PGA Catalunya Resort – Espanjan paras?

PGA Catalunya on vuonna 1999 perustettu kahden 18-reikäisen kentän, hotellin ja täyden palvelun golfresort, joka on useasti rankattu Euroopan hienoimpien joukkoon.

PGA Catalunya Resort sijaitsee 10 minuutin päässä Gironan keskustasta ja 80 kilometrin eli noin tunnin ajomatkan päässä Barcelonan keskustasta. Lähes koko matka ajetaan kolmikaistaista moottoritietä, joten matkanteko sujuu mukavasti ja joutuisaan. Matkalla on kaksi tietullia suuntaansa ja maksettavaa näistä kertyi hieman yli 10 euroa yhteensä.

Kenttä sijaitsee aivan moottoritien vieressä, joten paikalle oli todella helppo löytää opasteiden avulla. Yksi mieleenpainuva yksityiskohta oli kentälle johtavalla tiellä oleva liikenneympyrä, jonka keskustaan oli tehty bunkkeri ja griini, jossa oli kentän lippu. Tämän nähdessään tiesi olevansa oikeassa paikassa.

PGA Catalunyasta löytyy kaksi melkoisesti toisistaan eroavaa kenttää. Kovimmatkin kilpailustandardit täyttävä Stadium Course tarjoaa haasteita maailman parhaillekin pelaajille ja pitää hallussaan myös Espanjan parhaan kentän titteliä. Tour Course on sen sijaan hieman helpompi ja enemmän klubi- ja amatööripelaajille suunnattu kenttä. Molemmat kentät ovat Ryder Cup pelaaja Neil Colesin ja espanjalaisen legendan Angel Gallardon käsialaa.

Klubille saapuessamme piti hetken aikaa hieroa silmiään. Huomasimme välittömästi olevamme yhdessä Euroopan hienoimmista golfkohteista. Klubitalo oli todella moderni ja kaikesta ympärillämme huokui laatu ja tyylikkyys. Kaikki oli suunniteltu viimeistäkin yksityiskohtaa myöten eikä laadusta todellakaan ole tingitty. Klubista huomasi, että se oli suunniteltu Tour-tason kilpailuja varten ja isojen turnausten ilmapiirin pystyi helposti kuvittelemaan katsellessaan ympärilleen klubilla.

Caddiemasterilla saimme erittäin vieraanvaraisen vastaanoton. Kaikki työntekijät puhuivat sujuvaa englantia, joten asiat hoituivat todella vaivattomasti. Kentän myyntijohtaja, Monica Martinéz, oli yksi energisimmistä ja ystävällisimmistä ihmisistä, kenet olen tavannut. Hän otti meidät vastaan kuin vanhat tutut. Pikaisen tutustumisen ja esittelyjen jälkeen saimme opastuksen rangelle ja ykköstiille.

Kaikki palvelut, lähipelialue, range ja ykköstiit olivat mukavasti kävelymatkan päässä klubitalolta. Range oli vakuuttava. Muutaman katospaikan lisäksi nurmipaikkoja oli noin sadan metrin matkalla. Kohteita oli todella paljon: bunkkereita, lippuja, griinejä ja etäisyystauluja. Kaikki oli palloja myöten aivan huippuluokkaa.

Lähipelialue oli allekirjoittaneelle melkoinen kokemus. Griinit olivat todella muodokkaita, joten kaikenlaisten lyöntien harjoittelu oli mahdollista. Koko alue oli todella monipuolinen bunkkereineen ja karheikkoineen, joten vain mielikuvitus oli rajana erilaisia lyöntejä harjoitellessa.

Haastava Stadium Course

Pelasimme ensimmäiseksi haastavamman Stadium Coursen. Kenttä on takatiiltä täysin Tour-mitat täyttävä, monipuolinen ja se sisältää paljon korkeuseroja. Jo ensimmäisestä tiiboksista saa hyvän vaikutelman, mitä tuleman pitää. Avaus lyödään korkealta alamäkeen ja takatiiltä väylälle on matkaa noin 200m.

Kentällä haasteita tuovat lukuisat ovelasti sijoitetut bunkkerit niin väylillä kuin griinien ympärillä. Väylät ovat suhteellisen kapeita, eikä suurempiin misseihin ole varaa, sillä metsä tulee melko nopeasti vastaan. Aluskasvillisuus on lähes poikkeuksetta siivottu kokonaan pois, mutta puut varmistavat sen, että metsän puolelle eksyneen avauksen jälkeen griiniosuman voi suosiolla unohtaa.

Karheikot oli leikattu melkoisen lyhyiksi, mutta siitä huolimatta kenttä haastaa toden teolla parhaatkin pelaajat. Lisäksi kentältä löytyy jonkin verran myös vesiesteitä, jotka saavat heikkohermoisen pelaajan mailanvarret tärisemään.  

Sokkolyöntejä ei kentällä yhtä poikkeusta lukuunottamatta ollut ollenkaan ja suuri osa tiibokseista oli väyliä korkeammalla. Esteet ovat näin helposti havaittavissa ja kenttäoppaassa on tarkat mitat bunkkereihin ja esteisiin lyöntejä suunniteltaessa.

Viheriöt olivat lähes poikkeuksetta korotettuja ja niiden ympäristöt oli tehty erittäin haastaviksi. Muutaman metrin vinoon karannut lähestyminen tarkoittaa monesti vaikeaa chippiä tai lobia viheriölle, joka saattaa olla useamman metrin palloa korkeammalla.

Vuodenaikaan nähden ja kotimaan olosuhteisiin tottuneena viheriöt olivat erinomaisessa kunnossa. Stimp-lukemat olivat 10 jalassa, joten nopeus oli kaikin puolin klubipelaajalle sopiva.

Lähestulkoon jokaiselta viheriöltä löytyi ainakin yksi todella vaikea lipunpaikka, joten tarvittaessa kentän pystyy virittämään hyvinkin vaikeaksi.

Ehkäpä suurin ero kotimaisiin viheriöihin nähden oli ruohon ja sen rakenteen tiheys, jonka johdosta wedgeillä lyödessä pallo saattoi todellakin rullata useamman metrin taaksepäin alastulon jälkeen. Tämä yllätti allekirjoittaneenkin kertaalleen melko pahasti, kun luulin lyöneeni lähes täydellisen lyönnin parin metrin päähän lipusta, mutta pallo rullasikin takakierteen ansiosta noin 8 metriä takaisinpäin ja valui aina viheriöltä ulos.

Stadium Course Top-3 mieleenpainuvimmat väylät:

Väylä 11, par 3, 172-109m, Hcp 16. Artikkelin kuva. Teeboksista avautuu erittäin näyttävä näkymä leveälle greenille, jota vartioi kaksi bunkkeria edessä ja vesi takana. Viheriö on jonkun verran tiiboksia alempana, joka lyhentää väylää yhden tai kahden mailan verran.

Väylä 13, par 4, 385-315m, Hcp 6.
Avaus lyödään korkealta alamäkeen ja myötätuuleen pelattaessa pitkälyöntisimmät saattavat yltää veteen asti. Viheriön ympärillä oleva lampi imaisee kaikki oikealle karanneet lähestymiset. Viheriö viettää myös sopivasti vettä kohden.

Väylä 17, par 4, 444-293m.
Melko pitkä dogleg vasemmalle, joka suosii riskinottajaa. Alamäki lyhentää väylää huomattavasti, joten vasemman kautta oikaiseminen on mahdollista pitkälyöntisille. Kummallekaan puolelle ei ole varaa missata, sillä vasemmalla on tiheä metsä ja oikealla kävelytie, jonka takana on myös metsää. Viheriö oli yksi kentän muodokkaimmista tarjoten useita hankalia lipunpaikkoja.

Pelattavuudeltaan kenttä on todella mukava pelata. Korkeuseroja on sopivasti, siirtymät ovat kaikin puolin fiksuja, joten kentän voi pelata myös kävellen. Väylät ovat monipuolisia tarjoten haasteita kaiken tasoisille pelaajille. Tiibokseja on yhteensä viisi, joista jokainen voi valita omalle lyöntipituudelleen sopivimman.

Positiivista on myös se, että tasokkaammat pelaajat voivat halutessaan saada hieman tuntumaa siitä, millaisilla kentillä isoja kisoja pelataan. Pelasimme kentän tosiaan kylmimpään aikaan vuodesta, joten kenttä on takuulla kaikkina vuoden aikoina upeassa kunnossa viheriöitä myöten.

Suosittelen kenttää varauksetta ihan jokaiselle pelaajalle, sillä koko klubi kaikkine hienouksineen on ehdottomasti koettava omin silmin. PGA Catalunyassa kaikki on hiottu viimeistä yksityiskohtaa myöten ja kokonaisuus saa hymyn vaativammankin asiakkaan huulille. En olisi millään halunnut lähteä klubilta, niin suuren vaikutuksen se sai allekirjoittaneessa aikaan.

Pikku-veli Tour Course

Stadium Coursea selkeästi helpompi Tour Course sopii paremmin klubipelaajille.

Väylät ovat leveämpiä ja kenttä on myös lyhyempi. Hyvin sijoitetut bunkkerit pitävät kyllä huolen siitä, että ihan mihin tahansa ei palloa voi tiiltä lyödä, mutta kenttä ei rankaise läheskään yhtä paljon heikommista lyönneistä kuin Stadium Course.

Viheriöiden ympäristöt ovat muotoiltu kuppimaisiksi, joten hieman heikommatkin lähestymiset voivat päätyä viheriölle hyvillä pompuilla. Toisaalta muutaman metrin viheriön ulkopuolelle jäänyt lähestyminen tuottaa päänvaivaa, koska usein edessä on chippi alamäestä. Alamäkichipit nopeille griineille eivät ole siitä helpoimmasta päästä golfissa.

Tour Courselta löytyy myös jonkin verran korkeuseroja, mikä pakottaa pelaajan miettimään mailavalintojaan ja avauslyöntien sijoittelua. Vesiesteet ovat myös usein pelissä ja paikoittain niitä on koko väylän matkalla. Takayhdeksikkö on hieman ensimmäistä tasaisempi ja sieltä löytyvät omasta mielestäni kentän hienoimmat väylät aivan kuten Stadium Coursellakin.

Tour Coursen Top-3 mieleenpainuvimmat väylät:

15. par 5, 459m, hcp 5
Erittäin haastava par vitonen, jossa vesi on pelissä väylän oikealla puolella koko matkalla. Väylä kaartuu lievästi oikealle, joka avaa mahdollisuuden riskinottoon. Oikeaa laitaa pitkin pelattuna väylä on selkeästi lyhyempi, mutta vähänkin liikaa oikealle suuntautuneet lyönnit ovat poikkeuksetta vedessä. Saarigriinille osuminen lyhyeltäkään matkalta ei ole pala kakkua.

10. par 5, 450m, hcp 9
Vuoristorata voisi kuvata tätä väylää. Avaus lyödään osittain sokkona ja mikäli lyönti kantaa ilmassa hieman yli 200m, rullaa pallo pitkälle jyrkkään alamäkeen ja toisella voi yrittää päästä viheriölle. Lähestyminen tapahtuu jyrkkään ylämäkeen haastavalle griinille.

13. par 4, 367m, hcp 1
Omasta mielestäni ei ole kentän vaikein väylä. Vaatii onnistuneen avauksen. Leveä väylä kaartuu vasemmalle, oikealla on rivi bunkkereita ja vasemmalla metsää, joten oikominen ei tule kysymykseen. Hyvän avauksen jälkeen aukeaa upea näkymä ja lähestyminen lyödään lammen kulman yli suhteellisen tasaiselle viheriölle, jonka oikealla puolella on vettä ja vasemmalla bunkkereita.

Tour Course on sopivasti erilainen isoveljeensä verrattuna ja se tarjoaa suuremmalla todennäköisyydellä onnistumisia klubipelaajille. Viheriöt ja niiden ympäristöt ovat selkeästi helpommat.

Hieman lyhyemmät väylät avaavat mahdollisuuden avauslyöntien sijoitteluun, sillä kaikilla väylillä ei tarvitse draiveria. Kenttä on mukava sekoitus korkeuseroja ja tasaisempia, peltomaisempia väyliä.

Haasteita riittää tälläkin kentällä, vesiesteet ja korkeuserot pitävät siitä huolen. Kokonaisuudessaan leppoinen kenttä pelata, jolla tuloksen tekeminen ei vaadi kaikkien lyöntien täydellistä onnistumista. Bunkkerilyönnit kannattaa tosin olla hallussa tälläkin kentällä.

Teksti: Antton Koskinen, GoGolf Army. Kuvat: Henri Karttunen