Kim Koivun nopea nousu parrasvaloihin
Kim Koivu nousi hetkessä golfia seuraavien ihmisten tietoisuuteen. Siihen tarvittiin vain yksi voitto.
KELLO LÄHESTYY VIITTÄ iltapäivällä ja aurinko länttä Costa Dauradassa, Espanjassa. Käynnissä on kuusipäiväisen European Tourin karsintafinaalin neljäs kierros ja enää muutama ryhmä kiertää Luminen Lakes-kenttää.
Yksi pelaajista on amatööri Kim Koivu, joka on tiukan paikan edessä. Viidennentoista reiän jälkeen hän oli tilanteessa, jossa hänen pitäisi pelata kolme viimeistä reikää yksi alle parin, jotta paikka kahdelle viimeiselle kierrokselle aukeaisi. Samalla hän saisi vahvan kortin Challenge Tourille kaudelle 2018.
Oliver Lindell ja hänen caddiensa Arto Teittinen sekä päävalmentaja Fredrik Jendelid ja Kalle Samooja ovat odottamassa Koivun saapumista maaliin. Kahden edellisen reiän tuloksista ei ole tietoa ja viimeisellä reiällä, lyhyellä par 5:llä, Koivu näyttää olevan ongelmissa.
Avaus päätyy väyläbunkkeriin, jossa Koivu duffaa toisen lyöntinsä. Matkaa kolmanteen lyöntiin jää noin 150 metriä ja myös se epäonnistuu, eikä pallo osu viheriöön. Usko alkaa horjua, kun chippikin jää neljä metriä lyhyeksi.
Putti on pakko laittaa sisään ja toivoa, että Koivu olisi tehnyt birdien jommallekummalle kahdesta edellisestä reiästä. Putti uppoaa ja Koivu nostaa pallon tyynesti reiästä. Kehonkieli kertoo, että pelit päättyvät siihen.
”Ei tainnut mennä läpi, kun ei se edes tuulettanut”, Lindell surkuttelee.
Onneksi tieto on väärä, sillä Koivu on tehnyt edellisellä reiällä birdien säkitettyään pitkän alamäkiputin. Suomalainen nähdään siis myös kahdella viimeisellä kierroksella.
Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun Koivu joutui venymään syksyn karsinnoissa. Karsintojen ensimmäisessä vaiheessa Koivu pelasi viimeiset yhdeksän reikää neljä alle parin ja pääsi viimeisenä jatkoon. Toisen vaiheen Koivun selvitti kahden lyönnin turvin.
Helsinkiläinen onnistui väistämään luoteja koko kolmivaiheisten karsintojen ajan ja varmisti lopulta sen, mitä oli tullut hakemaan: paikan Challenge Tourille.
”Nyt se on saavutettu. En menisi European Tourille, vaikka saisin kortin. En ole vielä valmis sinne”, Koivu julistaa neljännen kierroksen jälkeen hämmästyttäen monia.
Kaksi päivää myöhemmin karsinnat ovat ohi. Koivu sijoittuu 68:nneksi. Paikka European Tourilla jää kauas, joten Koivu ei joudu vaikean valinnan eteen.
Kukaan muukaan suomalaisista ei läpäise seulaa, ja rankan karsintarupeaman jälkipelit käydään barcelonalaisessa ravintolassa ennen seuraavan päivän lentoa takaisin Suomeen.
Illanvietossa pelaajat puhuvat tulevaisuuden suunnitelmistaan. Koivun puheet herättävät huomiota, sillä niistä paistaa läpi suomalaiselle urheilijalle epätyypillinen itsevarmuus. Joku voisi tulkita sen ylimielisyydeksi, mutta kun korvia oikein höristää, sanojen takana saattaa kuulla selkeän päämäärän, jota kohti Koivu on menossa.
Päämäärän edessä ei tunnu olevan ainakaan henkisiä esteitä — Koivu tietää mitä tekee ja mihin on menossa.
Illan mittaan ravintolapöydässä syntyy tiukkoja keskusteluita suomalaisten pelaajien välillä. Puhumme ammattilaisgolfista, sen vaatimuksista ja Challenge Tourista. Koivun itsevarmuus saa selvästi jotkut pelaajat vähän varpailleen ja ajoittain keskustelut kärjistyivät hyvähenkisiksi väittelyiksi. Koivu näkee itsensä tulevaisuuden tähtenä, eikä peräänny, vaikka jotkut pelaajat vähän toppuuttelevat häntä.
Karsintaviikon aikana Kim Koivu antaa itsestään kuvan, että hänessä on sellaista X-factoria, joka saattaa viedä hänet vielä pitkälle golfissa.
Koivu tuli karsintoihin amatöörinä, mutta siirtyi ammattilaiseksi heti niiden jälkeen. Koivu olisi voinut vaihtaa statustaan jo ennen karsintafinaalia, mutta se ei ollut tullut hänen mieleensä. Mukaan olisi tarttunut muutama satanen, mutta se ei ollut oleellista tässä yhtälössä.
Koivulla on taloudellinen selkäranka hyvin tuettuna, joten hän pystyy keskittymään pelkästään golfin pelaamiseen. Hänen päätukijansa ovat Evli Pankki Oyj, Mizuno ja Oy Fincorp Ab.
Kim Koivu on outo lintu suomalaisessa golfissa. Hän on kulkenut täysin omanlaisensa polun kohti huippua.
KARSINTAFINAALISTA SAADUN European Tour -kategorian myötä Koivu saa oikeuden ilmoittautua myös pääkiertueen kilpailuihin. Koivu laittaa paperit sisään marras-joulukuun vaihteessa pelattuun Australian PGA Championshipiin ja pääsee mukaan.
Koivu nousee rohkeasti lentokoneeseen ja lähtee maailman toiselle puolelle tarkastamaan oman pelinsä tason. Samassa kilpailussa mailaa heiluttavat muun muassa Adam Scott, Sergio Garcia ja Mikko Ilonen. Koivu selvittää Australiassa cutin ja sijoittuu 55:nneksi. Mieleen jää kohtaaminen Garcian kanssa.
”Sergio puttaili vieressäni ja epähuomiossa hyppäsin hänen puttilinjalleen, kun hänellä oli treeni käynnissä. Nöyrästi pyysin anteeksi ja Sergio hymyili takaisin. Oli surrealistista olla samojen köysien sisällä puolustavan Masters-voittajan kanssa”, Koivu muistelee.
Australian jälkeen Koivu pitää kilpailutauon ja harjoittelee. Helmikuussa hän matkustaa Espanjaan ja pelaa kolme Ecco Tourin talvisarjan kilpailua. Keskimmäisessä kisassa Koivu sijoittuu kuudenneksi, kahdessa muussa hän putoaa cutista.
Kisat toimivat hyvänä valmistautumisena maaliskuussa käynnistyvälle Challenge Tour -kaudelle.
VAIKKA KIM KOIVU uskoo lujasti itsensä ja näkee itsensä tulevaisuuden tähtenä, hän tuntee hyvin omat rajansa ja etenee urallaan askel askeleelta. Hänellä ei ole kiire nousta European Tourille. Tärkeämpää on kehittyä tasolle, jossa peli kestää tiukat paikat kovissa kisoissa.
”Virallinen tavoitteeni tänä vuonna on sijoittua rahalistalla 45 parhaan joukkoon. Challenge Tourin finaaliin olisi hyvä päästä mukaan. Sitä kautta saisi suoran paikan European Tourin karsintafinaaliin”, Koivu sanoi ennen Keniassa pelattua Challenge Tourin avauskilpailua.
Kauden alla tehdyssä ennakkojutussa hän mainitsi vahvuudekseen draivaamisen. Se
ja muut pelin osa-alueet sujuvat Keniassa. Viimeisellä kierroksella Koivu käynnistää birdiemyllyn ja jauhaa kuusi birdieä ja eaglen. Valitettavasti bogeja tulee neljä ja lisäksi yksi tuplabogi. Hän sijoittuu lopulta jaetulle 14. sijalle.
Kauden toinen kisa pelataan Kiinassa. Siellä Koivu jysäyttää melkoisen pommin ja voittaa kilpailun. Se on hänen uransa neljäs Challenge Tour -kisa.
”Keniassa pelasin tosi hyvin, mutta tein liikaa virheitä. Virheet menivät kokemattomuuden piikkiin”, Koivu sanoo. ”Olin kuitenkin valmis Kiinassa. Tiesin, miten täytyy pelata, jotta saan neljä lyöntiä pois kortista. Minimoin virheet, ja se riitti voittoon.”
Kiinan-kisassa jaetaan palkintorahaa yhteensä 350 000 dollaria eli kyseessä on Challenge Tourin mittakaavassa suuri kilpailu. Koivulle lohkeaa potista 47 000 euroa.
Kahden kilpailun jälkeen hän on rahalistalla kolmantena ja nousee kamppailemaan top 15 -sijoituksesta rankingissa ja paikasta European Tourilla.
”En ole vielä kerennyt juuri miettiä tulevaa, mutta voiton myötä tavoitteet täytyy luonnollisesti laittaa uusiksi. Oli positiivinen yllätys, kun peli riitti nyt jo voittoon”, Koivu sanoo.
KIM KOIVU ON kotoisin Paloheinästä, Helsingistä. Lapsuus ja nuoruus menivät urheilun parissa. Hänen päälajinsa olivat jalkapallo ja salibandy, joissa hän osoitti suurta lahjakkuutta.
Koivu on kulkenut melko perinteisen urheilijan polun Helsingissä. Hän kävi yläasteen maineikkaan Pohjois-Haagan yhteiskoulun urheilulinjalla. Tuolloin Koivu ei vielä harrastanut golfia.
”Aloitin golfin pelaamisen myöhään. Suoritin green cardin 16-vuotiaana Paloheinässä. Hanna Teerijoki johdatti minut lajin saloihin, mutta hän ei varmaan itsekään muista sitä”, Koivu sanoo.
Suoritettuaan green cardin Koivu innostui tosissaan ja pelasi ensimmäisen kesän aikana peräti sata kierrosta, pääasiassa Kytäjällä isänsä kanssa.
”Tiputin tasoituksen neloseen tuossa ajassa”, Koivu muistelee.
Kysymykseen, miksi hän aloitti golfin niin myöhään, Koivulla on yksinkertainen vastaus: hän ei tuntenut imua lajia kohtaan.
”Taisin pitää golfia setämiesten lajina ja aloittamisen kynnys oli korkea. Golfista oli vaikea innostua, ennen kuin aloin kehittyä kovaa vauhtia hyväksi pelaajaksi.”
Eikä golfiin riittänyt kunnolla aikaa. Hän pelasi jalkapalloa ja salibandya erittäin korkealla tasolla. HJK:n ja Tapanilan Erän harjoitukset veivät paljon aikaa.
”Lopetin jalkapallon vasta 17-vuotiaana. Salibandya pelasin vähän pitempään. Olin molemmissa lajeissa mukana maajoukkueleireillä, mutta yhtään maaottelua en ehtinyt pelata jalkapallossa ja salibandyssä. Nyt ei kaduta, että valitsin lajiksi golfin.”
Koulussa Koivu ei ollut unelmaoppilas. Poissaoloja kertyi, eikä motivaatiota koulunkäymiseen oikein riittänyt.
”Ei se koulu aina maistunut täysin. Viimeisenä vuonna lukiossa minulla taisi olla poissaoloja eniten kaikista koulun oppilaista”, Koivu nauraa.
Motivaatio-ongelmista huolimatta hän kirjoitti ylioppilaaksi Suomessa ja valmistui high schoolista, kun hän vietti vaihto-oppilasvuoden Yhdysvalloissa lukion toisella luokalla.
”Kirjoitin pitkän matematiikan, joten ehkä minulla on jotain lahjoja tiettyihin aiheisiin. USA:ssa koulu oli todella helppoa ja kävin high schoolin läpi yhden vaihto-oppilasvuoden aikana”, Koivu kertoo.
Koivun isä Jukka on tehnyt pitkän uran myynnin ja markkinoinnin parissa. Hänen äitinsä Pia toimi aiemmin ostajana ja nykyisin kiinteistönvälittäjänä. Koivulla on Anna-niminen pikkusisko, jota hän luonnehtii perheen pomoksi. ”Itse olen se toinen lapsi”, Koivu naurahtaa.
Nykyään Anna hoitaa veljensä sosiaalisen median päivityksiä. Isän kontolla on hoitaa pelaajan raha-asiat.
Kim Koivun puheet herättävät huomiota, sillä niistä paistaa läpi suomalaiselle urheilijalle epätyypillinen itsevarmuus.
VAIHTO-OPPILAANA VIETETYN vuoden jälkeen Koivulle jäi kytemään tunne, että hän haluaisi jatkaa opintojaan Yhdysvalloissa. Se toteutui, sillä muutamassa vuodessa Koivu oli kehittynyt golfissa niin korkealle, että sai stipendin Pohjois-Carolinan yliopistoon, jossa hän luki johtamista ja psykologiaa. Opinahjon golfjoukkue pelasi 2. divisioonassa eli toiseksi korkeimmalla tasolla.
Koivun kehityskäyrä golfissa osoitti vahvasti ylöspäin. Hän voitti ensimmäisenä vuonna kolme kilpailua ja pelasi kauden alle 72 lyönnin keskiarvolla.
“Se oli vahva osoitus itselleni, että olen oikealla polulla”, Koivu sanoo.
Yhtä asiaa noilta ajoilta Koivu ei kuitenkaan ymmärrä: maajoukkuevalmentajat eivät osoittaneet häntä kohtaan mitään kiinnostusta, vaikka hän oli neljässä vuodessa saanut pelinsä todella korkealle tasolle.
”Kyllä se vähän ihmetytti”, Koivu myöntää.
Koivu vietti Pohjois-Carolinassa kaksi vuotta. Sen jälkeen oli aika siirtyä uuteen kouluun ja sarjaporrasta ylöspäin. Hän pääsi kivenkovaan Georgia Southern -yliopistoon, jossa vietti toiset kaksi vuotta.
”Halusin siirtyä ykkösdivarin joukkueeseen”, hän perustelee koulunvaihtoa.
Koivun koti oli nyt Yhdysvalloissa, mutta monien muiden yliopistogolfarien tapaan hän palasi aina lukuvuosien välissä kesäksi Suomen. Samana kesänä, kun Koivu oli vaihtamassa koulua, hänen ystävänsä Casper Simberg kertoi Koivulle valmentajastaan David Silvasta ja suositteli portugalilaista myös hänelle. Sitä ennen Koivu oli enemmän tai vähemmän teknisesti raakile, vaikka pelasi hyvin yliopistosarjassa.
”Tapasimme Silvan kanssa Nordcenterin parkkipaikalla ja menimme katsomaan svingiäni. Näin jälkeenpäin ajateltuna se oli tuolloin ihan hirveän näköinen”, Koivu muistelee.
Sen lisäksi, että svingi näytti kamalalta, se aiheutti kovaa palloa lyövälle Koivulle alaselkävaivoja. Siksi Silva laittoi svingin täydelliseen remonttiin.
”Kaikki meni uusiksi. Metaforisesti jos sanoo, niin yksi asia, mikä säilyi, oli se, että päätä ei leikattu irti. Työstimme kaksi vuotta täysin perusasioita. Jälkeenpäin David kertoi minulle, että hän ei halunnut viedä sisään suuria muutoksia vielä tässä vaiheessa, jotta pystyin kilpailemaan svingiremontin aikana.”
Silva on yksi harvoista ihmisistä, joita Koivu kuuntelee. Hän ei ota vinkkejä vastaan puolitutuilta tai tuntemattomilta. Oma polku on löytynyt, eikä siitä ole syytä lähteä poikkeamaan sivuun.
”En usko kovinkaan monia, kun puhutaan golfista. Se on hyvä asia, sillä jos alkaa hakea vaikutteita monesta suunnasta, menee vain sekaisin. Luotan täysin Davidin ammattitaitoon, ja olemme menossa oikeaan suuntaan kohti tavoitteita.”
Viimeisenä vuonna yliopistossa Koivu voitti konferenssin mestaruuden. Se jäi amatööriuran hienoimmaksi saavutukseksi. Tässä vaiheessa myös maajoukkueen silloinen päävalmentaja Staffan Johansson ymmärsi ottaa yhteyttä Koivuun.
Maajoukkueesta ei kuitenkaan muodostunut Koivulle suurta rakkaussuhdetta. Hän osallistui tärkeisiin edustustehtäviin mielessään jo tuleva ammattilaisura, jolle hän huhtikuisen Kiinan-voiton myötä on saanut lentävän lähdön.
KIM KOIVU ON outo lintu suomalaisessa golfissa. Hän on kulkenut täysin omanlaisensa polun kohti huippua. Koska hän on pelannut vasta suhteellisen vähän aikaa, hän ajattelee peliä omalla tavallaan ja näkee monille pelaajille utopistiset asiat itselleen mahdollisina. Koivu tuskin itsekään tietää, missä kulkee raja omalle kehitykselle.
Uransa neljännessä Challenge Tour -kilpailussa neljän lyönnin voiton ottaminen on kova saavutus. Se on ennen kaikkea osoitus siitä, kuinka kova pelaaja on kyseessä. Vahva urheilutausta joukkuelajeista on tuonut armottoman kilpailuhenkisyyden. Koivu on tottunut taistelemaan pelipaikoista, hän on tottunut hikoilemaan ja viemään itsensä äärirajoille.
Samaan aikaan hän on saanut vahvan suomalaisen perhekasvatuksen, josta kumpuaa tietyt perusarvot ja kyky tehdä järkeviä ratkaisuja. Koivu on äärimmäisen kilpailullisuuden lisäksi kärsivällisesti ja nöyrästi työtä tekevä lahjakkuus, jonka potentiaali on vielä kaikille muille paitsi hänelle itselleen epäselvä.
Koivu on saattanut herättää kommenteillaan ajoittain hämmennystä pelaajien parissa. Kuten hän itse totesi, hän tykkää sanoa asiat suoraan ”jos se on fakta, se on fakta” -periaatteella. Koivu on ylpeä omista saavutuksistaan, eikä hän pidä kynttilää vakan alla puhuessaan niistä.
”Kuinka moni kehittyy golfissa neljässä vuodessa tasolle, jossa pelaa alle 72 lyönnin kierroskeskiarvolla kauden collegegolfia”, Koivu kysyy aiheellisesti.
Tätä voi pitää ylimielisenä lausuntona, mutta fakta on fakta. Tosiasia on myös se, että Koivu on tällä hetkellä Suomen ykköspelaaja Challenge Tourilla. Kuka muu kuin Koivu itse olisi uskonut sitä ennen kauden alkua?
Koivu uskoo, että hän pystyy joka vuosi napsimaan puoli lyöntiä pois kierroskeskiarvostaan – European Tourilla tilanne varmasti muuttuisi, sillä kentät vaikeutuvat paljon. Vaikka hän on golfarina vielä melko kokematon, hän on saavuttanut jo enemmän kuin suurin osa ammattilaisista tulee koskaan saavuttamaan.
Seuraava askel on palautua Kiinan-voitosta — tai oikeastaan imeä siitä itselleen lisävirtaa. Se, kuinka Koivu tässä onnistuu, riippuu pitkälti pään sisältä. Onneksi henkinen kantti tuntuu olevan Koivun vahvuuksia. On helppo uskoa, että hän jos kuka osaa kääntää voiton voimavaraksi myös seuraaviin kilpailuihin.
Koivu pelaa 27-vuotiaana samanlaisella itseluottamuksella kuin 14-vuotias huippulahjakkuus, joka ei näe mitään esteitä edessään. Näyttää siltä, että vain taivas on rajana, kun Kim Koivu jatkaa marssia kohti unelmiaan.
Kim Koivu…
… asuu Helsingin Paloheinässä
…harjoittelee usein yhdessä Lauri Ruuskan kanssa. Molemmat kuuluvat Season Golf Academyyn ja ovat David Silvan valmennuksessa.
…vapaa-ajallaan tykkää käydä yöelämässä tuulettumassa. Lopetti karkin syömisen vuoden alussa
