Hyppää sisältöön

Golfia pitkään analysoinyt tutkija: ”Luontoliikunnan ja rentouden korostaminen ovat golfin tulevaisuuden mahdollisuuksia”

MIka Pantzar vaihtoi uransa alkuvaiheilla golfkenttää, kun seuran kapteeni puuttui hänen veljensä etiiketin mukaiseen pukeutumiseen. KUVA: TEEMU TYRY

Mika Pantzar iloitsee golfin vapautuneesta ilmapiiristä. Hän pelaa kaudessa 100 kierrosta, ja lampaiden laskemisen sijaan vaivuttaa itsensä uneen kiertämällä mielessään Teneriffalla sijaitsevaa merenrantakenttää.

Mika Pantzar täyttää lähes kaikki tavanomaisen golf-friikin tunnusmerkit. 

Hän on pelannut golfia kaudesta 1998, kierrosten määrä vaihtelee vuosittain sadan molemmin puolin. Myös harjoittelu ja huippugolfin seuraaminen kiinnostavat. Golf on myös illtaisin viimeksi mielessä, mikäli uni ei tule silmään.

Urheilu ja liikunta golfia laajemminkin ovat kiinnostuksen ja työn osalta tärkeä osa hänen elämäänsä. 

Pantzar on kysytty puhuja ja vaikuttaja, joka ei arkaile kertoa mielipiteitään, vaikka ne olisivatkin valtavirrasta poikkeavia.

Virallinen titteli työelämässä on Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan professori.

“Käyttäydyn ja teen töitä tutkijan sielulla”, Pantzar itse määrittää suhdettaan työntekoon.

Pantzaria ei ole vaikeaa houkutella arkipäiväkierrokselle Hirsalaan.

“Oikein mielelläni lähden. Hirsala on pääkaupunkiseudun kentistä lähimpänä luontoa ja ekologisilta arvoiltaan edelläkävijä suomalaisessa golfissa”, Peuramaalla osakkeen omistava Pantzar peukuttaa naapurikenttää.

Peuramaa ja Hirsala neuvottelivat muutama vuosi sitten toimintojensa ja golfyhtiöiden fuusiosta, mutta valmista ei lopulta tullut.  

Luontoarvoja syytä korostaa golfin markkinoinnissa

Työnsä puolesta Mika Pantzar on seurannut monesta kulmasta suomalaisten kulutuskäyttäytymistä.

Golf on hänelle erittäin tärkeä ja rakas aihe.

Koronakaudet olivat golfille ympäri maailman ennätyksellisiä kasvun aikoja. Mitä tulevilta vuosilta voidaan odottaa?

“Suomalaisessa yhteiskunnassa ulkona oleminen ja liikkuminen ovat perinteisestikin olleet tärkeitä. Tulevaisuudessa varmasti vielä enemmän. Mikäli golf pystyy profiloitumaan tälle saralle tehokkaasti, näen suuria mahdollisuuksia edessä”, Pantzar aloittaa.

“Työelämässä suorittaminen ja siihen liittyvät paineet ovat nousseet valtavasti. Harrastuksiin ja ajanvietteisiin liittyen kuluttajat eivät halua näitä elementtejä mukaan. Kysyntää on ulkona vietettävälle vapaa-ajalle, johon ei liity suorituspaineita, ja niitä tehdään yhdessä perheen sekä muiden läheisten kanssa”, Pantzar valottaa.

Golfin osalta hän ottaa tähän liittyen esiin harrastamisen kiireettömyyden.

“Olen itse nopean pelin ystävä. Golfissa on kuitenkin kentällä kiiruhtamisen osalta aloittelijalle stressaavia tekijöitä, jotka ovat hankalia etenkin naisille.”

“Golfin pitäisi kyetä tarjoamaan painokkaammin malleja, joissa harrastaja kokee viettävänsä luonnon keskellä kiireetöntä laatuaikaa”, hän evästää.

Korona on tuonut lajin pariin runsaasti uusia harrastajia ja nostanut entisestään kiinnostavuuttaan golfia harrastamattomien keskuudessa.

“Korona ei tuota pysyvää vaikutusta golfin suosioon, mikäli laji mielletään jo alussa suorituspainotteiseksi hampaat irvessä kilpailuksi. Näistä elementeistä työelämän vastapainoksi halutaan vapaa-aikana nimenomaisesti eroon.” 

“On hyvä muistaa, että ulkona tehtäviä liikuntamuotoja on huomattavan paljon, eikä golf ole suinkaan ainoa vaihtoehto.”

Golf on mennyt rennompaan suuntaan

Autenttinen kuva tilanteesta, jossa vasuripuolelta pelaamisesta on hyötyä.
Kuva: TEEMU TYRY

Mika Pantzar julistautuu henkilöksi, joka ei hakeudu työssä tai vapaa-ajalla tilanteisiin, joissa hienostelu nousee pintaan.

“Minulle golf oli tässä suhteessa vaikea laji aloittaa. En voinut ymmärtää, miksi vielä 90-luvun lopulla ruskeissa tai mustissa kengissä piti olla hassut hapsut.”

“Oudoksuin myös golfin pariin syntynyttä tapakulttuuria, jossa pelaajilla oli tapana huomauttaa kärkevästikin toisiaan käyttäytymiseen tai pukeutumiseen liittyvissä asioissa.”

“Kun kuulin, että golfvalmentajien keskuudessa on yksi ’hippi’, hakeuduimme veljeni kanssa välittömästi hänen puheilleen”, Pantzar muistaa syyn, jonka johdosta opettajaksi valikoitui Ringsidessa pitkään työskennellyt Jussi Kaarenmaa.

“Tuntui todella vapauttavalta, kun kenkiin ja vaatetukseen tuli hieman myöhemmin hurjasti vaihtoehtoja ja värejä. Alalla on menty valtavasti eteenpäin kaikilla tasoilla, golfkeskuksiin voi tulla sellaisena kuin on pelkäämättä tekevänsä heti kärkeen etikettivirheitä.”

Pelaajaa ei saa jättää yksin

Vasemmalta puolelta lyövä Pantzar painottaa luontoarvojen ja ulkona harrastamisen lisäksi golfkentillä yhteisöllisyyden merkitystä.

“Epäkohtana pidän sitä, kuinka usein yksin kierrokselle lähdössä oleva pelaaja ei saa seuraa. Henkilökohtaisesti nautin suunnattomasti hyvin eritasoisten uusien ihmisten kohtaamisesta. Yksin pelaajien huomioimiseen ja mukaan ottamiseen liittyvän asenteen toivoisin kehittyvän suotuisammaksi.”

Mika Pantzar pelasi vuosikausia erittäin paljon kollegansa, jo edesmenneen Timo Honkelan kanssa.

“Golf on vastapainoa työlle ja stressille. Etenkin niinä aikoina, kun molemmilla tai toisella oli työpaineita, kierros golfia oli siihen paras lääke.”

“Silloinkin, kun Timon kunto meni huonoksi ja hän sokeutui, yhteisiä golfaktiviteettejä jatkettiin varsin innovatiivisin tavoin.”

Päivän päätteeksi yhdeksän reikää Teneriffalla

Hirsalan kierros sujuu kiirehtimättäkin varsin hyvään tahtiin, alle neljään tuntiin.

“Ei ollut kaksinen tulos. Pari viikkoa sitten lyöntejä kertyi 87, nyt arviolta 20 enemmän.”

Lounaan yhteydessä Pantzar nostaa esiin vielä Hirsalan luonnonläheisyyden.

“Täällä on käytännössä täysin hiljaista ja rauhallista. Aivan kuin erämaassa olisimme, ihmisen rakentamassa puutarhassa sopusoinnussa luonnon kanssa. Olen oppinut golfissa tätä arvostamaan, ja uskon aiheen puhuttavan jatkossa yhä suurempaa osaa suomalaisista.” 

Mika Pantzarista on paistanut koko hänen golfuransa läpi tutkijan tausta ja ajatusten ohjaaminen kentälle silloinkin, kun hän ei ole kentällä.

Tästä on hyvänä esimerkkinä hänen omaksumansa tapa päästä uneen.

11. väylän lähestyminen on Hirsalan silmää hivelevimpiä kohtia.
KUVA: TEEMU TYRY

“Kun unen päästä kiinni saaminen on vaikeaa, lampaiden laskemiseen sijaan olen ottanut tavakseni siirtää itseni Teneriffalle, Golf Las Americasin -kentälle, jota aikoinaan kiersin perhelomamme aikana.”

“Varmaan tämä on joidenkin mielestä ihan hullua, mutta minulla toimii lampaita paremmin. Lähden ykköseltä, pelaan ja tuon mieleeni väyliä, maisemia ja lyöntejäni.”

“Ohjatessani unen rajamailla tätä elokuvaa, myös tulokset ovat erinomaisia. Yhdeksän reikää on ollut maksimi reikämäärä. Siihen mennessä on aina uni tullut”, Mika Pantzar kertoo tavastaan, jollaista oletettavasti jo melkoinen määrä muitakin golfareita käyttää.

Etsi luettavaa