7+1 treeniapuvälinettä
Pallojen mäiskiminen rangella on mukavaa mutta pääosin hyödytöntä. Harjoitteluun käytetystä ajasta ei saa kaikkea irti, jos tavoitteita ei ole tai perusasiat ovat hukassa. Muutaman apuvälineen avulla harjoittelu tehostuu – eikä niiden hankintaan tarvita paksua lompakkoa.
Pystyn käyttämään golfin harjoitteluun vain rajatusti aikaa. Ymmärsin muutama vuosi sitten, miten tehotonta pelkkä pallojen lyöminen tai puttigriinillä tökkiminen on, jos en keskity harjoitteluun kunnolla. Apuvälineet keskittävät huomion oikeisiin asioihin ja auttavat parempien tulosten saavuttamisessa.
Tässä muutama vinkki välineistä, joita kannattaa pitää bägissä mukana tai ottaa rangelle mukaan, kun lähtee treenaamaan.
1) Suuntaustikut
Ehdottomasti tärkein apuväline on mielestäni suuntaustikut. Minulla on taipumus seistä hieman suljetussa alkuasennossa, mikä johtaa kaikenlaisiin huonoihin lyönteihin. Suuntaustikkujen avulla varmistan, että jalkani, hartiani ja lantioni ovat oikeassa linjassa. Suuntaustikkujen avulla voi tehdä kymmeniä erilaisia harjoitteita sekä rangella että lähipelialueella. Niitä voi käyttää myös puttigriinillä tai vaikka olohuoneessa puttitreenissä.
Tikkuja myydään golfliikkeissä, mutta sellaisiksi käy hyvin myös vaikkapa kasvien tukikepit tai lastenfillareiden huomiolippujen varsi.
2) Kuminauha ja tikut
Puttien harjoittelussa olen käyttänyt samaa apuvälinettä kuin esimerkiksi Mikko Ilonen: kuminauhaa, joka on pingotettu kahden tikun väliin. Kapistus mahtuu helposti bägiin ja on monipuolinen apuväline. Varsinkin breikkaavien puttien harjoittelussa langan antamasta suunnasta on paljon apua. Joustava kuminauha mahdollistaa eri mittaisten puttien harjoittelun. Apuvälineen rakentamiseen sopivaa kuminauhaa ja tikkuja saa mistä tahansa sekatavarakaupasta.
3) CD-levy
Kotona putteja harjoitellessani olen käyttänyt vanhaa CD-levyä apuna. Laitan CD:n väärinpäin matolle ja pallon levyn keskusreikään. Asetun puttiasentoon siten, että pystyn peilaamaan kuvani levystä. Tiedän, että silloin silmäni ovat lähes pallon päällä, mitä pidetään ”oikeana” kohtana.
4) Liitu
Rangematto antaa yleensä paksuja osumia anteeksi. Olen huomannut, että minun on helpompi keskittyä kunnolliseen osumaan rautamailalla, kun piirrän liidulla mattoon viivan. Asetan pallon viivan päälle ja pyrin lyömään niin, että maila osuu vasta viivan kohdalla mattoon. Näin osun varmemmin ensin palloon ja sitten vasta mattoon. Ruoholta treenatessa vastaavan viivan voi raapia maahan vaikka tiitikulla.
Joskus piirrän myös apuviivan näyttämään suuntaa, johon haluan mailan kulkevan – yleensä ”sisältä ulos”, koska pyrin slaissitaipumuksesta eroon.
5) Aurinkorasva tai kenkäspray
Monet lyövät draiverilla slaisseja tai hukkeja, jotka ainakin osittain johtuvat pallon osumakohdasta lapaan. Yksinkertaistaen: kun pallo osuu kannan puolelle lapaa, saa pallo fade-/slaissikierteen, ja vastaavasti kärkiosuma tuottaa draw-/hukkikierteen. Moni harrastaja ei kuitenkaan tiedä, mihin kohtaan lapaa pallo osuu.
Yksi näppärä tapa varmistaa osumakohta on laittaa ohut kerros aurinkorasvaa lyöntipintaan (ja rasvaa bägistä löytyy tietysti, eikö niin?). Pallosta jää jälki eikä rasva pahemmin haittaa lyöntiä. Toinen vaihtoehto on jalkahoitoon tarkoitettu spray.
6) Laserosoitin
Olen harjoitellut paljon mailan taaksevientiä, koska se tuppaa kääntyä liian ”flätiksi”. Yksi tapa pitää maila ”planella” on käyttää suuntaustikkua varren jatkeena. Toinen tapa on kiinnittää luennoitsijan pieni laserosoitin gripin päähän siten, että valo suuntautuu gripin päästä poispäin, kohti napaa alkuasennossa. Taakseviennin aikana voi seurata laserin kohtaa suhteessa kohdelinjaan: maila kulkee ”planella”, jos laser kulkee kohdelinjaa pitkin.
7) Pallon merkkaamisväline
Piirrän pallooni puolen pallon mittaisen viivan puttaamista varten. Käytän viivaa lyhyiden puttien suuntaamiseen sekä treenatessa että rundilla. Varsinkin huonoina puttipäivinä viivan mukaisesti lyöminen helpottaa jännitystä niissä inhottavissa metrinmittaisissa.
Viivan piirtäminen onnistuu helposti, kun ostaa muutaman euron hintaisen merkkaamisvälineen.
+1) Svingianalysaattori (esim. Swingbyte 2)
Jos harjoittelutouhussa alkaa vakavoitua tosissaan, voi hankkia svingianalysaattorin. Markkinoilla on nykyään useampi erilainen laite, joista osa kiinnitetään mailan varteen, osa gripin päähän ja osa hanskaan. Olen itse käyttänyt Swingbyte 2 -analysaattoria, joka tuottaa hämmentävän tarkkaa ja monipuolista dataa kaltaiseni rangehinkkaajan käyttöön.
Kirjoitan laitteesta tarkemman esittelyn lähiaikoina, stay tuned!