Kuusi vinkkiä draiverin ostoon

Draiveri on paitsi golfmailojen kuningas myös bägin kallein maila. Uutta draiveria ostaessa kannattaa tukeutua aina ammattilaisen apuun.

1. Osta riittävän helppo lapa

Helppo ja anteeksiantava lapa sopii suurimmalle osalle pelaajista. Tällaisessa lavassa  painopiste on mahdollisimman kaukana lyöntipinnasta, mikä suurentaa tehokkaan osuman aluetta ja osumahetken nostokulmaa, jolloin pallo lähtee helposti korkealle lentokaarelle. Painopisteen ollessa lavan takaosassa lapa ei myöskään käänny yhtä helposti vinoon, vaikka pallo ei osuisi aivan keskelle lapaa.

Pallon saamista ilmaan helpottaa myös se, että lavassa on riittävästi nostokulmaa. Nykyisin onneksi suurimmassa osassa draivereista nostokulmaa voi säätää suuremmaksi tai pienemmäksi.

Silloin tällöin harrastajapelaaja tulee liikkeeseen mielessään draiveri, joka on hänelle liian vaikea. Syy voi olla omien taitojen yliarvioiminen tai halu pelata samanlaisella mailalla kuin oma suosikkipelaaja.

Tällaisessa ns. low spin -mailassa lavan painopiste on lähellä lyöntipintaa, mikä vaatii puhtaan osuman ja paljon mailanpäännopeutta, jotta pallo lähtisi suoraan ja korkealle ilmaan.

Tällaiset vähän alakierrettä tuottavat mailat on suunniteltu ammattilaisten ja kilpa-amatöörien käyttöön. Silti myös monet huippupelaajat pelaavat helppouden takia ensisijaisesti harrastajalle tarkoitetulla mailalla.

Älä siis tee sitä virhettä, että ostaisit itselleen liian vaikean draiverin.

2. Valitse omaan svingiin sopiva varsi

Varren kaksi tärkeintä ominaisuutta ovat jäykkyys ja paino. Sen sijaan varren kick point eli taipumispiste ja kiertojäykkyys vaikuttavat pallon lentokaareen yleensä vain marginaalisesti. Kiertojäykkyys vaikuttaa lähinnä osumatuntumaan.

Liian painavalla ja jäykällä mailalla osumatuntuma kärsii ja palloa on vaikea saada ilmaan, koska varsi ei ns. potkaise osuma-alueella. Tällä on vaikutusta myös lyönnin pituuteen. Jos taas varsi on pelaajalle liian löysä ja kevyt, suuntatarkkuus heikkenee ja pallo saattaa nousta taivaan tuuliin.

Nyrkkisääntönä voi pitää sitä, että jos mailanpään nopeus on alle 90 mph, sopiva varsi on regular. Mikäli nopeus osuu 90–110 mph:n haarukkaan, kannattaa valita stiff. Yli 110 mph:n mailanpäännopeuksissa ekstra-stiff tuottaa yleensä parhaimmat tulokset.

Mailanpäännopeuden lisäksi varren jäykkyyteen vaikuttaa myös svingin rytmi. Jos rytmi on rauhallinen, voi löysempi varsi rajatapauksissa toimia paremmin. Nopeatempoisessa svingissä tilanne on tietysti päinvastainen.

Jos ladies flex -varsi on naispelaajalle liian löysä, hän voi oikein hyvin hankkia esimerkiksi senior flex- tai regular-varren. Jos vartta tarvitsee lyhentää, se tehdään gripin puolelta, jolloin lyhentämisellä ei ole vaikutusta varren jäykkyyteen. Lapaan täytyy tällöin kuitenkin lisätä hieman enemmän massaa, jotta maila pysyy tasapainoisena.

Kun mailat tilataan fittauksen yhteydessä, nämä toimenpiteet tehdään valmiiksi välinevalmistajan toimesta tehtaalla.

3. Osta draiveri aina fittauksen kautta

Mailafittauksen eli -mitoituksen merkitystä golfvälineitä hankittaessa ei voi korostaa liikaa, sillä se on varmin tapaa löytää kehon mittasuhteisiin ja svingiin sopivat varsi ja lapa. Draiverin fittauksessa kestää puolisen tuntia, minkä verran aikaa luulisi löytyvän myös kiireiseltä ihmiseltä, kun kyse on sentään usein yli 500 euron hankinnasta.

Kuka tahansa taitotasoon katsomatta hyötyy fittauksesta, eikä sinne tulemista tarvitse jännittää.

4. Vaihda draiveri riittävän usein

Vaikka golfin kattojärjestöt USGA ja R&A rajoittavat sääntöjen avulla välineiden ominaisuuksia, kuten lavan kokoa ja lyöntipinnan trampoliiniefektiä, draiverit kehittyvät jatkuvasti. Ne ovat menneet eteenpäin erityisesti aerodynamiikassa ja anteeksiantavuudessa. 

Aerodynamiikalla on jonkin verran vaikutusta lyöntipituuteen, sillä se parantaa mailanpäännopeutta. Eniten vuosien varrella on kuitenkin kehittynyt anteeksiantavuus, josta hyötyvät erityisesti harrastajat, huippupelaajathan osuvat jatkuvasti keskelle lapaa.

Hyvän osuman alue on nykyisissä draivereissa merkittävästi suurempi kuin esimerkiksi viime vuosikymmenellä julkistetuissa mailoissa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pallot päätyvät uusilla draivereilla todennäköisesti pienempään nippuun kuin vanhoilla välineillä. 

Suuri syy draiverien helpottumiseen on materiaalien keventyminen. Draiveri on tasapainossa, kun sen lapa painaa noin 200 grammaa. Jos tästä saadaan 10–15 prosenttia paikkaan, jossa siitä on enemmän hyötyä, se helpottaa lyömistä aika tavalla.

Painoa on kevennetty viime vuosina esimerkiksi lyöntipinnasta ja lavan yläosasta. Tällöin painoa on voitu sijoittaa enemmän lavan takaosaan esimerkiksi kiinteiden, siirrettävien tai vaihdettavien volframipainojen avulla.

Hiilikuitua käytetään nykyään jopa lyöntipinnassa ja titaaniseoksista on tullut entistä ohuempia, mutta kuitenkin riittävän kestäviä ottamaan vastaan golflyönnin tuottamia rajuja iskuja.

Mutta mikä sitten on sopiva aikaväli vaihtaa draiveri uuteen? Jos maila on kymmenen vuotta vanha, hyötyy pelaaja merkittävästi uudesta mailasta eli kipin kapin kauppaan. Mutta jo muutaman vuoden syklillä valmistajat saattavat ottaa sen verran suuria kehitysaskeleita, että uuden mailan ostaminen voi olla aktiivisella pelaajalla perusteltua.

Kokeilemalla eli vertaamalla vanhaa draiveria uuteen tämäkin selviää. Mikäli eroa ei mailojen välillä löydy, kannattaa jatkaa vanhalla mailalla ja panostaa säästetyt rahat esimerkiksi yksityistuntien ottamiseen.

5. Osta maila, joka tuntuu, kuulostaa ja näyttää hyvältä

Vaikka TrackMan-tutka antaisi fittauksessa huippulukemia, ei draiveria välttämättä kannata hankkia, jos se ei näytä omaan silmään hyvältä tai tuntuu oudolta. Golfia pelataan väylien lisäksi myös korvien välissä, ja jossain vaiheessa tällaisella draiverilla lyöminen voi kääntyä itseään vastaan. Luottamus mailaa kohtaan heikkenee, mikä näkyy lopulta lyöntien lopputuloksissa.

Uuteen välineeseen voi tietysti myös tottua. Jos “outolintu” on ylivoimainen toiseksi parhaaseen draiveriin verrattuna, voi olla järkevää antaa sille mahdollisuus. Sen sijaan jos fittaaja suosittelee valitsemaan kahden tasavertaisia lukemia antavan välillä, kannattaa niistä poimia mukaan se, joka näyttää, tuntuu ja kuulostaa paremmalta.

6. Vanha malli kannattaa ostaa vain, jos se sopii lyöntiisi

Draiverit maksavat uutena selvästi enemmän kuin bägin muut yksittäiset mailat. Hintaeroa selittää osittain se, että draivereissa käytetään enemmän ja kalliimpia materiaaleja kuin esimerkiksi väyläpuissa.

Suurempi syy lienee kuitenkin se, että draiverit ovat bägien “kunkkuja”, jotka toimivat myynnin vetureina. Siksi niiden tuotekehitykseen ja markkinointiin käytetään eniten rahaa. Nämä panostukset siirtyvät myös mailan hintaan.

Kalliin hinnan vuoksi monelle tulee houkutus ostaa ale-hyllystä vanha, jo tuotannosta poistunut malli, koska niitä myydään uusien mallien tieltä hyvin alennuksin. Haittapuoli tässä on se, ettei vanhoja malleja pystytä enää kustomoimaan eli valmistamaan mitoituksen perusteella tehtaalla pelaajan lyöntiin sopivaksi.

Kustomointi tapahtuu tällöin manuaalisen välineliikkeen toimesta esimerkiksi varsi vaihtamalla, jolloin draiverin hinta kohoaa usein samalle tasolle kuin uuden mallin hinta olisi mitoitettuna.

Mikäli hyllystä löytyvä maila on sellainen, joka sopii hyvin pelaajan svingiin ja osuu silmään, tällöin voi olla järkevää säästää euroja hankkimalla vanha malli. Muussa tapauksessa kompromissia ei kannata tehdä.

Juttua varten on haastateltu Golf Skyn välineasiantuntijaa Ilja Hackmania.