödä huoletta. Toisaalta spooni tai pitkä rautakaan eivät jätä liian kauas. Voi siis hyökätä tai pelata varman päälle. Griini on vaikeiden bunkkerien ympäröimä, ja kallistusta riittää. Lyhyestä mitasta huolimatta par on hyvä tulos. Tein taas kolmen putin bogin.

Kahdestoista väylä tarjoaa jopa eagle-mahdollisuuden: se on ylhäältä lyötävä par 5, jolla on tilaa draivata. Koska väylällä on 60-tiiltä mittaa vain 452 metriä, voi kakkoslyöntiä yrittää griinille asti. Pallon pitää lentää leveän ojan yli, mutta laskeutumisalue griinin edessä on iso. Griini on helpohko, joten onnistumisen fiiliksiä on tarjolla. (Ja kuten arvata saattaa, tein kolmen putin bogin. Putteri oli tässä vaiheessa jo tuomittu vaihtopenkille.)

Takaysi päättyy mielestäni loistavaan kolmikkoon 16–18. Kahdeksastoista väylä on varsinainen monsteri: par 4, 406 metriä ja yleensä vastatuuleen. Jos välttää bunkkerit ja saa avauksen väylälle, jää lähestymiseen matkaa helposti parisataa metriä. Nostettu griini ja neljä griinibunkkeria vaativat hyvän lähestymisen, joten joskus on hyvä ottaa välilyönti. Griini on keskimääräistä vaikeampi. Kannattaa siis säästellä voimia loppuun!

Inhokkiväylät

Jokaisella kentällä on väyliä, joista en pidä. Jostain syystä en ole koskaan onnistunut kunnolla North Westin kahdeksannella väylällä. Kyseessä on kentän kolmanneksi helpoin väylä, 147-metrinen par 3. Kytäjän parkolmosille tyypillisesti avaus lyödään notkon yli nostetulle griinille. Keskiarvoni tällä väylällä on varmasti lähes +2. Tälläkin kertaa sain söhellettyä lähipelissä oikein urakalla: tein yhden putin tuplan.

Jännitystä tiiboksissa aiheuttaa myös kentän takanurkkaan pelattava kolmastoista reikä. Väylä on leveähkö, mutta draivin pitää onnistua: mittaa on kuitenkin 356 metriä. Molemmilla puolilla on pitkää raffia, josta lievään ylämäkeen lähestyminen on todella haastavaa. Tällä kertaa löin loistavan draivin, mutta epäonnistuin lähestymisessä ja puttasin surkeasti helpohkolla griinillä – tuloksena taas tupla.

Molemmat inhokkini ovat hyviä esimerkkejä siitä, miten kenttäarkkitehti ottaa voiton pelaajasta. Väylät eivät ole huonosti suunniteltuja tai edes vaikeita, mutta en vain pysty pelaamaan niitä pariin. Eikä väylän slope-arvo kerro kaikkea: NW:n vaikein väylä, 14., on mielestäni mukava ja helpohko, vaikka mittaa on reilusti.

Huippukenttä, joka sopii kaikentasoisille

Kytäjä kuuluu ehdottomasti Suomen top-3-golfkohteisiin. Nykyisin kentältä löytyy myös majoituspalveluja, joten pelireissun voi tehdä kauempaakin. Pyrin käymään Kytäjällä ainakin kerran kesässä, eikä kenttä koskaan ole pettänyt odotuksiani.

Tämän kesän vierailua odottamaan jää vielä Kytäjärven rantaan rakennettu South East -kenttä, joka tarjoaa huikeita maisemia. Molemmat kentät ovat loistavassa kunnossa nyt Suomen kesän huipussa.

Kytäjä sopii kaikille pelitasosta riippumatta. North West -kenttä on ehkä vähän helpompi, ja tiiboksin valinnalla pystyy tekemään pelistä sopivan vaikeaa. Kenttä on selkeä, reilu ja erinomainen pelata. Vaikka Kytäjällä on pelattu Challenge Touria, ei kyseessä missään nimessä ole vain huippupelaajien areena. Kenttä on lähes virheettömässä kunnossa, kaikki pelaamaan!

HCP-vaatimus: miehet 36, naiset 45
Nettisivut: http://golfpiste.com/kytajagolf
Molempien kenttien ilmakuva ja kenttäesittely: http://skyx.fi/virtual/kytaja/…
Facebook: http://www.facebook.com/pages/Kytäjä-Golf-KyG/163841727007533
Twitter: http://twitter.com/kytaja_golf
Matka-aika Kehä III:lta: noin 35 minuuttia Hämeenlinnanväylää pitkin