Svingianalyysi: Scottie Schefflerin letkeässä lyönnissä taito on oleellisempaa kuin täydellinen tekniikka

Scottie Scheffler on juuri nyt maailman paras pallonlyöjä. Tässä jutussa GoGolf-valmentaja Antti Vaalas analysoi maailmanlistan ykkösen svingin.

Golfvalmennuksessa on samanaikaisesti useita trendejä. Yhtäällä nähdään roppakaupalla pelaajia, joiden tekniikka on hiottua ja joiden svingeissä on paljon yhtäläisyyksiä. Toisaalla kuulee monen käyttävän fraasia swing your swing. Vapaasti suomennettuna tämä tarkoittaa sitä, että jokaisella pelaajalla on oma luontainen tapansa lyödä palloa, jota kannattaa vaalia.

Tähän porukkaan lukeutuvat maailman tämän hetki kaksi parasta pelaajaa Jon Rahm ja Scottie Scheffler, joista tässä jutussa käsitellään Schefflerin svingiä.

Artikkelia varten katselin YouTubesta kummankin pelaajan svingejä ja haastatteluja sekä heidän valmentajiensa haastatteluja ja esitelmiä.

Ylivoimainen pallonlyöjä

Mikäli Scottie Scheffler osaisi putata yhtä hyvin kuin lyödä palloa, hän dominoisi huippugolfia mielin määrin. Tämän paljastavat PGA Tourin Strokes Gained -tilastot.

Hän johtaa tiiltä viheriölle tilastoa lähes lyönnillä toiseksi parhaaseen pelaajan nähden ja peräti 2,8 lyöntiä kiertueen keskivertopelaajaan. Toisin sanoen neljän kierroksen kilpailussa hän voittaa keskivertopelaajan yli 11 lyönnillä!

Tiiltä viheriölle -tilastoon lasketaan avaukset, lähestymiset ja viheriön ympäristöstä tehdyt lyönnit. Hän on ykkönen sekä avauslyönneissä ja lähestymissä.Viheriön ympäristössä tapahtuvissa lyönneissä (around the green) hän on kuudentena.

Puttitilastossa Scheffler on vasta sijalla 148 eli todella kaukana kärjestä. Hän häviää jokaisella kierroksella lähes 0,25 lyöntiä PGA Tourin keskivertopelaajalle, 0,7 lyöntiä Rahmille ja noin 1,3 lyöntiä kiertueen parhaalle puttaajalle Maverick McNealylle.

Strokes Gained -tilasto tiiltä viheriölle

Sijoitus	Pelaaja	Keskiarvo	Avaukset	Lähestymiset	Viheriön ympäristö
1.	S. Scheffler	+2,775	+1,096	+1,207	+0,458
2.	J. Rahm	+1,847	+0,543	+1,062	+0.134
3.	R. McIlroy	+1,841	+0,928	+0,598	+0,362
4.	T. Finau	+1,650	+0,376	+0,900	+0,253
5.	C. Morikawa	+1,574	+0,428	+1,135	-0,007

Mutta ennen kuin mennään tarkemmin Schefflerin svingiin, mennään hetkeksi ajassa taaksepäin.

Häikäisevä jo juniorina

Scottie Schefflerin kiinnostus golfia kohtaan syttyi jo varhain, kun hän pelasi golfia perheen kotipihalla muovimailoilla tuntikaupalla päivästä toiseen. Pian hän jo ylpeänä esitti vanhemmilleen, kuinka pallon saa kiertämään ilmassa oikealle tai vasemmalle. Tässä vaiheessa vanhempien oli hankittava pojalleen oikeat junnumailat. 

Kun Scottie oli kuusivuotias, perhe muutti Dallasiin. Vanhemmat pitivät poikaa tuolloin jo niin lahjakkaana, että harrastukseen kannatti alkaa satsata. 

He saivat tietää Royal Oaks Country Clubin olevan paras paikka junioreiden kannalta, sillä kentän pro Randy Smith oli tunnetusti kasvattanut useita menestyviä pelaajia, muun muassa major-voittaja Justin Leonardin. Vanhemmat lainasivat rahaa pankista jäsenyyttä varten ja marssittivat pojan Randyn eteen.

Smith oli tottunut vanhempiin, jotka kuvittelevat oman jälkikasvun olevan jotain täysin ainutlaatuista. Mutta nähdessään Scottien ensimmäistä kertaa, hän ei voinut kuin ihailla pojan kykyjä. Ekaluokkalainen painoi palloa menemään kerta toisensa jälkeen samannäköisellä svingillä keskittyen jokaiseen lyöntiin huolella. 

Randy Smithiä voi valmentajana pitää vanhan liiton miehenä, mutta hän ymmärtää myös uuden teknologian päälle. Hän on itse todennut, että tieteen avulla syntyy parempaa taidetta. Esimerkiksi harkittu Trackmanin-lyöntitutkan käyttö opettaa junioreita hallitsemaan lentokaaria. Smith antaa kuitenkin junnujen seurata numeroista kuitenkin lähinnä nopeuksia, pituuksia ja korkeuksia. Mailan liikeradat ja kulmat ovat kielletyllä alueella.

Smith määrittelee opetusfilosofiansa seuraavasti:

• Draiverilla täysillä, kunhan pysytään pystyssä.
• Raudat ovat kirurgin tarkkoja instrumentteja, niillä pitää hallita mitta, korkeus ja kierre.
• Wedgellä pitää osata lyödä iso hukki.
• Puttia voidaan ihmetellä myöhemmin.

Miksi pitää osata iso hukki wedgellä? Varmasti monestakin syystä. Ainakin se vaatii taitoa ja oppiessaan sen pelaaja pystyy pitämään lentokaaren purevana muun muassa vastatuulessa. 

Scheffler kehittyi Smithin valmennuksessa nopeasti voittaen alle 15-vuotiaana uskomattomat 74 juniorikisaa. 14-vuotiaana hän pelasi itsensä jatkoon miesten Texas Amateurissa, vaikka lyöntimitta ei vielä riittänyt kaikilla par-nelosilla kahdella viheriölle – wedgepelin on täytynyt toimia. 

Lukiossa Schefflerin pelitaso ailahteli hetkellisesti, kun hän kasvoi kahdessa vuodessa pituutta yli 35 senttiä. Kasvupyrähdyksestä huolimatta hän sijoittui 17-vuotiaana 22. sijalle PGA Tourin kisassa. Yliopistoon mennessä hän oli Yhdysvaltain parhaaksi rankattu juniori.

Jalkatyöskentely herättää ihmetystä

Schefflerin jalkatyöskentely downsvingissä on herättänyt ihmetystä. Smith kertoo sen olleen samanlaista alusta asti. Junnuille liioitellun oloinen jalkojen liukuminen ei ole mitenkään tavatonta, ovathan mailat heille suhteellisen painavia vaatien koko kropan aktivointia. Vain siten mailan saa vapautettua ja kulkemaan osuman läpi.  

Smith ja Scheffler ovat toki pyrkineet hillitsemään jalkojen liukumista varsinkin raudoilla, ja tasaiselta lyödessä liike vaikuttaakin Smithin mukaan normaalilta. Sen sijaan rinteestä lyötäessä jalkojen reippaampi liike palaa.

Draiverilla lyötäessä jalkojen tekemiseen ei olla puututtu. Eikä siihen ole ollut syytäkään, kun draivaaminen on aina ollut Schefflerin vahvuus.

Eräällä YouTube-videolla Smith myös huomauttaa, että Greg Normanin oikea jalkaterä liikkuu draivin aikana samaan suuntaan kuin Schefflerillä. Normania pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaista draivaajista.

Suunnanvaihdossa Schefflerin painepiste siirtyy vahvasti vasemmalle. Scottie käyttää tuota vasemmalle siirtynyttä painetta hyödykseen työntämällä itseään vahvasti taakse samalla, kun keho kiertää osuman läpi. Tämä liike jättää oikean jalkaterän kulkemaan “vapaasti”. 

Oikean jalkaterän kulkusuunta diagonaalisesti kohti vasenta kantapäätä luo käsivarsille tilaa svingata alas. Pään samanaikaisesti vetäytyessä pois kuvitellusta etuseinästä ja kasvojen kääntyessä pallon taakse muuttaa Scottien svingin suuntaa enemmän oikealle, mikä mahdollistaa hänelle halutessaan draw’n lyömisen.

Kädet käyvät korkealla

Schefflerin kädet käyvät backsvingissä melko korkealla, ja hänen vasen ranteensa taipuu usein kämmenselkää kohti vielä backsvingin huipulla. Ranteen taipuminen kohti kämmentä tapahtuu vasta downsvingin aiheuttamien voimien seurauksena. 

Schefflerin pitkä svingi antaa hänellä enemmän aikaa liikkua vapaasti. Voi ajatella, että pitkän liikkeen mahdollistama tasainen kiihtyvyys herkistää käsien tuntumaa. Scheffler antaa itselleen aikaa vaistomaisesti jopa korjata asioita liikkeen aikana. Kaikesta päätellen juuri tuota sisäistä kykyä Smith on osannut Schefflerissä vaalia: taito on ollut oleellisempaa kuin täydellinen tekniikka.

Lopuksi on mainittava Randy Smithin merkitys itse pelin oppimisessa. Olen kuullut hänen puhuvan muille pelaajille, kuinka heidän tulee oppia selättämään kierroksella hetkelliset vaikeudet nopeasti ja palata sitten armotta pommittamaan lippuja ja luomaan birdie-paikkoja. Tuskin Schefflerkään on jäänyt tätä oppia vaille.

Ainakin hän pelaa juuri näin.

Tämä juttu on julkaistu aiemmin GoGolf-lehdessä 1/23.