Golfhuiput ja harrastus: Janne Kasken kitarasooloa on katsottu YouTubessa lähes miljoona kertaa

Kun ammattina on golf, miten huippupelaajat viettävät vapaa-aikaansa? Vuorossa on Janne Kaske, joka harrastaa kitaransoittoa.

Äitini on musadiggari, ja hän antoi minulle kipinän musiikkiin pianonsoitollaan. Tapailin jo lapsena kitaralla Beatlesin biisien sointuja hänen säestyksellään. Rippikoululeirillä suhde soittamiseen syveni. Ystävystyin äitini kollegan pojan kanssa, ja innostuimme soittamaan Hurriganesin Get on -biisiä akustisella kitaralla. Kukaan ei varsinaisesti ole opettanut minua soittamaan. Perin äidiltäni musikaalisuuden, kuulen soinnuista herkästi eri äänet. 

Hankin ensimmäisen oman sähkökitarani opiskellessani Yhdysvalloissa, nyt niitä on viisi. Valitsen niistä tilanteeseen sopivan aina biisin tai genren mukaan. 

Golfissa en ole mailojen osalta välinefriikki, mutta kitaroiden suhteen olen hyvin tarkka ja merkkiuskollinen. Gibson ja Fender ovat ylitse muiden, ainoat vintage-kitarat, joita käytän. 

Soitan enimmäkseen 60–70-lukujen rockia, bluesia ja funkia. Innostus vuosikymmenten takaisiin kitaroihin kumpuaa sieltä. Vintage-kitarat ovat menneet syvälle ihoni alle. Olen tutustunut aiheeseen huolella ja seurannut pitkään kitaramarkkinoita. 

Suhtaudun intohimoisesti kitaroiden ehostamiseen ja entisöintiin ja olen käyttänyt satoja tunteja aikaa niiden ostamiseen ja myyntiin.

Tasoituksella mitattuna sijoittaisin itseni single-tason soittajaksi, en pro-sarjaan. Kitara on minulle tapa saada ajatukset pois golfista, en ole hakemassa siitä itselleni ammattia. Yhteistä golfin pelaamiselle ja soittamiselle on se, että kehittymistä nopeuttaa säännöllinen harjoittelu, jossa paneutuminen ja puitteet ovat kohdillaan. 

Soittamisessa, kuten golfissa, vaistonvarainen tekeminen ja irrottelu tuo paremman tuloksen kuin kontrolli ja virheiden välttely. Ne katkaisevat rytmitajun.

Olen soittanut omaksi ilokseni ja lapsuudenystävän sparraamana, mutta myös perheen ja ystävien yhteisissä tilaisuuksissa.

Itseäni harmittaa, että en nuorempana panostanut laulutaidon kehittämiseen. Sen liittäminen soittamiseen ei vieläkään ole myöhäistä, mutta vaatisi kovasti töitä.

Upeita elämyksiä kitaroinnin kanssa ovat musiikkibaarien open stage -soittoillat. Lavalle nouseminen osaavan bändin keskelle kitaristiksi vaikka vain kahdenkin kappaleen ajaksi on kokemus, joka jättää jäljen. En voi kieltää, etteivätkö soiton jälkeen bändin jäsenten esittämät kysymykset siitä, soitanko ammatikseni, tuntuisi hyviltä.

Minulta löytyy myös kunnianhimoa soittamisen. Sen huomaa, kun purkittaa nauhalle esimerkiksi Youtubeen omaa soittoaan. Tulee piiskattua itseään oikein kunnolla, rima nousee korkealle lopputuloksen osalta.

Uskon vahvasti, että kiintymykseni soittamiseen ja vintage kitaroihin säilyy golfin tavoin pitkälle tulevaisuuteen. Ikä ei tule kummassakaan lajissa rajoitteeksi vielä vuosikymmeniin.