Takaisin omalla tasollaan
Tapio Pulkkasen peli oli kateissa puolitoista vuotta. Yleisön paluu ja omiin vahvuuksiin tukeutuvan pelin löytyminen nostattavat pintaan unelmista suurimman.
TAPIO PULKKANEN saapuu haastatteluun kesäkuun alussa suoraan Jätkäsaaren terveysasemalta, jossa hänen olkapäähänsä on piikitetty Pfizerin valmistama suoja koronavirusta vastaan. Koronapandemia on vaikuttanut ihmisten elämään kaikkialla maailmassa, mutta erityisesti se on muuttanut golfammattilaisena työskentelevän Pulkkasen arkea.
Sen jälkeen kun European Tour käynnistyi uudestaan vajaan puolen vuoden tauon jälkeen viime kesänä, Pulkkanen on matkustanut maailmalla maski naamalla poikkeuksellisissa olosuhteissa. Kisapaikoilla hän on elänyt kiertueen järjestämässä kuplassa ja kotiin palatessa on ollut edessä lyhyt omaehtoinen karanteeni.
Lisäksi Pulkkasen nenää on penslattu pumpulitikulla vähintään kolme kertaa kisaviikon aikana, vuoden aikana hänet on testattu arviolta sata kertaa. Aina se tuntuu yhtä viheliäiseltä, ja sitten saa vielä jännittää testitulosta.
Mikäli kisapaikalla tehty testi paljastuisi positiiviseksi, tarkoittaisi se sitä, että Pulkkanen joutuisi eristäytymään välittömästi muista. Erityisen paljon kuumotti odottaa koronatestin tulostaa Keniassa, jonne hän ei olisi mielellään jäänyt karanteeniin saati sairastamaan.
”Tautia en pelkää, vaan enemmän sitä, miten se vaikuttaa kisaamiseen. Siksi olen yrittänyt olla mahdollisimman varovainen ja vältellyt väkijoukkoja”, Pulkkanen sanoo.
”Positiivinen tulos tarkoittaisi sitä, että joutuisin jäämään pariksi viikoksi karanteeniin hotellihuoneeseen.”
Toistaiseksi European Tourin kisapaikoilla muodostama kupla on toiminut hyvin. Testeissä on tullut vain vähän positiivisia testituloksia, eikä kukaan ole sairastunut vakavasti. Myöskään laajoista tartuntaketjuista ei ole raportoitu.
- Aiheesta lisää: Pulkkanen viidentenä ja Kaske 17:ntena Prahassa
EUROPEAN TOURIN kisat pelattiin pitkään tyhjille katsomoille. Jos mukaan ei lasketa Yhdysvalloissa käytyä PGA Championshipia, ensimmäisen kerran ihmisiä laskettiin kisoihin suuremmassa mittakaavassa kesäkuun alussa Saksassa Porsche European Openissa.
Vaikka katsojia oli sielläkin normaaliin verrattuna selvästi vähemmän, muutama tuhat per päivä, Pulkkanen nautti pelaamisesta yleisön edessä. Päätöskierroksella Pulkkasen ryhmässä pelasi Marcel Schneider. Hän oli paras isäntämaan edustajista ja houkutteli mukavasti faneja seuraamaan ryhmän peliä.
”Oli huikea fiilis pelata pitkästä aikaa yleisön edessä”, Pulkkanen iloitsee.
”Ilman yleisöä monella saattaa olla sellainen fiilis, ettei oikein ole kisoja menossa. Minunkin on helpompi latautua, kun on enemmän porukkaa ympärillä.”
Pulkkanen sijoittui European Openissa jaetulle 18. sijalle. Se oli jälleen yksi hyvä sijoitus sitten toukokuun alun, jolloin Pulkkasen pelissä tapahtui selvä käänne parempaan heikosti sujuneen pitkän jakson jälkeen.
Viime vuoden tynkäkaudella Pulkkasen sijoitus Race-to-Dubai-kisassa oli 178:s. Normaalisti tämä olisi tarkoittanut sitä, että hän olisi joutunut hakemaan vauhtia Challenge Tourilta. Koronan vuoksi pelaajien kategoriat päätettiin onneksi jo hyvissä ajoin säilyttää ennallaan, joten Pulkkanen sai pitää korttinsa pääkiertueelle.
”Viime vuosi oli huti, vaikka valmistauduin kisoihin samalla tavalla kuin aiempina vuosina. En tiedä, vaikuttiko minuun alitajuisesti se, että kategoriat oli jäädytetty. Olen loppupeleissä ollut aina hyvä, kun olen ollut kortin kanssa selkä seinää vasten”, hän pohtii.
Myöskään tämän kauden alku ei luvannut hyvää. Avauskisassa Abu Dhabissa hän sijoittui 41:nneksi, mutta sen jälkeen Pulkkanen putosi cutista kuusi kertaa peräkkäin. Yli kolmeen kuukauteen tammikuun lopusta huhtikuun loppuun hän ei onnistunut kisoissa alittamaan 70 lyönnin rajaa.
Kilpagolfissa aaltoliikkeet kuuluvat kuvaan, ja tuloksellisesti Pulkkanen aloitti nousun kohti aallonharjaa toukokuun alussa Teneriffalla, jossa Costa Adejen kenttä isännöi kahta perättäistä kilpailua.
Kilpailuista ensimmäisessä Pulkkanen läpäisi cutin sijoittuen kuitenkin vasta 72:nneksi. Toisessa hän sivusi vuonna 2018 alkaneen European Tour -uransa parasta sijoitusta olemalla hienosti kolmas.
Merkkejä paremmasta Pulkkanen oli kuitenkin alkanut nähdä pelissään jo maaliskuussa Keniassa, jonne Pulkkanen päätti pienen pohdinnan jälkeen matkustaa.
”Silloin tuntui, että peli on kunnossa, mutta en oikein saanut mitään aikaiseksi. Kenialainen ruoho on lähipelissä haastavaa. Näin kuitenkin merkkejä siitä, että jotain hyvää on tulossa. Teneriffalla aukesi sitten jonkinlaisia lukkoja.”
GOLF ON mystinen peli, sen tietää Pulkkanen. Jonain päivänä hyvät putit eivät mene millään reikään. Seuraavana päivänä huonotkin putit saattavat livahtaa sisään reiän reunasta.
“Tärkeintä on positiivinen tunnelma. Ihan sama, miten peli meneekin, pitää nähdä itsensä pelaamassa hyvin”, hän toteaa.
Golfissa tulosta ei myöskään tehdä pakottamalla saati analysoimalla liikaa omaa tekemistä tai lyöntitekniikkaa. Tällöin ajaudutaan helposti umpikujaan, josta on vaikea löytää takaisin oikealle reitille.
Maaliskuun alussa Qatarin-kisaviikolla Pulkkanen havaitsi itsessään tällaisia piirteitä. Hän oli harjoitellut paljon ja lyönyt päätään seinään hakiessaan ratkaisua pelillisiin ongelmiinsa. Nyt se sai riittää. Pulkkanen päätti ottaa iisimmin ja yksinkertaistaa toimintatapaansa. ”Keskiviikkona ennen kisaa päätin, etten ajattele liikaa tekniikkaa ja sitä, miten lyön palloa”, hän sanoo. ”Jos esimerkiksi alkulämmittelyssä tuntui, että pallo lähtee liikaa oikealle, laitoin vaan suuntaustikun osoittamaan kohti satasen merkkiä ja yritin toimittaa palloa kohteeseen.”
Tällä tavalla Pulkkanen muistaa toimineensa myös juniorina treeneissä pitkäaikaisen valmentajansa Tommi Nousiaisen kanssa.
”Jos maila tuli liikaa sisältä, Tommi sanoi, että yritä lyödä suoraan tai fade-svingillä. Jos kaari alkoi kääntyä liikaa vasemmalle, tehtiin tarvittavia säätöjä toiseen suuntaan.”
Yksinkertainen toimintamalli alkoi tuottaa hedelmää pari kuukautta myöhemmin Teneriffalla. Tulosta on tullut sen jälkeenkin, vaikka pallon lyöminen ei ole tuntunut Pulkkasen mielestä vielä tarpeeksi hyvältä. Kahdessa edellisessä kisassaan Pulkkanen sijoittui top 20:een ja nousi Saksan-kisan jälkeen kiertueen pistetilastossa 64:nneksi.
TAPIO PULKKASEN suuri vahvuus ovat pitkä avaukset. Tulokaskaudellaan hän oli kiertueen kuudenneksi pitkälyöntisin pelaaja, mutta sen jälkeen hänen sijoituksensa on pudonnut vuosi vuodelta. Kesäkuun alussa hän oli draivitilastossa sijalla 32. Pulkkanen näkee putoamiseen kaksi syytä.
Ensinnäkin European Tourin tilastointitapa on muuttunut. Nykyään draivien pituus -tilastoon lasketaan kaikki par 4- ja par 5 -reikien avaukset, kun aiemmin jokaiselta kierrokselta mitattiin avausten pituus vain kahdella reiällä.
”Minusta pituustilasto kertoo nykyään enemmän siitä, kuinka aggressiivisesti pelaat. Lyötkö esimerkiksi rautaa tiiltä satasen merkille vai lähdetkö lyömään palloa lähelle viheriötä”, hän sanoo.
Toisekseen hän tykittää enää harvoin palloa tiiltä sydämensä kyllyydestä. Sen sijaan hän lyö usein draiverilla ”matalan näpyn”, joka sekin tietysti lentää monen mielestä kadehdittavan pitkälle. Rajoitin päällä ei nousta tilaston kärkeen, vaikka Pulkkasella eväitä siihenkin olisi.
Pidätetyillä draiveilla Pulkkanen hakee tietysti tarkkuutta ja erityisesti sitä, että välttäisi avauksissa niin sanotut isot missit, eli pallon lyömisen niin vaikeaan paikkaan, että lopputuloksena on usein bogi mutta joskus sitäkin suurempi tulos.
Toisaalta sitten on Bryson DeChambeau, jonka avaukset ovat yllättävän tarkkoja ollakseen niin valtavan pitkiä.
”Vaikuttavaa on se, kuinka hyvin hän osuu väyliin, vaikka polkee niin kovaa. Niitä kavereita löytyy, jotka lyövät kovaa ja pitkälle. Se on sitten eri meininki, kun osutaan myös väylälle”, Pulkkanen sanoo.
”Katsoin Brysonia hetken aikaa Saudeissa rangella. Aika pieneen nippuun aidan taakse hän löi siellä palloja.”
Uusi kausi, uudet mailat
Tapio Pulkkanen pelaa nykyään Titleistin välineillä.
Tapio Pulkkasella vaihtuivat välineet vuodenvaihteessa. Logo hänen tavaramerkissään eli lierihatussa vaihtui kuitenkin vasta keväällä Titleistiin, kun hän sai solmittua myös diilin ”Titun” kanssa. Erityisen tyytyväinen hän on uuteen palloon.
”Pallo on helkkarin hyvä. Pelasin sillä Challenge Tour -vuoden, ja on henkisesti tärkeää, että palloon voi luottaa”, hän sanoo.
Kyseinen pallo on tietenkin Titleist Pro V1x, joka ratkaisi myös yhden ongelman Pulkkasen pelissä. Aiemmin hän oli hakenut matalampaa lentokaarta ja lisää spinniä rautamailojen varsia vaihtamalla, siinä kuitenkaan kunnolla onnistumatta. Pallon vaihtumisen myötä pulma oli poissa.
”Kun vaihdoin palloa, palasin myös vanhoihin varsiin. Se kombinaatio on toiminut hyvin.”
Pulkkanen on kauden aikana tehnyt myös pieniä kokeiluja setissään. Sijoittuessaan kolmanneksi Teneriffan jälkimmäisessä kisassa hän jätti viikonloppuna spoonin pois bägistään ja korvasi sen toisella driving ironilla. Kaksi kierrosta kulki tulokseen 15 alle parin, ja Pulkkanen nousi kolmanneksi.
Kaikkiaan Pulkkanen käyttää kisassa kolmeatoista Titleistin mailaa. Draiveri on TSi3 ja puukolmonen TSi2. Molemmissa on Mitsubishi Kuro Kage -mallin jäykin mahdollinen varsi. Utility-raudat ovat U500-sarjasta. Raudat ovat Titleist 620 MB -bladet. Erikoiswedgejä (Vokey SM8) on kolme: 49-, 53- ja 58-asteiset. Raudoissa Pulkkasella on vartena Project X 7.0.
Putteri on vanha kunnon Odysseyn 2-Ball.
Tapio Pulkkasen lyöntimitat ilmassa:
- Draiveri 285 metriä
- Spooni 260 metriä
- Utility-rauta 2: 240 metriä
- Utility-rauta 3: 230 metriä
- Rauta 4 215 metriä
- Rauta 5 200 metriä
- Rauta 6 185 metriä
- Rauta 7 176 metriä
- Rauta 8 165 metriä
- Rauta 9 150 metriä
- PW (45°)140 metriä
- GW (48°) 130 metriä
- SW (53°) 120 metriä
- LW (58°) 100 metriä
AVAUSTA PITUUDEN ja tarkkuuden huomioivaa statistiikkaa kutsutaan strokes gained driving -tilastoksi. Siinä Pulkkanen on kiertueen keskitasoa. Tämän tilaston kärjessä oleville pelaajille hän häviää kierrosta kohti lyönnin verran.
”Käytännössä lyön lähestymislyönneistä 55 prosenttia raffeista. Saksassa (Porsche European Open) väyläosumaprosenttini oli päätöspäivänä 31”, Pulkkanen toteaa.
Karheikosta lyöminen onkin sitten oma taitonsa, jossa olosuhteet ja pallon makuu vaikuttavat merkittävästi pallon lentoon ja erityisesti lentomatkaan. Niiden hallitseminen on ammattilaisgolfarille todella tärkeää.
Jos esimerkiksi ruoho on kuivaa ja pallo makaa pinnassa, pallo saattaa karata niin sanottuna flaijerina todella pitkälle. Pulkkasen tapauksessa esimerkiksi rautakasi voi lentää tuolloin 185 metriä eli 20 metriä normaalia pidemmälle. Toisaalta, jos ruoho on märkää ja pallo makaa syvällä, palloa saa tintata tosissaan, että se ylipäätään lähtee jonnekin.
Mutta vaikka Pulkkanen osuu avauksillaan useammin karheikkoon kuin väylään, hän kokee silti hyötyvänsä enemmän kentistä, joiden pitkät ja tuuheat karheikot laittavat pelaajat kunnon testiin.
”Hampurissa esimerkiksi (karheikoista) piti lyödä täysillä, että pallo ylipäätään lähti mihinkään. Siitä oli kuitenkin pitkälyöntisille hyötyä, koska mailassa pitää olla vauhtia, että pallon saa pois”, hän näkee.
Varsinkin viimeisellä kierroksella Pulkkanen onnistui tässä mallikkaasti. Vaikka väyläosumaprosentti oli jatkoon päässeistä toiseksi heikoin, viheriöosumissa hän oli kolmanneksi paras.
”Kun olet Nordic Leaguen pelaaja, Nordic Leaguen kisan voittaminen tuntuu samalta kuin jos olet European Tourin pelaaja, joka pelaa European Tourin voitosta.
PULKKANEN PELAA nyt neljättä perättäistä kautta European Tourilla. Ansioluettelosta löytyy entuudestaan sekä Nordic Leaguen (2015) että Challenge Tourin (2017) rankingin voitto.
Vuonna 2015 hän voitti pohjoismaisella kiertueella peräti viisi kilpailua. Challenge Tourilla neljä vuotta sitten hän voitti yhden kilpailun. Yhteensä voittoja ammattilaiskisoista on yhdeksän, kun mukaan laskee amatöörinä saavutetut kaksi Finnish Tourin ja yhden Nordic Leaguen voiton.
Voitot – ja varsinkin ranking-voitot – kertovat siitä, että Pulkkasella riittää potentiaalia vaikka mihin. Mutta European Tourilla ykköstila on vielä saavuttamatta. Pääkiertueella voittamista Pulkkanen ei kuitenkaan pidä henkisesti sen vaikeampana kuin alemmilla tasoilla.
”Koen, että jännityksen taso on vakio, kun pelataan voitosta”, Pulkkanen sanoo.
”Kun olet Nordic Leaguen pelaaja, Nordic Leaguen kisan voittaminen tuntuu samalta kuin jos olet European Tourin pelaaja, joka pelaa European Tourin voitosta. Silloin tilanne on eri, jos Nordic Leaguen pelaaja pelaa European Tour -kisan voitosta”, hän tarkentaa.
MYÖS MAJOR-TURNAUKSEN ainutlaatuinen tunnelma on Pulkkasella vielä kokematta. Tämä ja ensimmäisen voiton ottaminen ovat tavoitteita, joista hän puhuu avoimesti. Hetken pohtimisen jälkeen hän tohtii myös kertoa, mikä on hänen suuri unelmansa.
”Minulla on isompi visio olemassa tästä hommasta. Kyllä minä sen majorin haluaisin voittaa”, hän rohkaistuu kertomaan.
”Mutta ensimmäiseksi pitäisi päästä mukaan niihin majoreihin. Se luo kuitenkin uskoa, että kaverit vierestä pääsee kisoihin mukaan.”
European Tourilla pelaa Pulkkasen lisäksi kolme muuta suomalaista, joista jokainen voi hyvänä viikkona voittaa. Mikko Korhosella voittoja on jo kaksi, Sami Välimäki kohotti pokaalien päänsä yläpuolelle ensimmäisen kerran reilu vuosi sitten. Kalle Samooja on päässyt kaksi kertaa uusimaan voitosta.
Toukokuussa Samooja ja Välimäki pelasivat PGA Championshipin, yhden neljästä golfin arvoturnauksesta. Korhonen olisi puolestaan päässyt mukaan kesäkuun US Openiin, mutta jätti tilaisuuden käyttämättä henkilökohtaisista syistä.
Tänä vuonna majoriin pääsy ei toteutunut Pulkkasen kohdalla.
MONET SUOMALAISET urheilijat ovat arkoja puhumaan unelmistaan – tai jotkut ylipäätään unelmoimaan suuria. Viime vuosien aikana tässä on tapahtunut muutos, ja ehkä se on osaltaan ollut nostamassa suomalaista golfia ylöspäin aiempaa laajemmalla rintamalla.
Unelmista puhuminen tuskin ainakaan jarruttaa menoa. Ja vaikka Pulkkanen ei major-voittoa koskaan saavuttaisikaan, se ei tee hänestä yhtään sen huonompaa ihmistä. Pohjoismaalaisista miespelaajista siinä on toistaiseksi onnistunut ainoastaan Henrik Stenson, mikä kertoo, kuinka vaikeaa golfissa on nousta lajin ehdottomalle huipulle.
Sitä paitsi Pulkkasella on kuitenkin aikaa saavuttaa tavoitteensa. 31-vuotiaana hän on golfarina vielä nuori, kun ottaa huomioon, että esimerkiksi Englannin Richard Bland, 48, otti hiljattain uransa ensimmäisen European Tour -voiton ja Phil Mickelson, 50, teki toukokuussa golfhistoriaa viemällä nimiinsä PGA Championshipin.
”Vanhemmat pelaajat pärjäävät golfissa hyvin, koska tässä lajissa oppii koko ajan tilanteiden tuntemista. Se on tärkein asia koko hommassa ja paranee minullakin vuosi vuodelta, kun oppii karsimaan tyhmiä ratkaisuja kentällä”, Pulkkanen sanoo.
MUTTA MISSÄ Pulkkanen näkee itsensä 15 vuoden päästä? Pelaako hän vielä tuolloin golfia ammattilaisena vai tekeekö jotain ihan muuta? Hassua kyllä, hän oli sattumalta puhunut samasta aiheesta lentokoneessa haastattelua edeltävänä päivänä pelikaveriensa kanssa, kun he olivat palaamassa Helsinkiin Hampurin-kisasta.
”Se on ihan täysin kiinni siitä, miten menee. Jos olisin 45-vuotiaana maailmanlistan viidenneksi paras pelaaja, pelaisin varmasti edelleen, mutta Challenge Touria en enää jyystäisi”, hän pohtii.
