Hyppää pääsisältöön

Costantino Rocca Euroopan ykköspyssynä!

Toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna pelattiin Euroopan ja Yhdysvaltojen Freedman Cup eli hickory golfin Ryder Cup. Kisakenttä oli upea Castelconturbian Golf Club, Italiassa.

Euroopan joukkueen yksi etukäteen mielenkiintoisimpia pelaajia oli italialainen lajilegenda Costantino Rocca. Mies vastasi koviin odotuksiin ja tykitti selkeät voitot kaikissa kolmessa ottelussaan. Yhdessä parinsa Fiorino Clericin kanssa fourball-voitto heltisi lukemin 3&2 yhdysvaltalaiskaksikosta Will Peterson/Bruce Del Guidice. Jason Dolmanin kanssa italialainen nappasi 5-4 voiton foursomessa kaksikosta Deal Hudson/Ed Ronco. Kirsikkana italialaisen kakun päälle Rocca pöllytti Ben Hollerbachin singeleissä 3&2.

Voitto ei ole pääasia, vaan murskavoitto, ja Euroopan voitto kirjattiinkin lukemin 23-9, joten amerikkalaiset saivat poistua saapasjalkamaasta kotimatkalleen kohtalaisen hyvin nöyryytettyinä.

Suomalaisia ei ottelussa nähty, eikä muuten ruotsalaisiakaan. Siinä suhteessa puntit menivät länsinaapureiden kanssa tasan. Pelimiehiä olisi varmasti molemmilta löytynyt, mutta joukkueen jäsenten on oltava SoHG:n jäseniä. Sekään ei tietenkään riitä siihen, että välttämättä mahtuisi joukkueeseen.

Kesäkuussa ajelen autolla Espanjasta takaisin kotinurkille Suomeen, ja matkalla aion pelata kaksi kilpailua Boråsissa, Ruotsissa. Pari ensimmäistä Finnish Hickory Tourin osakilpailua jäävät osaltani harmittavasti väliin, mutta pitäähän sitä antaa muillekin mahdollisuuksia voittaa edes jotain.

Freedman Cup-joukkueet 1.-5. toukokuuta 2018

Eurooppa - Claus Muehlfeit (C), Constantino Rocca, Baldovino Dassu, Dennis Willadsen, Brian Gee, Roberto Francione, Luca Galliano, Paolo Quirici, Andrew Marshall, Fiorino Clerici, Andreas Alhm, Jason Dolman, Pier Paolo Rampino, Markus Kummerle, Chris Homer, Geoff Bleasby.

USA - Mike Stevens (C), Tom McCray, Bo Tyrocy, Will Peterson, Ben Hollerbach, Deal Hudson, Marc Hollingswort, Bill Geisler, Hugh Cameron, Joe Hollerbach, Jim Wilhelm, Sean Kelly, Bruce Del Guidice, Jeff Blomstead, Dave Brown, Ed Ronco.

Major-voittaja haastaa maailman parhaat hickorygolfaajat!

Kaksinkertainen major-voittaja Sandy Lyle on vahvistanut osallistuvansa tämän vuoden World Hickory Openiin. Skotlantilainen voitti turnauksen 2014, ja hän on tänä vuonna kovan haasteen edessä, kun paikalla on lähes kaikki maailman parhaat hickorygolfaajat.  Lyle voitti British Openin (1985) sekä US Mastersin (1988). Yhteensä hän voitti ammattilaisurallaan 29 turnausta. Golfin Hall of Fameen hänet valittiin vuonna 2011.

Kilpailukenttänä lokakuussa pelattavassa kilpailussa on vuonna 1845 perustettu Panmure Golf Club, Skotlannissa. Kenttä tuli kuuluisaksi, kun Ben Hogan (1912-1997) valmistautui siellä kahden viikon ajan vuoden 1953 British Openiin, joka pelattiin naapurikentällä Carnoustiessa. Välimatkaa kentillä on vain kolme kilometriä. Hogan halusi harjoitella piilossa medialta, ja sai Panmuressa kaipaamansa harjoitusrauhan. Hän voitti turnauksen lopulta neljän lyönnin erolla, ja teki finaalikierroksella uuden Carnoustien kenttäennätyksen, 68 lyöntiä.

World Hickory Open (WHO) pelataan nyt kahdennentoista kerran, ja se on kasvattanut jatkuvasti suosiotaan. Mukana on tänäkin vuonna pitkälti toista sataa pelaajaa ympäri maailman. Turnauksen puheenjohtaja, 82-vuotias skotlantilainen Lionel Freedman, on tehnyt ison työn rakastamansa lajin parissa, ja on pian siirtymässä tehtävästä sivuun. Hickorygolfilla ei vielä ole virallisia maailmanmestaruuskilpailuja, mutta WHO toimii epävirallisesti sellaisena pelaajien silmissä.

Suomesta ei pelaajia World Hickory Openissa vielä toistaiseksi ole mukana ollut. Omalla kohdallani kisamatka on tosin kiinni siitä saanko sponsoria tukemaan kustannuksia. Teoriassa kisamatka on mahdollinen, käytännössä saumat on 50/50. Saa nähdä toteutuuko unelma vai ei.

Ruotsin hickorymestaruudet ratkottiin elokuun alussa Boråsissa, ja tapahtuma oli loistavasti järjestetty. Myös Panmure tulee varmasti olemaan ikimuistoinen kokemus kilpailijoille. Turnaus on aiempina vuosina houkutellut paikalle runsaasti median edustajia, eikä tämä vuosi tee poikkeusta tasokkaan pelaajakaartin takia.

Katso myös Sandy Lylen video!

Syksyn odotusta kaikille!

Pali

                                              

Huippugolfaaja vaihtoi hickorymailoihin

Ruotsin avoimet hickorygolfin mestaruuskilpailut pelattiin viime viikonloppuna Boråsissa. Boråsin kaupunki oli yksi kilpailun sponsoreista ja tapahtumaa oli markkinoitu mainoksilla ympäri kaupunkia, netissä sekä sanomalehdissä. Kilpailu sai myös paljon huomiota Boråsin paikallisella TV-kanavalla.

Kilpailussa oli mukana nippu kovan luokan hickorygolfaajia ympäri maailmaa, kuten myös ruotsalainen Magnus Sunesson, joka pelasi Euroopan touria vuosina 1987-1994. Parhaimmillaan Sunesson sijoittui tourin kilpailuissa kahdesti neljänneksi, ja -91 hän oli kahdestoista Bristish Openissa.

Sunesson puolusti Boråsissa Ruotsin hickorymestaruutta menestyksekkäästi. Hän voitti kilpailun nyt toisen kerran peräkkäin, ja hänen yhteistuloksensa vaikealla Norra Banan-kentällä oli 145 (73-72). Eroa toiseksi sijoittuneeseen Johan Mobergiin (151) tuli kuusi lyöntiä. Emil Norelius (154) sijoittui kolmanneksi. Hickorygolfin hallitseva maailmanmestari, yhdysvaltalainen Cliff Martin (156), jätettiin kilpailussa viidenneksi.

Sunesson säkenöi klubin terassilla loistokkaan kilpailun jälkeen.

- Siitä on pitkä aika kun pelasin ammatilaistasolla, mutta tänään pelasin yhden parhaimmista kierroksistani koskaan. Griinit olivat todella vaikeat, nopeat. Silti pelasin yksi alle parin, ja se on kova tulos hickorymailoilla, hän sanoi heti kilpailun päätyttyä.

- Olen hyvin ylpeä, että sain puolustaa mestaruuttani menestyksekkäästi. Olen pelannut hickorygolfia vuodesta 2007, ja nykyään pelaan näillä vanhoilla mailoilla parikymmentä kierrosta vuodessa, kun moderneilla mailoilla kierroksia kertyy hieman toistakymmentä, hän jatkoi.

-Eroja on paljon, mutta suurin ero on lyönnin tempossa. Et voi lyödä palloa niin kovaa kuin nykyisillä mailoilla täytyy tehdä.  Hickorymailoilla pelatessa pitää käyttää myös paljon mielikuvitusta, kun bägissä on vain seitsemän mailaa, neljäntoista mailan sijaan, Sunesson kertasi hickorygolfin eroavaisuuksia moderniin golfiin.

Sunesson on yhdessä kollegansa kanssa mukana myös golfbisneksessä, kun he ovat lähteneet maailmanvalloitukseen uudella swingimailalla. Löysävartinen maila auttaa pelaajia löytämään lyönteihinsä oikean rytmin. Mailaa on tällä hetkellä saatavilla vain Ruotsissa, mutta kyselyjä on tullut paljon myös Yhdysvalloista, Irlannista sekä Espanjasta.

-Sinähän voit alkaa markkinoimaan ja myymään mailaamme Suomessa. Siitä on tullut niin paljon kehuja, että se ei voi olla auttamatta suomalaisiakaan, Sunesson heittää vielä lopuksi, lyöden samalla yhden mailan käteeni.

Mutta mitä mieltä Magnus Sunesson oli joukkuekilpailustamme? Siihen saat vastauksen videolta..

Katso video!

Osallistuin itse myös kilpailuun, mutta täysin katastrofaalinen puttipeli jätti minut ulos jatkosta. Kun parhaat kilpailivat finaalipäivänä vielä mestaruudesta, niin pudonneille oli järjestetty tasoituksellinen Hickorykannan-kilpailu hankalalla Södra Bananilla. Tuossa kilpailussa onnistuin sijoittumaan kolmanneksi, vaikka ensimmäiset kolme reikää eivät paljoa lupailleet.  Kilpailun järjestelyt olivat ammattitaidolla hoidettuja, ja kenttä oli viritetty huippukuntoonsa.  Griinit olivat muodokkaita ja lippujen paikat olivat haasteelliset. Klubin ilmapiiri sekä todella ystävällinen henkilökunta tekivät suuren vaikutuksen. Jos joku GoGolfari suuntaa pelireissulle Ruotsiin, niin ehdottomasti suosittelen vierailua Boråsin kentälle. Menkää Ruotsiin, minä menen treeneemaan puttia..

 

 

Major-voitto myös Suomeen ?

Inside Golf Magazine julkaisi taannoin artikkelin, jossa se mainosti Ruotsin mestaruuskilpailun olevan yksi neljästä hickorygolfin vuosittaisista `Major`-kilpailuista. Hienoltahan se kuulostaa, joten matkalaukkuni on pakattu ja kohteena on Borås, Sverige. Kilpailukenttä on Borås Golfklubb, Norra Banan (Hans Jagenburg Hickory Course)  ja Ruotsin hickorymestaruus ratkotaan 6.-7. elokuuta.

Mitä menestymiseen Ruotsin kilpailussa sitten vaaditaan? Ainakin sataprosenttista onnistumista, onnea, sekä hieman muiden epäonnea. Taso kilpailussa tulee olemaan todella kova, ja selviytyminen kilpailun finaalipäivään ei ole itsestään selvää. Sadan pelaajan joukosta toiselle päivälle selvittää tiensä käsittääkseni neljäkymmentä pelaajaa, ja se on minimitavoitteeni. Ne jotka eivät selvitä cuttia, pelaavat sunnuntaina tasoituksellisen Hickorykannan-kilpailun.

Olen seurannut sosiaalisen median kautta ruotsalaisten pelaajien kilpailu- sekä harjoituskierroksia, ja kovia tuloksia ovat kolmen kruunun maan pelaajat takoneet. Skotlantilainen David Kirkham toimii Boråsin liepeillä sijaitsevan Hulta Golfin toiminnanjohtajana, ja hän on erittäin vannoutunut hickorygolfaaja. David pelasi pari viikkoa sitten harjoituskierroksen tulevalla kilpailukentällä, ja tulos oli huolestuttavan kova, 68 lyöntiä (-5). Eikä David todellakaan ole ainoa, joka pystyy tuollaisiin tuloksiin. Mukana on pelaajia kahdeksasta maasta, joten hickorygolfin suosio on hyvässä nousussa, ainakin muualla maailmassa. Suomessa painellaan jälkijoukoissa, mutta työtä lajin eteen tehdään kokoajan kovaa.

Lähden reissuuni keskiviikkona ja pelaan harjoituskierroksen perjantaina. Toivottavasti hyvin sujuneen viikonlopun jälkeen olisi oiva tilaisuus käydä tutustumassa myös pariin mielenkiintoiseen kenttään. Jönköpingin lähellä sijaitseva Sand Golf Club on links-kenttä keskellä metsää, ei siis oikea links, mutta rakennettu isolla rahalla sellaiseksi. Toinen tutustumisen arvoinen kenttä voisi olla kuninkaallista loistoa välkehtivä Bro Hof Slott, joka on tullut suomalaisillekin tutuksi vuoden 2013 Scandinavian Masters-kilpailusta, kun Suomen oma kultakimpale Mikko Ilonen voitti kilpailun. Bro Hof Slott sijaitsee vain puolen tunnin matkan päässä Tukholmasta. Pienen pienenä ongelmana näillä kahdella on greenfeen korkea hinta. Molemmilla kentillä joutuu pulittamaan hieman toista sataa euroa, joten en ole aivan varma siitä, ovatko kentät sen arvoisia. Joku saattaa nyt repiä hiuksia päästään ja sanoa, että varmasti ovat. Mutta sen kertoo lompakon tilanne kun näiden kenttien nurkille saavun. Edellisellä reissullani kävin molempien kenttien ravintolassa kahvilla, sekin on jo jotain.

Kävi kilpailussa sitten miten tahansa, niin tiedän ruotsalaisten osaavan järjestää upeita tapahtumia, tyhjin käsin ei kotiin tulla. Yritän laittaa päivityksiä sekä valokuvia viikonlopun kilpailusta, heti kun siihen mahdollisuus. 

Tsemppiä kaikille omiin peleihin ja hyvää kesän jatkoa!