”Olemme kilpailijoita narujen sisäpuolella, mutta ystäviä sen ulkopuolella”
Satu Eckhardt työskentelee vapaaehtoisena Ryder Cupissa. Hän välittää tunnelmia Pariisista GoGolfin lukijoille.
Torstai-illan avajaisjuhlat olivat huikeat. Aurinko heloitti ja olut virtasi musiikin soidessa West Pavilliongissa. Joukkueet marssitettiin lavalle raikuvien aplodien saattelemana. Kapteenit pitivät upeat puheet, missä korostettiin Ranskan ja USA:n yhteistyötä ja historiallista ystävyyttä. Myös Euroopan voimakasta yhteenkuuluvuutta korostettiin juhlapuheissa. Pieni näkymtön piikki Trumpille sekä Brexitille, mutta erittäin tyylikkäästi viestitettynä.
Perjantaina alkoi varsinainen ottelu, mihin oli jo lämmitelty yleisöä piripintaan parin päivän ajan. Tiedossa oli, että pääkatsamo aukeaa kello 6 eli pari tuntia ennen ensimmäistä starttia, mutta jo tuntia aiemmin pääkatsomo oli tupaten täynnä, porukka oli valmiina jo ennen turvatarkastusta varaamassa katsomopaikkaa Grandstandille.
Ensimmäisessä aamussa on jotain maagista. Suomen vappukin himmenee siinä tunnelmassa. Aurinkokaan ei ollut vielä noussut, mutta 5 000 katsojaa odottivat avauslyöntiä huutaen ja laulaen.
Ryder Cup on jotain käsittämättömän hienoa. Jotain, missä me kaikki golfarit olemme yhtä perhettä. Hurraaamme, itkemme, nauramme ja pelkäämme kaikki yhdessä. USA ja Eurooppa mittelevät herruudesta, mutta kuten USA:n
kapteeni Jim Furyk sen hienosti kiteytti: ”Olemme kilpailijoita narujen sisäpuolella, mutta ystäviä sen ulkopuolella.”
SATU ECKHARDT
