Välineniilo Altonen voitti The Openin alueellisen karsinnan – mukana Skotlannissa on kaksi niin vaikeaa mailaa, että edes maailman parhaat eivät kelpuuta niitä enää bägeihinsä
Joachim Altonen selvitti maanantaina tiensä The Open Championshipin finaalikarsintaan lähes 20 vuotta vanhoilla raudoilla.
Tämän vuoden kolme ensimmäistä miesten majoria on pelattu ilman suomalaisia. Majoreita on jäljellä enää yksi, parin viikon kuluttua pelattava The Open Championship.
Kisaan on päässyt mukaan Sami Välimäki, joka sai paikan jo marraskuussa sijoittumalla toiseksi South African Open -kisassa. Eilen puolestaan todellinen yllättäjä selvitti tiensä kilpailun finaalikarsintaan. Hän on Kaliforniassa asuva Joachim Altonen. Myös Ilari Saulo eteni karsintafinaaliin.
Altonen voitti eilen Kilmarnockin Barassie-kentällä pelatun alueellisen karsinnan tuloksella 69 (-3). Saulon tulos oli sama 69 (-1), ja se riitti kolmanteen sijaan Lindrickissä pelatussa karsinnassa.
”Se oli hyvä suoritus. Olen ollut viikon harjoittelemassa links-golfia ja sain valmistauduttua hyvin, mikä oli tärkeää”, Altonen sanoo.
Altonen kertoo, että hänen pelinsä on ollut erinomaisessa kunnossa koko kevään ajan. Hän eteni aiemmin U.S. Openin viimeiseen karsintavaiheeseen, mutta paikka Los Angeles Country Clubilla pelattuun majoriin jäi lopulta kauaksi.
Tutustuminen linkseihin jatkuu
The Openin ratkaiseva karsinta pelataan viikon kuluttua tiistaina, eikä Altonen aio matkustaa sitä ennen sen paremmin kotiin Yhdysvaltoihin kuin Suomeenkaan. Sen sijaan hän aikoo jatkaa tutustumista links-golfin saloihin. Mitään ei jätetä nyt sattuman varaan.
Esimerkiksi karsinnan viimeisen vaiheen kenttä Dundonald Links on ehtinyt tulla jo tällä reissulla tutuksi, sillä hän kävi pelaamassa siellä viime viikolla paikallisen kiertueen kolmipäiväisen kilpailun.
Links-golf on perin juurin erilaista kuin peli, jota hän on tottunut pelaamaan Yhdysvalloissa. Viimeisen viikon hän on opetellut, kuinka pallo pomppii avauksissa ja miten lyödä korkeista links-karheikoista. Pinnat ovat kovat ja pallo rullaa pitkälle. Myös sää on erilainen Britanniassa kuin rapakon toisella puolella.
”Valitettavasti Kaliforniassa ei paljon tuule”, Altonen toteaa.
Hän kuitenkin kertoo nauttivansa haastavista olosuhteista ja taktisesta pelaamisesta, ja niitä links-golf totta vie tarjoaa.
Rautaykkösestä salainen ase
Altonen tunnetaan golfpiireissä välineniilona. Britanniassa hänellä on mukana muun muassa kaksi erilaista rautasettiä, joista toiseen kuuluu rautaykkönen ja -kakkonen. Näitä mailoja ei enää näe edes huippupelaajien ja maailman parhaiden pallonlyöjien bägissä, sillä ne ovat armottoman vaikeita.
Niiden sijaan huiput käyttävät driving ironeita, hybridejä ja väyläpuita.
Karsintakilpailussa Altosen bägissä ei ollut rautaykköstä, sillä hän ei ole vielä päässyt täysin sinuiksi sen kanssa. Sen sijaan rautakakkosella hän avasi peräti seitsemän kertaa osuen väylään kuudesti.
”Yhden löin väyläbunkkeriin, josta jouduin vain lyömään pallon sivuun.”
Ideana Altosella on se, että pitkillä raudoilla hän saa pidettyä pallon riittävän matalana, eikä peliväline päädy usein mereltä puhaltavan kovan tuulen riepottelemaksi.
”Rautaykkösessä nostokulma on 16,5 ja rautakakkosessa 19 astetta, mutta säädin sitä vähän tiukemmaksi kilpailua varten”, Altonen paljastaa.
Altosen rautakakkosessa ei ole kehäpainoista ja paksupohjaista lapaa, vaan se on puhdas blade viime vuosikymmenen puolivälistä ja osa Titleist 680 -settiä, jonka hän hankki muutama vuosi sitten käytettynä eBay-nettikaupasta. Lapa rankaisee, jos sillä ei osu tarkasti keskelle lapaa.
Mizunon rautaykköstä hän ei siis ole vielä kilpailussa käyttänyt. Hän ei ole aivan varma, saako mailalla ylipäätään kilpailla. Kyseinen yksilö on 80–90-luvun vaihteesta.
”Pitää soittaa Mizunolle ja kysyä, ovatko sen urat lailliset. Se olisi mielettömän hyvä ase täällä, koska on niin tuulista ja pystyisi pitämään pallon matalana.”
Kuten lukijalle on varmasti käynyt jo selväksi, Altonen suhtautuu välineisiin analyyttisesti ja tarkasti. Hän sanoo, että voisi ihan hyvin käyttää myös modernia driving ironia, jos sen rytmitys ja ajoitus toimisi samalla tavalla kuin muissa raudoissa.
”Settini on nyt yhdenmukainen, sillä sama maila toistuu samana (ajoituksen ja rytmin osalta) koko bägin läpi.
Links-golfissa Altonen hakee pituustarkkuutta myös avauksissa, sillä pitkällä raudalla pallo halutaan usein sijoittaa esimerkiksi bunkkerien etupuolelle. Siksi on tärkeää, että mailassa on teräs- eikä grafiittivarsi.
”Täällä pitkän raudan tarkoitus on olla mahdollisimman tarkka ja kontrolloitu. Grafiittivarsi tuottaa mielestäni liikaa hajontaa pituuden suhteen”, Altonen korostaa.
Toinen syy siihen, miksi Altonen suosii Skotlannissa perinteistä bladea on se, että lavassa on ohut pohja. Paksupohjainen lapa pomppaa helposti kovasta maasta, jolloin lapa kääntyy helposti vinoon. Jos esimerkiksi haluaa lyödä fadea avaamalla lapaa, voi modernilla driving ironilla käydä helposti niin, että lavan takaosa osuu ensin maahan sulkien lavan, eikä toivottua kierrettä tulekaan.
”Ei tämä ole pelkkää fiillistelyä. Olen todennut, että se (blade-maila) on tarkempi”, Altonen tiivistää.
Väyliin osuminen korostuu rangella
Altonen on nyt viihtynyt viikon verran perehtymässä links-golfin saloihin. Yksi merkittävimmästä opeista on se, että perinteisillä merenrantakentillä kyky hallita pallon lentokaarta on ihan yhtä tärkeää avauksissa kuin lähestymisissä; väyliin osumisella on ratkaiseva merkitys, sillä bunkkerit ja raffit rankaisevat enemmän kuin missään muualla.
”(Links-golf) on hemmetin hauskaa. Täällä on kaksi lyöntiä per väylä, joissa pitää katsoa tarkasti pituus, tarkkuus ja lentokaari. Siinä on erittäin iso ero, kun pinnat ovat kovat ja tuulee”, Altonen sanoo.
Altosen mukaan rautaviitosella väylältä voi olla helpompi saada kontrolloitu lyönti osumaan viheriöön kuin sand wedgellä karheikosta.
”Toisaalta sekin on oma taitonsa täällä. Voi olla, että jotkut osaavat kontrolloida palloa paremmin raffista lähempää viheriötä”, hän myöntää.
Altosella on vielä viikko aikaa valmistautua karsinnan viimeiseen vaiheeseen. Hän aikoo käyttää tämän ajan tehokkaasti hyväkseen, sillä opeteltavaa riittää. Esimerkiksi pallon saaminen kontrolliin karheikosta wedgellä voi osoittautua tärkeäksi taidoksi, kun hän hakee paikkaa viikon kuluttua paikkaa The Openissa.
Michael Block ei toimi esikuvana
Suomalaisittain kyseessä olisi harvinainen saavutus, sillä aiemmin ainoastaan Mikko Ilonen ja Mikko Korhonen ovat päässeet pelaamaan maailman vanhimpaan majoriin.
Tähän duoon Altonen olisi melko erikoinen täydennys, sillä Altonen lopetti kertaalleen peliuransa ja teki golfopettajan töitä, ennen kuin reilu vuosi sitten päätti jälleen panostaa uudestaan peliuraansa. Hänellä ei ole vyöllään vielä yhtään pääkiertueen kilpailua.
Golfissa kaikki voi kuitenkin olla mahdollista, kuten 46-vuotias Michael Block osoitti toukokuussa PGA Championshipissä. Yhdysvaltalainen golfopettaja sijoittui majorissa 15:nneksi ja keräsi tuolloin lähes enemmän julkisuutta kuin sen voittanut Brooks Koepka.
Altoselle Block ei kuitenkaan toimi inspiraation lähteenä, kun hän hakee paikkaa arvoturnauksessa.
”Hyvä tarina ja osoittaa sen, että hyviä pelaajia on joka puolella. Näen paljon pelaajia (PGA) Tourin ulkopuolella, jotka ovat parempia kuin Michael Block. Hän oli yksi kaveri, joka sai onnistumisen tästä pakasta isossa kisassa”, Altonen sanoo.
The Openin karsinnan viimeisen vaiheen kilpailut pelataan 4. heinäkuuta neljällä eri paikkakunnalla, joista jokaisesta tiettävästi kolmesta neljään parasta pelaajaa pääsee mukaan Royal Liverpoolissa 20.–23. heinäkuutä pelattavaan The Openiin.
Viimeisessä karsintavaiheessa pelataan 36 reikää.
Oikaisu: Jutussa kerrottiin aiemmin virheellisesti, ettei kilpailussa olisi mukana muita suomalaisia, vaikka Sami Välimäellä on paikka The Openissa.
