Calvin Peete aloitti golfin 23-vuotiaana ja nousi lopulta putkasta parrasvaloihin

Golf on täynnä ihmeellisiä henkilötarinoita. Calvin Peeten tarina on sellainen, jota uskomattomampaa on vaikea löytää.

On kesä 1966. Yritteliäs 23-vuotias nuori mies Calvin Peete on viettänyt aamupäivän tienaten. Ei suuria summia, mutta paljon paremmin kuin peltotöissä. Sokeriruo’on leikkaaminen keskellä köyhintä Floridaa on taakse jäänyttä elämää. Se oli hikistä hommaa se.

Hän näki kuubalaisten elävän helpommin kauppaa tehden ja päätti ottaa mallia. Isoäiti rahoitti vuosimallia -56 olevan Chevrolet-farmarin, ja sillä hän nyt kiertää itärannikkoa ylös ja alas. Takaluukusta liikkuu kaikenlaista tavaraa vaatteista stereoihin ja koruihin. Iltaisin lisätienestejä on tarjolla biljardisalilla ja korttipöydissä.

Näissä hommissa pitää myös ulkonäön olla uskottava. Peete on kasvattanut Fu Manchu -viikset ja laitattanut timantteja etuhampaisiinsa. Tavallisten ihmisten tyylitaju on niin tylsää, timantteja voi käyttää luovasti. Suu säihkyen hän käärii voittoja pokerissa.

Pahat kielet puhuvat myös pikkurikoksista ja tottahan se on. Kuusitoistavuotiaana Calvin vietti kuukauden putkassa. Kaverin kanssa tuli jäätyä kiinni vedätyksestä, jossa kaupan kassalta huiputettiin taaloja. Parhaina iltoina jopa toistasataa.  

Kaupan kassat ovat kuitenkin pikkujuttuja. Sen sijaan sutenööreillä ja laittomien lottojen järjestäjillä voi olla taskussaan tonnikaupalla rahaa. Heitä varten Peete on harjoitellut noppahuijausta. Mutta hiljattain eräs tyyppi suuttui pahemman kerran, kun hän tajusi tulleensa putsatuksi väärillä nopilla. Mies tuli puukolla kohti, tuli vain, vaikka Calvin veti vyöltään aseen ja ampui häntä vatsaan.  

Peete on valovuoden päässä sitä, mitä hänestä tulee vain noin 15 vuotta myöhemmin: Yksi maailman parhaista golfareista. Ammattilainen, jonka pelikaverit näkevät nuhteettomana herrasmiehenä. 

Elämänkoulun kasvatti

Mutta nyt Peete suorittaa elämänkoulua. Oikean koulun hän jätti 13-vuotiaana, kun hänenkin oli yhdeksänlapsisen perheen kuopuksena aika siirtyä tienaamaan pellolle. Koulu ei tarvittavia taitoja pystynyt opettamaan, eikä hän tiennyt, että high schoolin lopputodistuksella olisi hänelle vielä käyttöä – vuonna 1983 se olisi ehtona USA:n Ryder Cup -joukkueessa pelaamiseen. 

Mutta tänään Peeten työpäivä on lyhyt. Kaverit ovat tulossa hakemaan, tarkoitus on liittyä mukaan suureen clambakeen. Se tarkoittaa merenelävien grillaamista kuumassa öljyssä, niiden huuhtelua alas kylmällä oluella lempeiden soulrytmien soidessa. Mikä voisi olla parempaa? 

Tosin tänään häntä on huijattu. Kavereiden on ollut pakko, sillä Calvin ei siedä ajatusta golfista. He haluavat pelaamaan, mutta golfia Calvin ei arvosta pätkääkään. Toista ovat baseball tai vaikka koripallo, jossa hän on hyvä. Ne ovat oikeaa urheilua.

Calvin tarttuu golfmailaan, koska muuten ei seuraavaan neljään tuntiin ole mitään tekemistä. Ote on kohtalokas. Hän kertoo myöhemmin käsien tuntuneen kuin luoduilta mailaan. 

Jo samana iltana kentältä palattuaan Peete suuntaa lähimmälle driving rangelle. Siellä hän käytännössä asuu tulevat vuodet. 

Golfissa on kohde, kuten koripallossakin. Tuntuu hyvältä osua siihen. Mutta vielä kiehtovampaa on oppia kontrolloimaan pallon lentoa, saada se tottelemaan, kääntymään oikealle ja vasemmalle, lentämään korkealla ja matalalla. Se on maagista. 

Pari vuotta myöhemmin Peete näkee televisiossa Lee Elderin pelaavan Jack Nicklausta vastaan. Se on ihmeellistä, musta mies pelaamassa maailman tunnetuimman pelurin kanssa. Ja kuulemma Nicklaus on tienannut vuodessa 200 000 taalaa, murto-osallakin tulisi toimeen. 

Peete päättää, että hänestä tulee ammattilainen. Aikaa hän antaa itselleen maksimissaan seitsemän vuotta.

”Kukaan ei usko hänen mahdollisuuksiin”

Tie on pitkä ja esteitä on paljon. Peete on jo aikuinen ja vasta tarttunut golfmailaan. Kukaan ei usko hänen mahdollisuuksiin kehittyä ammattilaiseksi. Onhan hän afroamerikkalainen mies köyhistä oloista. Sitä paitsi Calvinin vasen käsivarsi on pysyvästi käyrä. Pudottuaan lapsena kirsikkapuusta lääkärit epäonnistuvat hoidossa, ja kyynärpää on luutunut virheasentoon eikä ojennu normaalisti.

Calvin muuttaa takaisin Floridaan. Hän hankkii töitä yövartijana, jotta voi päivät lyödä palloja. Hän selvittää kaiken itse golfkirjoista ja pitää aina mukanaan vihkoa tehden siihen muistiinpanoja. Peete lyö, kunnes kädet vuotavat verta. Ja kun niin tapahtuu, hän työntää kenkiin tarkoitetut pehmentimet hanskoihin. Hän siirtyy ammattilaiseksi pelaten minitour-kisoja. Kolmannella yrittämällä – vajaa kymmenen vuotta ensikosketuksesta mailaan – Peete läpäisee PGA Tourin karsinnat. Pitkä tie on kuljettu vauhdilla. 

Ensimmäisten kolmen kauden aikana kulut ovat korkeammat kuin tienestit. Mutta vuonna 1979 alkaa tapahtua. Calvin ottaa ensimmäisen voittonsa Greater Milwaukee Openissa ja sijoittuu peräti seitsemän kertaa top 10:iin.

Calvinin peli puhuu jo puolestaan. Timantit voi poistaa hampaista. Toki Mastersiin pitää ajaa ensimmäisellä kertaa showmiehen elkein Rolls-Roycella. Todellinen läpimurto on lähellä. Se tapahtuu kaudella 1982, jolloin Peete voittaa peräti neljästi.  

Peeten lähipeli on tour-pelaajaksi heikkoa ja puttaaminen ailahtelevaa. Sen sijaan hänet opitaan tuntemaan kaikkien aikojen suorimpana draivaajana. Hän on kehittänyt itselleen rauhallisen svingin ilman äkkinäisiä liikkeitä. Calvin sanoo, että hyviä pelaajia on niin paljon, että on tärkeää olla jollakin osa-alueella paras.  

Peete on tilastoykkönen väyläosumissa kymmenen peräkkäistä kautta vuodesta 1981. Esimerkiksi kaudella 1983 hän osuu väylään 1 029 kertaa missaten väylän vain 188 kertaa. Väyläosumaprosentti on liki 85. 

Yhden tour-kisan pelaaminen ilman yhtään missattua väylää on erittäin harvinainen teko: Peete pelaa peräkkäiset Memorial Trophyt vuosina 1986 ja 1987 osuen jokaiseen väylään.  

Players Championship oli Peeten major

Valitettavasti Peeten ura huipulla jää lyhyeksi. Hänellä on lapsesta asti ollut ajoittain nykivää liikettä kaulassaan. Se ei ole häirinnyt ennen, mutta pian asiat muuttuvat oudommiksi. Texas Openissa 1984 Peeten maailma kääntyy ylösalaisin. Se, mikä ennen oli vasen, on nyt oikea, ja mikä ennen oli alhaalla, on nyt ylhäällä. 

Sunnuntaina vain viisi pelaaja rikkoo tuloksen 70. Peete pelaa kärkiryhmässä 66 voittaen näytöstyyliin. Yleisön osoittaessa suosiotaan seisaaltaan, Calvin toteaa vaimolleen viimeisen putin upottua: “Tämä oli meidän major.” 

Diagnoosina Touretten oireyhtymä

Peete voittaa vielä kahdesti seuraavalla kaudella. Sen jälkeen pelitaso heikkenee nopeasti. Touretten syndrooman diagnoosi tulee vasta vuonna 1999, mutta sen oireet ovat haitanneet jo pitkään.

Täytettyään 50 vuotta hän kuitenkin lähtee Champions Tourille suurin odotuksin. Lyönti lyhenee hälyttävästi, nykivät liikkeet yleistyvät ja oireisiin kuuluu lisäksi tahaton ääntely. Peete maiskuttelee joskus niin kovaa, että hän joutuu pysymään tavallista kauempana muiden lyödessä. Kerran hän pelästyttää pelikaverit holtittomalla, kovaäänisellä kiroamisella. Sekin on yksi Touretten oire.

Touretten syndrooma on neurologinen häiriö, jonka syytä ei tiedetä. Stressin arvellaan olevan yksi sen mahdollisesti laukaiseva tekijä, ja Peeten tapauksessa voi arvata vuosia kestäneiden kisapaineiden vaikuttaneen taudin puhkeamiseen. 

Champions Tourilla menestystä ei enää tule. Oireet ovat ajoittain liian kiusallisia. Peete lyö hanskat tiskiin 58-vuotiaana ja vetäytyy viettämään rauhallista perhe-elämää.

Kun Peete kuolee keuhkosyöpään vuonna 2015, lukuisat kanssapelaajat muistelevat häntä lämmöllä. He kertovat tarinoita herrasmiehestä, joka oli ainutlaatuinen golfari. Sitä hän oli, totta joka sana. Mutta samalla Peeten tarinasta jää paljon kertomatta.