Se ei pelaa, joka pelkää
Oliver Lindellin mukaan golfkentällä ei kannata pelätä. Siksi hän kehottaa myös harrastajia pelaamaan rohkealla asenteella.
”SORRUIN VIIME kaudella golfarin perisyntiin: pelkäämiseen. Itseluottamukseni ropisi, ja maila- ja lyöntivalinnat muuttuivat kauden aikana koko ajan konservatiivisempaan suuntaan. En ole koskaan ennen pelannut noin varovaisesti, ja se söi tulosta.
Golfkentällä pelkääminen tarkoittaa yleensä esteiden tunnistamista, mikä vie fokuksen pois olennaisesta eli lyönnin oikeasta kohteesta. Kun golfkentällä yrittää välttää virheitä, niitä tulee kuin itsestään.
Kun mielessä pyörii ainoastaan edessä siintävä vesieste, yllättävän usein se pallo löytyy sieltä. Viime kaudella näin kävi minulle monta kertaa.
Virheillä on tapana kertaantua, joten niihin valmistautuminen on hyvä aloittaa jo ennen kierrosta. Täydellistä golfkierrosta ei minun tietojeni mukaan ole vielä koskaan pelattu. Kannattaako sitä siis edes tavoitella?
Jokaiseen kierrokseen lähdettäessä kannattaa muistuttaa itselleen, että virheitä tulee varmasti. Tällöin virheet on niiden sattuessa helpompi antaa itselleen anteeksi.
Pelirohkeus on meille ammattilaisille elinehto, jos haluaa menestyä. Kilpagolfista on tullut entistä aggressiivisempaa, ja birdiejä pitää tehdä paljon. Oman pelin kehittymisen ja tasoituksen pudottamisen kannalta kannustan myös harrastajaa tavoittelemaan omia huipputuloksia rohkealla pelistrategialla.
Harrastajan ei esimerkiksi kannata pelätä draiverilla lyömistä, sillä klubikentillä raffit ovat yleensä kevyitä, eikä vähän väylältä vinoon lyöminen juurikaan rankaise.
Eikö sitä mieluummin tee kierroksella kolme birdieä – tai tasosta riippuen paria – ja muutaman heikomman tuloksen kuin pelaisi tasaisen tappavaa bogia tai tuplabogia?
Se on myös pistebogey-pelimuodon kannalta yleensä parempi ratkaisu.
”Täydellistä golfkierrosta ei minun tietojeni mukaan ole vielä koskaan pelattu. Kannattaako sitä siis edes tavoitella?”
MYÖS LÄHIPELISSÄ niin ammattilaisen kuin amatöörin kannattaa valita rohkea lyönti, jolla pallon voi saada ihan kiinni reikään.
Viime kaudella löin usein tavoistani poiketen rullaavia chippejä. Näin pääsin varmasti pariin metriin, mutta harmittavan usein niistä tuli korttiin lepsuja bogeja. Sen sijaan minun olisi pitänyt yrittää vain pelata rohkeita nostoja, kuten tein silloin, kun itseluottamukseni oli korkealla.
Tietyissä chipeissä kannattaa yrittää laittaa pallo suoraan reikään, sillä tällaisella asenteella pallo yleensä päätyy paljon lähemmäksi reikää, vaikka se ei menisikään sisään.
Rohkea pelistrategia ei tarkoita sitä, että pitäisi olla uhkarohkea. Valitse siis tarkat kohteet ja tavoitteet lyöntiin myös silloin, kun pelaat varman päälle.
Rohkeaa peliä pystyy harjoittelemaan monin tavoin. Harjoituskierroksella ei aina kannata laskea kokonaistulosta, vaan asettaa mieluummin muunlaisia tavoitteita, kuten että tekee kierroksen aikana viisi huipputulosta. Yhdelle se voi tarkoittaa birdieä, toiselle bogia. Näin saa pyyhittyä turhat paineet pois ja pääsee kokeilemaan rajojaan.
Suosittelen myös pelaamaan reikäpeliä, jossa ei haittaa, vaikka draivi epäonnistuu kerran tai pari. Omia rajoja pääsee kokeilemaan myös scramblessä ja muissa joukkuepeleissä, joissa usein tavoitellaan vain täydellisiä onnistumisia.
Ehkäpä juuri siinä piilee joukkuepelien suuren suosion salaisuus.”
