Oletko viettänyt vapaapäivää Pickalassa? Golfia koko päiväksi!
Pickala Golf Club on koko Suomen suurin golfkeskus. Kolme täysipitkää huippukenttää upeassa miljöössä tarjoavat kokopäiväisen aikuisen huvipuistoelämyksen golfarille. Elämyksenä on suositeltavaa haastaa itsensä pelaamaan jopa kaikki kentät päivässä!
Pickala Golf on kaikille suomalaisille golfareille tuttu. Turha lähteä siis tekemään sen suurempaa perusteellista kerrontaa mistä on kysymys. Jätetään pariin lauseeseen. Kolme huippukenttää ”länärin” varrella Siuntion kohdalla. Osakekenttä, jossa kenttiä kiertävät niin omat pelioikeutetut kuin vieraspelaajat. Varsinaiseen hintakilpailuun Pickala ei kuitenkaan muutamia huipputarjouksia lukuunottamatta ole lähtenyt, eikä lähde. Yritystapahtumat kuuluvat suuressa roolissa kolmen kentän klubin bisnesmalliin.
Pickala on siis monella mittarilla golfarin huvipuisto. Jos rehellisiä ollaan, on kentistä Park ja Forest yleisölle houkuttelevimmat. Seaside -kenttä on jäänyt usein ”kolmanneksi” kentäksi, jonne ainakaan oma kaveripiiri ei ole juuri hingunnut pelaamaan, vaan usein valinta on päätynyt kahteen edellämainittuun. Seasidesta on aikanaan ollut kuva vähän epäselkeänä, turhan vaikeana ja ei kovin ystävällisenä kenttänä.
Näinpä lähdimme viettämään kaunista maanantaista vapaapäivää ystäväni Joonaksen kansaa Pickalan upeaan miljööseen. Ideana oli lähteä pelaamaan Park, joka aukesi perjantaina. Seasidella oli lisäksi yksi talviviheriö – toki olimme tietoisia, että kentällä on tehty faceliftia, mutta silti mieli halusi lähteä tutulle ja turvalliselle Parkille.
Pickalan toimistossa kuitenkin annettiin vahva ukaasi, että Seaside on nyt kokeiltava. ”Se on jopa paremmassa kunnossa ja uudistukset ovat tuoneet kenttään paljon parannusta”, palvelupäällikön ja toiminnanjohtajan virkaa toimittava Sanna Haavisto lupasi.
Pickalan Seasidella on vesiesteitä avausten pelotteena
”Miksei me pelattaisi saman tien kahta kierrosta”
Vapaapäivä, upea keli ja aikaa riittää! Päätimme siis lähteä kohtalaisen väljään kenttään pelaamaan ensin Seasiden ja varasimme reilut neljä tuntia eteenpäin ajan Parkille.
”Meneehän tämä samalla vähän kuntoilun puolelle. Parikymmentä kilsaa kävelyä ei voi olla epäterveellistä”, pohdimme yhdessä.
Seaside -kentästä omat muistikuvat olivat vähintään hatarat. Ensisilmäyksellä näki heti, että kenttää oli ”terävöitetty”. Vesiesteiden ympäriöstöt oli siistitty, suuri osa viheriöistä oli uusittu ja yleisilme oli melko huoliteltu.
Seasiden pelit alkoivat kentän takaysiltä, joka kulkee toisella puolella Pickalaan tuovaa tietä. Se oli oikeastaan yseistä mielenkiintoisin, jota pelasimme koko päivän aikana. Avauksissa oli monia eri pelilinjoja ja viheriöt olivat huippukunnossa. Todella paljon sai lyödä lyöntejä vesiesteiden väliin ja niissä onnistuminen sai hetkeksi aikaan illuusion, että mehän osaamme tämän homman!
Ei se varsinaisesti Championship -kenttä ole takatiiltä, sillä mittaa on vain 6100 metriä kentällä, mutta haastava ilman keinotekoisia esteitä.
Kentän ainoa talviviheriö oli väylällä 6, joka on par-5. Se tuntui suurelta kohtuuttomuudelta, sillä molemmat löimme sattumalta juuri siihen yhdet päivän parhaista avauksista. Seaside on myös erittäin kevyt kenttä pelata, siirtymät ovat lyhyitä ja mäkiä ei ole kovin paljoa.
Mietimme jopa kentän väylien 10-18 aikana, että olisi mahtavaa joskus muuttaa asumaan kesäksi Pickalan alueelle, siinä sitten olisi kiva grillailla ja golfailla kesän läpi! Ehkä pitää vielä seuraavaa palkkakuittia kuitenkin odotella…
Parkin identiteetti on minulle pieni mysteeri
Pickalan Park -kenttää on myös viimeisen vuosikymmenen aikana muutettu. Aikanaaan leppoisana puistokenttänä tunnetusta Parkista on tehty yksi Suomen pisimmistä golfkentistä pelatessa takatiiltä. Lyöntipaikoilla lukee 67, eli 6700 metriä kokonaismittana pelatessa takatiiltä.
Kenttä on yksinkertainen. Tilaa on, draiverilla saa mättää ja viheriöt ovat isoja. Heti ensimmäinen reikä on koko päivän paras mahdollisuus tehdä birdie, sillä se on takatiiltä alle 490 metrinen par-5. Bogilla liikkeelle lähteminen saa mielen ”vähän” kiehuvaksi.
Kakkosreikä on oma viharakkaussuhteeni. Se oli aikanaan noin 380 metrinen par-4 kääntyen kulman yli oikealle. Nyt se on noin 430 metriä, pieneen vastatuuleen pelattuna viileässä ilmassa – draiverin käyttö oli omalla kipsilläni vielä tässä vaiheessa poissuljettua.
”Eikö tämä ole jo liian vaikea, onko tässä mitään järkeä”, kysyin ääneen. En löydä tästä kentästä sitä identiteettiä, mitä tällä haetaan? Suurta osaa pidennyksistä en ymmärrä vieläkään – siis takatiiltä pelattuna, klubitiiltähän kyseessä on täysin eri kenttä.
Oma ”ärsyynnykseni” johtuu pitkälti siis siitä, että en osaa lyödä draiverilla. Se on hirveä tunne pelata kenttää jossa saisi lyödä kohtalaisen vinoon, mutta kunhan pääsee pitkälle. Rauta-kakkosella ei juuri avauksia kannata lyödä.
Pickalan Parkilla on muutama suomalaisen golfin helmi – kuvassa väylän 13 viheriö takaapäin kuvattuna
Tarinalla on kuitenkin erittäin onnellinen loppu – löysin Parkin mysteerin ja tarkoituksen!
Ei siinä siis auttanut kuin hieman väsyneenä kaivaa kuitenkin draiveria bägistä. Neljännellä draivi lähti keskelle väylää! Viidennellä riittävän suoraan. Kasillä ja ysillä jälleen ”hyvät missit”. Uskalsin lyödä draiverilla!!!
”Tämä on kenttä, jossa oppii lyömään pitkälle. Ei täällä välttämättä kannatta suoruuslyöntiä harjoittaa, mutta nyt kun mietimme niin eihän me koskaan olla lyöty myös näin suoraan”, Joonas pohti!
Kentällä pääsee siis harjoittelemaan isoja kaaria kohtalaisen stressittömästi. Silti omat suosikkiväylät ovat ne, joissa ei välttämättä ole haettu maksimaalista mittaa, vaan viheriöt ovat kauniiden vanhojen puiden katveessa. Muun muassa väylä kymmenen on mielestäni viheriön ympäristön ja lähestymisen osalta nerokas – samoin väylä 13 on mielestäni yksi onnistuneimmista par-nelosista koko Suomessa. Erityisesti viheriölle lähestyminen kutkuttaa silmää.
Kisakenttä antaa mahdollisuuden erilaisiin kombinaatiohin
Pickala on ollut perinteikäs kisojen järjestäjä Suomessa. Yleensä Finnish Tourit ja vastaavat on pelattu Parkilla. Tänä vuonna pelataan Midien lyöntipelin SM-kisat, sekä junioreiden FJT International.
Kun Midit aikanaan heinäkuun puolivälissä pelaavat mestaruudesta Parkilla, on toivottavaa, että kentän virittäjät ottavat käyttöön lukuisat tiipaikat. Parkilla on kolme par-vitosta pidennetty niin paljon, ettei Brooks Koepkan lisäksi käytännössä kukaan ei pääse kahdella viheriölle.
”Ehkä kaipaisi vähän enemmän rewardia hyvistä draiveista. Nyt pidennettynä ilman myötätuulta pari väylää ei oikein tarjoa palkintoa isoista pommeista”, Joonas pohtii.
Kentästä saa todella loistavan myös kisapelaajalle jos raffia kasvatetaan ja muutamia väyliä voidaan joillain kierroksilla pelata vähän lyhyempänä. Varsinaisia birdie-mahdollisuuksia ei ole kuin kourallinen ilman lyhennyksiä.
Oma päivän huippuhetki osui yhdelle Suomen pisimmistä par-kolmosista, väylälle 15. Jo 217 metrin mittaan venytetty par-kolmonen pelattiin suoraan vasta-aurinkoon illalla. Suora rauta-kakkonen oli sentilleen oikean mittainen viiden metrin päähän ja puttikin upposi ensimmäistä kertaa päivänä aikana!
”En ole varmaan koskaan tehnyt näin pitkällä par-kolmosella birdietä”, juhlin innoissani.
Aloin miettiä tekemistäni kentällä kun päivä alkoi tulla finaaliin. Draivasin ilman pelkotiloja, löin paljon väyläosumia ja annoin itselleni mahdollisuuden pelata hyvän tuloksen Park -kentällä, joka on aina ollut saavuttamaton linnake itselleni.
Puttasin kuin aloittelija minigolfradalla, mutta nautin jokaisesta hetkestä. Pickala on pallonlyöjän unelma ja viheriöt olivat jo nyt loistavassa kunnossa. Joillain viheriöillä ilmastoinnit vaikuttivat vielä joissain kohdissa greenejä pallon kulkuun, mutta suurin osa kohdista oli jopa liukkaita ja tasaisia.
Ota haaste vastaan ja katso pystytkö pelaamaan jopa kolme kierrosta päivässä!
Pickalassa voi viettää päivänsä ihan miten lystää. Kentän hinnastot tarjoavat erittäin fiksuja hintoja earlybird -pelaajille sekä twilight (en tarkoita elokuvaa) pelureille. Seaside on tänä kesänä pari kuukautta auki täysin kesäviheriölle heinäkuun lopusta eteenpäin. SE ON KENTTÄ JOKA PITÄÄ KÄYDÄ KOKEMASSA!
Kahden kierroksen pelaaminen täysin liikkumattoman talven jälkeen otti vähän koville, mutta siitäkin selvittiin, vaikka midi-ikä alkaa kolkutella ovella! Seuraavaksi aion ottaa haasteen kiinni ja vetäistä kokonaisen 54 reiän paketin yhden päivän aikana Pickalassa. Se on mielestäni yksi normaalikuntoisen golfarin must-make suoritus suomalaisessa golfkulttuurissa. Ei siitä ilmeisesti vielä mitään diplomia saa, mutta välitän idean Pickalaan!
Forest -kenttä aukeaa perjantaina, jolloin on ensimmäistä kertaa mahdollisuus kokeilla koko triplaa saman päivän aikana. On kuitenkin suositeltavaa tehdä tämä fyysinen suoritus mielellään arkipäivänä, jolloin kentällä on väljää ja etenemisvauhti menee reilusti alle neljän tunnin kierrosta kohden. Me pelasimme Seasiden 3,5 tunnissa ja Parkin suurimmalta osin tyhjään kenttään kolmeen tuntiin.
Koko suoritus on siis hyvin tehtävissä kymmeneen tuntiin, taukoineen jos jalka kantaa vielä viimeisellä kierroksella! Pian julkaistavalla Guide -diilillä koko kolmikon pääsee kiertämään 99 eurolla – kaikki kierroksia ei toki ole pakko pelata saman päivän aikana.
Arvosanat kentän kunnosta (kevätkuntopuntari):
Viheriöt: 8
Väylät: 9
Yleiskunto: 8,5
Bunkkerit yms reuna-alueet: 8
