J.B. Holmesin hitaan pelin puolesta

Hyvässä keskustelussa saadaan esille asian molemmat puolet. Päätin siksi kirjoittaa artikkelin J.B. Holmesin hitaan pelaamisen puolesta.

Olin itse paikan päällä seuraamassa kilpailua Riviera Country Clubilla. Sunnuntain iltapäivän keli oli erittäin haastava. Puuskittainen tuuli yltyi yhä kovemmaksi kierroksen lopussa ja puhalsi hatut päästä yleisöltä. Tuuli riepotteli palloja etenkin lähestymisissä, joissa lyöntivalinnat osoittautuivat ratkaiseviksi. Jopa Justin Thomasin neljän ja kolmen putin griinit takaysillä voi osittain laittaa tuulenpuuskien syyksi. 

Lisäksi viimeistä ryhmää seurannut yleisöjoukko oli suuri ja riehakas. Riemuhuutoja pelaajien puolesta ja vastaan kantautui jatkuvasti lyöntien välissä. Kyseessää on yksi PGA Tourin parhaista kilpailuista ja voittoon pelaaminen vaati äärimmäistä keskittymistä. Holmesista huokui päättäväisyys ja voitontahto, eikä hän aikonut jättää yhtään lyöntiä keskeneräiseksi.

Takaysillä jokainen par tulos oli voitto kenttää ja olosuhteita vastaan. J.B. lopetti kierroksen kuuteen peräkkäiseen pariin, mikä nosti hänet Thomasin ja Scottin ohi lyönnin voittoon.

Kukaan tuskin puhuu hitaan pelaamisen puolesta mutta pitää aina muistaa, että missä yhteydessä asiasta puhutaan. Mielestäni Holmesin pelitahti osoitti loistavaa keskittymistä kilpailun viimeisillä hetkillä. Jos peli tuntui hitaalle TV-katsojille olisi selostajien pitänyt keksiä jotain parempaa sanottavaa mielenkiinnon lisäämiseksi. Livenä seurattuna ei hidas pelaaminen käynyt edes mielessä.