Tajuavatko golfyhteisöt, mitä kello on lyönyt?
GOLFYHTEISÖJÄ HÄMMENTÄMÄÄN on tänä vuonna tartutettu hassu hysteria. Oy Golf Holdings Finland Ab:n jätkät ratsastivat kuin skoobarit lännenleffan loppumetreillä vapauttamaan suurimman osan Kurk Golfin osakkaista omistamisen kauhistuttavasta ikeestä.
Tarvittiin pari taikasanaa: inhon väristyksiä herättävä pakko sekä lohtua ja toivoa täynnä oleva markkinaehtoisuus. Ja tarvittiin kaksi yksinkertaista, lähes retorista kysymystä: haluatko eroon vastenmielisestä ja typerästä pakkovastikkeiden maksamisesta ja haluatko siirtyä nykyaikaiseen, markkinaehtoiseen pelaamiseen?
Kyllä, haluan siitä iljetyksestä eroon heti ja niin hartaasti, että maksan mielelläni pari tonnia, ja totta kai sitoudun lunastamaan markkinaehtoisen pelioikeuden pariksi kaudeksi. Mitä, mitä? Eivätkö nämä jätkät olekin lännenleffojen silmänkääntäjiä, humpuukimaakareita, joita varten jokaisessa kulissikaupungissa oli varattuna tynnyrillinen tervaa ja paljon höyheniä? Emme tiedä. Aika näyttää. Eikä tämä tähän jää. Heidän asiakkaikseen jonottaa uhanalaisia golfyhtiöitä ja pelkääviä osakkeenomistajia. Pelkäävät, että tuote, golfelämys, on menettänyt hohtonsa, ja ovat kyllästyneitä maksamaan hohdottomuudesta.
Meistä melkein jokainen kevätunelmoi pelaavansa paljon ja syyslaskelmoi pelanneensa säälittävän vähän. Kevätunelmissamme alkuvuoden vastikemaksu tuntuu kohtuulliselta.
MISTÄ NÄMÄ Holdingin jätkät sitten uneksivat? He ovat visioineet omistavansa ensi vaiheessa muutamia kenttiä, joista solmivat nättejä, vastikkeettomia, pakottomia, mutta markkinaehtoisesti kannattavia, myyntipaketteja. Näin he haaveilevat täyttävänsä kassa-aukot kuin halpalentokoneiden istuimet. Koska golf on leikkiä, kuten viisaat vaikuttajat julistavat, jätkät näkevät yhteistyökumppaninsa uutta innokkuutta lietsovina leikinohjaajina. Entisen amatööriviihtymisen tilalle ovat tuomassa ammattiviihdyttämisen.
Onnistuvatko he? Kukaan ei tiedä. Onnistuvat tai eivät, ovat jo onnistuneet potkaisemaan golfyhteisöjen pysähtyneisyyttä arkaan paikkaan. Golfklubien talouden nykyinen perusta on niin sanottu positiivisuusharha. Meistä melkein jokainen kevätunelmoi pelaavansa paljon ja syyslaskelmoi pelanneensa säälittävän vähän. Kevätunelmissamme alkuvuoden vastikemaksu tuntuu kohtuulliselta. Nämä Holdingin jätkät yrittävät vedota meidän syyslaskuoppiimme, ovat siis pyhien asioiden kimpussa. Muistutan heille ja meille, että positiivisuusharhan listiminen tarkoittaa pakettiautollista paperirahaa, joka siis pitäisi tienata golfelämyksen hohtoa lisäämällä. Ymmärrämmekö me edes, että niissä talkoissa tarvitaan enemmän aktiivista innostusta kuin golfyhteisöistä on löytynyt miesmuistiin.
Millainen on tuleva imperiumin vastaisku, siis hyvin hoidettujen klubien liittoutuminen yhteisiin ponnistuksiin, jotta tuote, se elämys, saadaan kuntoon ja houkuttelevaksi?
HOHTO EI tarkoita pelkkää kalpean pallon lyömistä. Se tarkoittaa tunnetta, joka latautuu golfklubin jäsenyyteen. Onko tämä se paikka, jonka tunnen omakseni? Olenko osa yhteisöä, minä ja kaverini? Olenko tästä ylpeä, tapahtuuko täällä sellaista, mikä antaa lisää sisältöä elämääni? Saanko olla täällä oma itseni, itkeä ja nauraa, enimmäkseen nauraa? Onko tämä sitä liikuntaa ja hauskanpitoa, josta olen valmis maksamaan niin kauan kuin liikuntaa ja hauskanpitoa tarvitsen?
Nyt herätkää, golfklubien ammattijohto ja hallitusten amatöörijäsenet! Hengissä olevat golfyhteisöt, näyttäkää, että hengitätte. Saammeko me Suomeen edes muutamia aitoja semi-private klubeja, joiden taso kaikilla mittareilla hakkaa laskennon kanssa lahjakkaiden ja ammattimaista leikinohjausta tarjoavien uusviritykset? Millainen on tuleva imperiumin vastaisku, siis hyvin hoidettujen klubien liittoutuminen yhteisiin ponnistuksiin, jotta tuote, se elämys, saadaan kuntoon ja houkuttelevaksi?
Mielikuvien mahti on kuin taikuutta. Kun osaat vähän laskuoppia, ymmärrät markkinointia ja hallitset myymisen taidon, pystyt siihen mihin alkemistit eivät yltäneet. Muutat ongelmajätteen kullaksi sekä omissa että muiden mielikuvissa.
Kirjoittajalla on ollut pikkupojasta asti haave päästä niin sanotuksi viralliseksi ihmettelijäksi. Virallinen ihmettelijä poimii aiheekseen jonkin tuiki tavallisen asian, ihmettelee sitä arveluttavin vapauksin ja löytää tai on löytämättä jotain, mitä ei yleensä kehdata paperille painaa.
