X-faktorista puhutaan paljon ja moni hakee sitä lyöntiinsä – se kuitenkin voi olla turmiollista selälle
X-faktori tuo golflyöntiin pituutta, mutta kuormittaa selkää. Tutkijat löysivät yhteyden X-faktorin ja Tigerin selkäongelmien välillä.
KUN ESIINTYJÄLLÄ on X-faktoria tarkoitetaan tällä asiaa, joka tekee hänestä erityisen tavalla, jota on vaikea kuvailla. Golflyönnissä X-faktori tarjoittaa kuitenkin ihan eri asiaa. Sellaista, jonka voi mitata.
Golfin tiede -kirjan mukaan termiä X-factor käytti ensimmäisenä golfissa Jim McLean Golf Magazine -lehteen kirjoittamassaan artikkelissa 90-luvun alussa.
Artikkelissa arvostettu golfvalmentaja kertoi havainnostaan, jossa PGA Tourin pitkälyöntisiä pelaajia yhdisti se, että heillä hartiat kiertyivät suhteessa enemmän kuin lantio – erityisesti lantionkierron rajoittamisen ansiosta.
Kun ylhäältäpäin kuvattuun svingiin piirtää viivat hartioiden ja lantion suuntaisesti svingin yläasennossa, muodostuu viivoista X-kirjain, jonka mukaan McLean havaintonsa nimesi.
Tällä videolla asia havainnollistuu hyvin:
McLeanin mukaan X-faktori selitti paljon pelaajien välisiä eroja lyönnin pituudessa; mitä enemmän hartiat kiertyvät taakseviennin huipulla suhteessa lantioon eli mitä suurempi hartiakierron ja lantiokierron välinen kulma on, sitä pidemmälle pelaaja lyö palloa. Tällöin pelaajan vatsalihakset ja vinot vatsalihakset venyvät dynaamisesti taakseviennissä ja supistuvat voimakkaasti downsvingin aikana, mikä parantaa ylävartalon voimantuottoa.
Tämän jännitteen syntymistä ja vapauttamista voi hyvin kuvailla kuminauhan avulla. Kun kuminauhan toisen pään asettaa sormen ympärille ja venyttää sen toisella kädellä äärimmilleen (taaksevienti), syntyy jännite. Kun jännitteen vapauttaa, kuminauha lähtee lentoon (downsvingi).
Mitä enemmän kuminauhaa venyttää, sitä suurempi jännite syntyy ja sitä pidemmälle pallo lentää.
X-faktoria kasvattaa myös se, jos lantio käynnistää läpimenon ennen hartioita – tällöin lantion ja hartioiden välinen kulmaero kasvaa entisestään, kun lantio menee kohteen suuntaan, kun samaan aikaan hartiat kiertyvät vielä taakse. Esimerkiksi John Dalyllä on laaja lantionkierto, mutta silti hänen X-faktorinsa oli aikoinaan yksi kiertueen suurimmista.
Suurta X-faktoria ei siis selitä pelkkä lantion kierron rajoittaminen.
X-faktorin kasvattamisessa on kuitenkin yksi iso haittapuoli: se ei ole kovinkaan terveellinen tapa lyödä palloa. Lantionkierron rajoittaminen ja hartiakierron maksimointi luo jännitteen selälle. Vääntöä kohdistuu erityisesti lannenikamiin.
Hiljattain yhdysvaltalisen Barrow’n Neurologisen Instituutin tutkijat julkaisivat tutkimuksen, jossa he näkivät Tiger Woodsin selkäongelmien syyksi juuri modernin tavan lyödä palloa X-faktoria hyödyntämällä. Erityisesti tutkijat kiinnittivät huomiota suunnanmuutosvaiheen, jossa alempi lannenikama saattaa kiertyä vielä kohteeseen päin samaan aikaan kuin ylempi kiertyy taakseviennin suuntaan.
Tutkimuksen mukaan selkäongelmia huippupelaajille aiheutti myös räjähtävä downsvingi, jonka alkuvaiheen sivutaivutus painaa lannenikamia yhteen aiheuttaen jännitettä välilevyihin ja fasettiniveliin.
Valtavia toistomääriä tekeville huippugolfareille onkin entistä tärkeämpää treenata fysiikkaa ja pitää selkärankaa tukevat lihakset huippukunnossa loukkaantumisten välttämiseksi.
Ja vaikka modernin golfin loukkaantumisherkkyydestä onkin ollut voimagolfin yleistymisen ja esimerkiksi Woodsin loukkaantumiskierteen myötä paljon puhetta, kannattaa laittaa asioita perspektiiviin: mitä muuta urheilulajia voi harrastaa huipputasolla vielä viisikymppisenäkin?
