Tuntematon suuruus: Maailman laidalla

Stonehaven Golf Clubin muotoiluun on osallistunut myös saksalainen pommikone.

SKOTLANTIIN MATKUSTAVILLA golfareilla ovat päällimmäisenä mielessä hiekkadyyneillä kulkevat links-kentät, joita myös Aberdeenin alueelta löytyy useita: Cruden Bay, Royal Aberdeen ja kiistelty Trump International.

Alle puolen tunnin ajomatkan päästä Aberdeenista löytyy kuitenkin kenttä, jota Koillis-Skotlannissa vierailevan ei kannata jättää väliin, vaikka se ei tarjoakaan tyypillistä links-golfia.

Kyse on vuonna 1888 perustetusta Stonehaven Golf Clubista, joka on rakennettu korkeiden rantakallioiden päällä sijaitsevalle jyrkälle ja kapealle maa-alueelle. Kenttä antaa virikkeitä kaikille aisteille.

Stonehavenin kuuluisin jäsen on George Duncan. Klubin entinen pro voitti urallaan The Openin ja toimi Iso-Britannian Ryder Cup -joukkueen kapteenina vuonna 1929. Hän oli myös yksi niistä pelaajista, jotka ehdottivat 20-luvun alussa Samuel Ryderille Iso-Britannian ja Yhdysvaltojen välillä pelattujen epävirallisten otteluiden muuttamista pysyväksi mittelöksi. Loppu on golfin historiaa.

MUTTA TAKAISIN itse kenttään, jonka avausreikä pelataan klubitalolta suoraan kohti merta. Vain 275 metriä pitkä, alamäkeen pelattava par 4 houkuttelee sankaritekoihin, mutta viheriötä suojaa bunkkerien lisäksi jyrkkä pudotus merenrantaan.

Pelaajien kannattaa myös huomioida viheriön etupuolella sijaitseva lähes pyöreä nurmibunkkeri. Potero syntyi toisen maailmansodan kahinoissa, kun Saksan armeijan lentokone pudotti kotimatkallaan pommin tuohon paikkaan. Este tunnetaan nimellä Hitler’s Bunker.

Kentän kahdeksan ensimmäistä reikää pelataan rantakallioiden reunaa hipoen ja osassa lyödään rotkon yli. Sen jälkeen siirrytään neljän reiän ajaksi pois rannan tuntumasta kenttää halkovan rautatien toiselle puolelle. Tasainen ja helppo puisto-osuus antaa tervetulleen hengähdystauon.

Siirryttäessä takaisin rantaan päästään kokemaan Stonehavenin dramaattisimmat reiät. Rotkon yli lyötävä 13. reikä on vain 230 metriä pitkä par 4, jossa turvallisinta on yrittää päästä avauksella mahdollisimman lähelle viheriötä. Tällöin rotko ei pääse nappaamaan palloa.

15. reikä avataan saman rotkon hieman tiiauspaikkaa korkeammalla sijaitsevalle viheriölle. 150-metrinen par 3 ei muuten tuntuisi kovinkaan vaikealta, mutta rotkon ylityksen vuoksi lähes kaikki pelaajat tuntuvat ottavan yhden mailan liikaa. 

Kolme viimeistä väylää pelataan sivurinteessä kohti klubitaloa. 17. reiän tiiauspaikalla kannattaa pysähtyä hetkeksi ihastelemaan maisemia ja pohtimaan, miten upeisiin paikkoihin golfia pelatessa voi päätyä.

STONEHAVENIN PELAAMINEN ei jää rahasta kiinni. Green fee kesäsesonkina on kohtuulliset 55 euroa.

JUHA TUUKKANEN