Älä tee kompromisseja spinnin suhteen draiveissa

PGA Tourin tilastoissa löytyy nykyään pelaajien statistiikan lisäksi myös pallotutkan antamaa dataa pallon lennosta. Draivin lentokaaressa tärkein ominaisuus on spinni. 

Backspinnillä eli alakierteellä on suuri vaikutus pallon aerodynamiikkaan. Vähemmän spinnaava pallo lentää paremmin ilman läpi ja saa aikaan pitkän lentokaaren ja loivan pallon laskeutumiskulman, mikä lisää lentopituuden lisäksi myös rullia. 

Jos backspinniä on liikaa, se tarkoittaa myös sitä, että osuma palloon on  epäsuora. Osumassa maila tuottaa palloon kahta eri liikettä: teenpäin menevää liikettä ja kierrettä. Kun palloon osuu epäsuorasti, kierrettä syntyy enemmän. Samalla pallon lähtönopeus kärsii; kuvittele alakierteen lyöminen pingiksessä tai tenniksessä. 

Spinniä toki tarvitaan pallon lennättämiseksi. Jos alakierrettä ei ole riittävästi pallo ei pysy ilmassa, vaan putoaa maahan liian aikaisin. Vaikka rulli tällaisella kaarella on merkittävän suuri, pelaaja häviää pituutta ilmalennossa. Siksi spinnin on oltava optimaalinen. Silti liian suuri alakierre on huomattavasti yleisempi ongelma kuin liian pieni alakierre. 

Kun katson listaa PGA Tourin tutkatilastoista näyttää siltä, että tourin keskiarvo backspin draiverilla on noin 2 500 kierrosta minuutissa (rpm). Kaudella 2015 Ernie Elsin pallo spinnasi keskiarvolla vähiten: vain 2056 rpm. Tähän vaikuttivat välineiden lisäksi Elsin loiva tulokulma palloon. Jyrkästi palloon tulevan Brendon de Jongen pallo spinnasi keskiarvolla eniten: 3117 rpm. 

Svingillä on siis välineiden lisäksi suuri vaikutus lentokaareen. Mitä loivempi tulokulma, sitä parempi lentokaari. Jyrkkä leikkaus osumaan vähentää pallon lähtönopeutta ja lisää alakierrettä. 

Tourin pitkälyöntiset pelaajat käyttävät draivia aseena kentällä. Maailman parhaat draivaajat lyövät tilastojen perusteella myös pisimmälle. Tämä kannattaa muistaa draiveria hankkiessa. Bägissä voi olla 13 tarkkuusmailaa, mutta sieltä tulisi löytyä myös yksi kanuuna.

Alla oleva tilasto osoittaa sen, kuinka tärkeää draivaaminen on tulosten kannalta. Listan kärkikymmeniköstä löytyvät lähes kaikki maailman parhaat pelaajat. 

Strokes Gained -tilaston parhaat draivaajat ja heidän alakierteen määrä kaudella 2015: 

1.   Bubba Watson        2 583 RPM

2.   Rory McIlroy           2 549 RPM (spinni kauden 2016 tilastoista)

3.   Dustin Johnson      2 340 RPM 

4.   Jason Day              2 299 RPM

5.   Charl Schwarzer    2 497 RPM

6.   Patrick Rodgers     2 608 RPM

7.   Adam Scott            2 520 RPM  

8.   J.B. Holmes           2 564 RPM

9.   Justin Rose            2 433 RPM

10. Charlie Beljan       2 780 RPM

PGA Tourilla pituus on tärkeämpää kuin tarkkuus. Tourin pisimmät draivaajat kaudella 2015:

	Sijoitus	Pelaaja	Kierrokset	Lyönnin keskiarvo
	1	Dustin Johnson	75	317,7 jaardia
	2	Bubba Watson	71	315,2 jaardia
	3	Jason Day	75	313,7 jaardia
	4	Adam Scott	51	311,6 jaardia
	5	J.B. Holmes	89	309,9 jaardia
	6	Charlie Beljan	76	309,8 jaardia
	7	Tony Finau	106	309 jaardia
	8	Brooks Koepka	84	308,2 jaardia
	9	Patrick Rodgers	57	307,7 jaardia
	10	Keegan Bradley	87	306,1 jaardia

Jostain syystä Rory McIlroy puutui kauden 2015 tilastoista, mutta hän löytyy kymmenenneltä sijalta kaudella 2016. Hänen draivien keskimitta oli 309,9 jaardia.

Välinepuolella viimeisen kymmenen vuoden suurin edistys on ollut kiertuetason fittaamisen ja säädettävyyden mahdollistaminen myös tavalliselle golfkuluttajalle. Tästä editysaskeleesta kannattaa ottaa kaikki irti. 

Oikein mitoitettu ja rakennettu maila on aina hintansa veroinen. Tällainen maila voi pysyä bägissä seuraavat 5-10 vuotta, mikä on parempi vaihtoehto jatkuvalle etsinnälle. Olen siis sitä mieltä, että investointi fittaukseen kannattaa. 

Alle 3 000 RPM spinni on edellytys pitkille draiveille. Hyvä fittaaja osaa suhteuttaa oikean määrän spinniä pelaajan draivin lentopituuteen. Pallon lähtökulmaa on sekin tärkeää, mutta spinni on draivien kingi.