Kirja-arvio – Lassi Tilanderin elämänlanka oli katketa jo lapsena traagisesti:”Siitä tuli ehdoton tabu”

Golfalan monipuolisimpiin vaikuttajiin lukeutuvan laji-ikonin muistelmat on aikamatka golfin ja urheilun maailmaan. Golfdorka Lassi Tilander on myös vaikuttava kertomus siitä, kuinka yleisurheilu ja aikuisiällä golf toivat uuden sisällön kovia kokeneen nuorukaisen elämään.

Lassi Tilander ehdotti jo vuosia sitten liike-elämän kautta tuntemalleen Seppo Palmiselle, että tämä kirjoittaisi hänen muistelmansa.

Alunperin kirjan piti valmistua jo syksyllä 2019. Monien sattumien, myös Palmisen sairastelujen takia, Golfdorka Lassi Tilander julkaistiin kolme vuotta suunniteltua myöhemmin 2022.

Palmisen monipuolisen kirjoitushistorian luetuin kirja on ”Buddha pelaa golfia”, joka innosti Palmisen tekemään sille jatko-osiksi teokset ”Lisää Buddhaa peliin”, sekä ”Buddhan eväät.”

Golfdorkaksi itsensä nimittäneellä Palmisella on riippuvuussuhde paitsi lajiin myös golfareiden luonnehtimiseen.

Teokset Golfin ilosanomaa ja Aina ei voi epäonnistua (golfissakaan) nostavat Golfdorka Lassi Tilander -kirjan kanssa Palmisen golfkirjojen kokonaismäärän kuuteen.

”Yhteinen näkemyksemme oli, että ei kaihdeta ottaa esiin hyvinkin henkilökohtaisia asioita tai golfissa tabuiksi luokiteltavia hankalia aiheita. Lupasin Sepolle vielä vapaat kädet kirjan koostamiseen”, Tilander muistutti lähtökohdasta.

Kirjan esipuheessa määritetään tavoitteena olleen teos, jossa kerrotaan golfista ja elämästä. Itseään Palminen tituleeraa tämän kirjan osalta ”muistiin merkitsäjäksi”.

”Lassin elämänkerran rakentaminen on merkittävin haasteeni kirjoittajana”, Palminen hehkutti vuosikausia jo projektin lähdettyä käyntiin ja aiempaa painokkaammin sen julkaisun yhteydessä.

”Tämä kirja antaa kyytiä pullistelulle ja näköalattomuudelle. Näillä sivuilla saavat ansionsa mukaan bluffaajat, tärkimykset, mahtailijat, pikkusielut ja puuteripyllyt”, hän lupaa kirjan pitkässä esilämmittelyssä.

Haastetta Palminen lisäsi nostamalla kirjassa varsin merkittävään osaan maailmantapahtumien ja Suomen kehittymisen mielenkiintoisimmat tapahtumat 1920-luvulta nykypäivään asti.

Tilanderin elämäntarinaa ja golfia kuljetetaan maailmantapahtumien rinnalla aiheesta toiseen pomppien.

Lassi Tilander toimii minä-muodossa kirjan kertojana. Kunnianhimoinen kirjoitusmalli antaa happea, vapaamuotoisuuden tunnettakin tekstiin, jossa Palmisen kynänjälki ja rytmitys luovat teokselle tahdin.

Tyyli kirjoittaa on hyvin erilainen kuin se, jota Tilander itse käyttää.

Minä-muoto nostaa tästäkin johtuen moneen otteeseen lukijan mieleen kysymyksen, kumman pohdintaa tai mielipiteitä kulloinenkin teksti edustaa?

Elämänlanka oli katketa perhetragediassa

Olen tuntenut Lassin ja hänen perheensä jo 1970-luvun alusta. Tiiviistä yhteydenpidosta ja ystävyydestä huolimatta kirja avaa hätkähdyttävän paljon uutta ja olennaista tietoa sekä taustaa Lassi Tilanderista henkilönä.

Henkilön historia eri vaiheineen on tässäkin tapauksessa erittäin mielenkiintoista luettavaa myös niille, joille Tilanderin aiempi toiminta ei olisikaan tuttua. Golf aiheena yhdistyy kirjassa Tilanderiin luontevasti poikkeuksetta, silloin kun kerronta ei kulje lajin ulkopuolella.

Lassin isän velvollisuudentunne päästä jatkosodassa rintamalle koitui hänen kohtalokseen kesällä 1944. Äiti Toini jäi yksinhuoltajaksi, Lassi, 10, ja veljensä Matti, 8, ilman miehen mallia.

Helsinkiin muuton jälkeen pojat pääsivät sukulaissuhteiden avulla Helsingin Suomalaiseen Yhteiskouluun. Koulunkäynti ei ollut Tilanderin veljesten kiinnostuksen kohteissa kärkipäässä. Tuskaa lisäsi se, että Lassi joutui pienikokoisena kahden luokkakaverinsa jatkuvan kiusan kohteeksi.

”Nämä vaatekaapin kokoiset naarasjärkäleet muistuttivat ärsyttävän toistuvasti olevansa huolissaan kitukasvuisuudestani, ja ystävällisesti halusivat varmistaa, etten saa tikkuja kasseihini kynnyksiä ylittäessäni”, kirjassa kuvaillaan.

Äidin ja poikien elämä oli taloudellisestikin melkoista kituuttelua, joka sai äidin pois tolaltaan ja käynnistämään äärimmäiset toimet kesällä 1951 lastensa nukkuessa.

”Mamma, mitä sä teet”, oli Matin huuto, joka herätti hetkessä Lassin unestaan keskellä yötä.

”Äiti istui avoimen hellan edessä jakkaralla, uunin luukku oli auki, samoin kaikki kaasuhanat. Mutsilla oli kovin lopullinen ratkaisu kolmen ihmisen maailmantuskaan.”

”Pomppasin ylös ja riuhdoin auki huoneen tuplaikkunan. Koskaan ei kuudennen kerroksen ikkunasta hengitetty, koksilla lämpiävien talojen hajustama kaupunki-ilma ole tuntunut terveellisemmältä.”

”Mutsilla oli lyhyt tarve selittää. Väitti, että oli ollut silmälääkärissä ja ennuste on toivoton. Sokeutuu tai jotain. Samoin minä, meidän silmämme näyttivät kuulemma ihan samanlaisilta. Siinä se.”

”Tästä aiheesta ei enää koskaan keskusteltu. Siitä tuli ehdoton tabu. Kaasukaaoksesta ei puhunut mutsi, ei broidi, enkä minä. En kenenkään kanssa. Häpesin, en kehdannut, en uskaltanut”, Tilander kertoo tapahtumasarjasta, jonka traumatisoivaa vaikutusta ulkopuolinen voi vain kuvitella.

”Se vei isättömältä ’pian sokeaksi tulevalta’ pojalta viimeisetkin muruset turvallisuuden tunteesta.”

”Motivaationi oli vuosia tasan nollassa, kaikin tavoin ja melkein kaikkeen. Koulunkäynti käsijarru päällä eliittikoulussa oli turhauttavaa.”

”Kirosin elämän epäreiluutta, sen tylyyttä, sen oikeudenmukaisuutta. Matti ja minä emme saaneet kotoa minkäänlaista miehen mallia. Useimmiten kuljimme kimpassa ja ainakin pikkubroidi oli liian nuori Tölikän jengiin. Katupoikina kohtalomme olisi ollut todella karu”, Tilander kuvailee kirjassa tuntemuksiaan teini-ikäisenä.

Urheilu antoi uskoa ja menestystä

Jo huomattavasti ennen kyseistä tapahtumaa Lassi oli löytänyt vapaa-aikansa tärkeäksi sisällöksi yleisurheilun. Taka-Töölön kodista oli lyhyt matka Eläintarhan urheilukentälle.

”Eltsun kentällä hengailu oli selviytymistapa. HKV:n kopista tuli enemmän kuin toinen kotini. Siellä oli kavereita ja monia idoleita. Elämä kaoottisessa typeryydessään oli edes joltain kantiltaan reilua ja oikeudenmukaista.”

”Urheilukentällä todistin itselleni osaavani keskittyä. Olin jotain muuta kuin opettajien antama tuomio, jotain elävämpää kuin flegu ja nahjus.”

Pelkäksi hengailuksi Lassi Tilanderin vuodet yleisurheilun parissa eivät jääneet. Hän juoksi parhaimmillaan sata metriä aikaan 11,0, hyppäsi pituutta seitsemän metriä ja edusti Suomea paraatimatkallaan 400 metrin aidoissa nuorten maajoukkueessa useita kertoja.

”Pika-aidoissa (110 m) esteet olivat minulle liian korkeita. Kierroksen matkalla minulle osuivat mainiosti matalammat, 91,4 sentin korkuiset aidat”, Tilander taustoitti lajivalintaansa.

Golf vei kerralla mennessään

Golfin aloittaminen tapahtui Tilanderin kohdalla sattuman kautta ja mitä mainioimmalla tavalla. Yleisurheilukaveri ja silloinen työkaveri öljy-yhtiö Gulfilla, Juhani Hyväkkö pelasi jo 1960-luvun alussa HGK:n kentällä Talissa.

Aloittelijaa ei voinut suoraan kentälle Talissa tuolloin viedä, joten parivaljakko suuntasi Hämeenlinnaan, Aulangon Hugo-kentän kolmannelle tiiauspaikalle.

Ruuhkaa ei arki-iltana ollut, joten Lassi pääsi lyhyen perehdytyksen jälkeen kentälle Hyväkön kanssa.

”Pelasimme tihkusateisessa illassa 9-reikäisen kierroksen. Olin täysin myyty mies.”

”Eiköhän pelata vielä toinen kierros.Olin minä aiemminkin tykästynyt asioihin, ihastunut ja innostunut, mutta koskaan, ennen tai jälkeen, en muista haltioituneeni niin perusteellisesti”, Lassi Tilander muistaa.

Seuraavana päivänä hän otti yhteyttä silloisessa kotikaupungissaan kolmiloikkaaja Tapio Lehtoon, joka opasti golfkärpäsen pureman Tilanderin Lahden Golfin harjoituskentälle Hälvälään.

”Ajelin sinne saman tien ja ilmoitin paikalle olijoille haluavani liittyä jäseneksi.”

Poikkeuksellisen monipuolinen ura golfin parissa

Lassi Tilander nimeää yleisurheilussa yhdeksi arvokkaimmista saavutuksistaan Helsingin piirin mestaruuden kymmenottelussa.

”Mieti nyt, siinä on monia lajeja, jotka eivät ole kaikkien luontaisimpia kokoiselleni kaverille”, Tilander nosti syystäkin ylpeänä suorituksensa arvoa GoGolfille antamassaan haastattelussa.

Golfissakin Tilanderia voidaan kutsua kymmenottelijaksi.

Menestyksekkään ja edelleen 88-vuotiaana jatkuvan peliuran lisäksi hänellä on valtava määrä kokemusta seura-aktiivina, Golfliiton ja useiden muiden alan järjestöjen hallituksen jäsenenä, kilpailutoiminnan vetäjänä ja maajoukkueiden kapteenina toimimisesta.

Aivan oma lukunsa on myös Tilanderin toiminta kolumnistina, tv-selostajana Asko Arkkolan kanssa sekä lukuisat projektit kotimaisen ja kansainvälisen golfin historioitsijana ja tiedon välittäjänä.

”Uteliaisuus on yksi tarpeellisimmista ominaisuuksista. Golfiiin liittyen kiinnostukseni ajankohtaisiin asioihin on edelleen korkealla tasolla. Kirjoittaminenkin on mieluisaa”, vastikään Facebook-sivuilleen golfiin liittyvän ajankohtaisseurannan päivityksillään avannut Tilander kertoo.

Golfin tarinaa viihdyttävällä tavalla

Golfdorka Lassi Tilander kertoo ammattitaitoisella ja kepeällä tavalla lajin tarinaa yli 600 vuoden ajalta juuttumatta kuitenkaan liiaksi historiaan.

Kirjan tarjoama anti golfista pelinä, ihmisistä sen parissa, tapahtumista ja etenkin suomalaisen golfin kehitysvaiheista antaa kaikentasoisille harrastajille lisätietoa ja mietittävää sekä vanhemmille lukijoille myös muisteltavaa.

Henkilöistä oman lukunsa ovat saanet muun muassa Talissa vierailleet Seve Ballesteros ja Jack Nicklaus, Pertti ”Spede” Pasanen, golfmatkailun guru Kaj Horsma sekä Amer-yhtymän värikäs johtaja Heikki O. Salonen.

Erittäin mielenkiintoinen ja onnistunut osio on rakentunut golfkentistä, jotka on perustettu alueella usein jo vuosisatojen ajan olleiden kartanoiden maille tai ympäristöön. Lista on huomattavasti pidempi kuin äkkiseltään arvaisikaan.

Kartanoiden ja golfkeskusten yhteiset tarinat, kohteiden bongailu saa toivottavasti lisää tulta alleen kotimaista golfmatkailua vauhdittamaan.

Kirjan loppuun on rakennettu osio ”lassimaiset aakkoset.”

Tämä viihdepainotteinen kokonaisuus pitää sisällään keskenään hyvinkin kirjavaa lyhyttä tarinaa golfista, kansainvälisistä tähdistä, lajin tulevaisuudesta, välinevalmistajista aina dorkuuden määritelmään asti.

Kovaa kritiikkiä huijaajille

Tilander ottaa kotimaassa ja kansainvälisissä kisoissa valitettavan usein ilmitulleiden esimerkkitapausten kautta kantaa golfissa tapahtuvaan huijaamiseen, johon hän suhtautuu ”määrätietoisella inholla ja tylyllä jyrkkyydellä.”

Lukijoille viesti on selkeä.

”Älä helvetissä, missään tilanteessa, mistään syystä huijaa golfissa.”

”Jos niin teet, juttu lähtee kiertämään, se paisuu ja paukkuu. Luottamus on kuin poikuus tai impeys. Kun olet sen kerran menettänyt, et saa sitä koskaan takaisin”, Tilander muistuttaa.

Kirjassa nostetaan hyvin perustein jalustalle pitkäaikainen golfvaikuttaja Hannu Tarmio, joka käräytti kotikentällään Sarfvikissa paikallisen vuorineuvoksen tämän siirrettyä kilpailussa palloaan karheikossa.

Kotimaisessa golfissa samassa ryhmässä pelaavan huijauksiiin puuttuminen on valitettavan yleinen tabu. Rikkeitä ”nähdään” tapahtuvan, mutta niihin vastuullisella tavalla puuttuminen on valitettavan harvinaista, kuten Lassi Tilanderin kirjan esimerkit kertovat.

Golfdorka puhuttaa myös nuoria

Seppo Palminen ja Lassi Tilander ovat tehneet valtavan työn yli 300-sivuisen kirjan eteen. Elämäkerraksi se on sisällön jakauman ja kirjan rakenteen osalta tavallisesta hyvinkin poikkeava.

Palmisen ja Tilanderin historia markkinointiviestinnän ja mainostoimistojen toimialoilla antoi Palmiselle rohkeutta ottaa mukaan päähenkilön ja golfin lisäksi kolmannen ulottuvuuden, aikamatkailun aihepiiristä toiseen pomppien.

Tämä ratkaisu toi kirjaan paljon mielenkiintoistakin sisältöä. Vastaavasti se vie napakkuutta kerronnalta.

Nämäkin osiot, kuten osa golfiin liittyvistä tarinoista on kirjoitettu minä-muotoon, vaikka ajatukset sekä kirjoitus ovat sataprosenttisesti Seppo Palmisen käsialaa.

Lassi Tilander on ansainnut paitsi luonnehdinnan golfdorka, myös nimeään kantavan kirjan yli 60-vuotisesta taipaleestaan lajin parissa. Kotimaiselle golfille kirjan julkaiseminen on arvokas kulttuuriteko.

Golfdorka Lassi Tilander jakaa lukijoille runsaasti kokemusperäistä lajikulttuuria ja on omiaan kehittämään jopa suomalaisten golfetikettiä. Hän muistuttaa kirjan sivuilla golfin historian tuntemisen tärkeydestä.

”Toivon, että kirja maistuu myös nuorille. Heidän kuvittelisi olevan kiinnostuneita ainakin tulevasta. Olen aina pitänyt itsestään selvänä, että ellet tunne historiaa, evääsi pärjätä tulevaisuudessa ovat kehnot tai sitäkin kehnommat”, Tilander evästää

Seppo Palminen on mukana omalla osastollaan viikonlopun (31.3.-1.4.) Golfmessuilla Helsingin Messukeskuksessa. Lassi Tilander on tavattavissa Palmisen osastolla päivittäin. Parivaljakko signeeraa messuilla myytäviä Golfdorka Lassi Tilander -kirjoja. Lisäksi Palminen ja Tilander ovat perjantaina 31.3 klo 16.30 ja lauantaina 1.4. klo 16.00 päätoimittaja emeritus Jouni Flinkkilän haastateltavina Golflavalla.