Kolumni: Onneksi ovat Ryder Cup ja Solheim Cup – muuten reikäpeliä uhkaisi sukupuutto

Miesten huippugolfissa ei ensi vuonna pelata enää yhtään reikäpelikilpailua yksilötasolla, mikä on suuri sääli, sillä reikäpelit tarjoavat katsojille värikkäitä hetkiä.

KUN GOLF teki paluun olympialaisiin, olin vahvasti sitä mieltä, että olympiamitalit pitäisi ratkoa reikäpelinä, enkä ole muuttanut näkökantaani. Mielestäni se olisi lisännyt olympiagolfiin kiinnostusta, sillä lyöntipelikilpailuja pelattiin tuolloinkin eri puolella maailmaa useita viikossa – reikäpeliä taas vain muutaman kerran vuodessa.

Tämän jälkeen reikäpeliä miesten huippugolfista on ajettu alas hitaasti mutta varmasti.

Kun European Tour lakkautti kymmenen vuotta sitten Volvo World Match Play Championship -kisan (viimeisen kilpailun voitti muuten Mikko Ilonen), mieshuiput pelasivat vuosittain ainoastaan yhden reikäpelikisan: WGC Match Play Championshipin.

Ensi vuonna reikäpeliä ei nähdä miesten pääkiertueilla enää lainkaan, sillä huippugolfin myllerryksen myötä myös WGC-reikäpeli poistuu ohjelmasta. Absoluuttisella huipulla pelataan reikäpelejä LPGA-kiertueen yhden kilpailun lisäksi vain Ryder Cupissa, Solheim Cupissa ja President’s Cupissa, jotka kukin ovat ohjelmassa joka toinen vuosi.

Tämä on kovin surullista.

VIIME VIIKOLLA Solheim Cupissa koettiin jälleen hienoja elämyksiä ruutujen äärellä eri puolella maailmaa, kun Yhdysvaltain ja Euroopan naiset taistelivat maineesta, kunniasta ja kristallisesta vaasista.

Solheim Cupissa nähtiin upeita yksittäisiä suorituksia, sillä pelimuoto kannustaa pelaajia riskien ottamiseen pelin eri osa-alueilla. Reikäpelissä yksittäisillä huippusuorituksilla voi olla käänteentekevä merkitys ottelun dynamiikan ja lopputuloksen kannalta.

Myös Ryder Cupin historia on pullollaan lyöntejä, jollaisia pelaaja tuskin olisi lähtenyt edes yrittämään, mikäli haasteottelu ratkaistaisiin lyöntipelinä. Lyöntipelissä pelaajat pyrkivät usein sankarilyöntien sijaan välttämään virheitä, mikä tekee golfin seuraamisesta välillä jopa hieman turruttavaa.

Riskien välttely lyöntipelissä on ymmärrettävää, sillä lyöntipelissä yksi epäonnistunut reikä voi tuhota tuloksen, kun taas reikäpeleissä panoksena on yksi reikä, jonka tasaamiseen tai voittamiseen pelaajan kannattaa usein antaa kaikkensa.

Sillä ei ole väliä häviääkö reiän yhdellä vai kolmella lyönnillä, joten välilyönnin tai dropin sijaan fiksuin vaihtoehto voi olla yrittää tehdä mahdottomasta mahdollista ja taikoa pallo viheriölle tai reikään vaikeastakin paikasta.

Kun tällaisessa lyönnissä onnistuu oikeassa paikassa, voi päästä osaksi golfin kunniakasta historiaa.

OLYMPIALAISISSA REIKÄPELI olisi tuonut jokaiselle kierrokselle lisämerkityksen, kun pelaajien määrä vähenisi aina puoleen ja lopuksi pelattaisiin loppu- ja pronssiottelu.

En ole ainoa golfin ystävä, joka haikaili ja haikailee edelleen reikäpelin perään olympialaisissa, mutta toive taitaa olla turha. Suunnitteilla on jatkaa golfissa lyöntipelinä ja ottaa mahdollisesti vuodesta 2028 lähtien ohjelmaan jonkinlainen joukkuekilpailu.

Näyttää siis vahvasti siltä, että tulevaisuudessa reikäpelejä otellaan jatkossa ainoastaan Ryder Cupissa, Solheim Cupissa ja President’s Cupissa.

Nautitaan siis tällä viikolla huippujen otteista koko rahan edestä, sillä tätä lystiä on seuraavan kerran luvassa vasta vuoden kuluttua, jolloin pelataan President’s Cup ja Solheim Cup.

Tänä vuonna Solheim Cup ja Ryder Cup pelattiin poikkeuksellisesti perättäisinä viikkoina.

Euroopan ja Yhdysvaltain välinen Ryder Cup -pelataan 29.9–1.10. Marco Simonen kentällä Italiassa. Katso tästä haasteottelun lähetysajat.