Viikonloppuna pelataan kesäisessä säässä – GoGolfin yksi tärpeistä on Suur-Helsingin Golf
Suur-Helsingin Golf tarjoaa kaksi erilaista kenttää, Luukin ja Lakiston. GoGolf vieraili keskiviikkona Lakistossa, jonka jokainen reikä on erilainen.
METEOROLOGIT LUPAAVAT loppuviikoksi mainiota golfsäätä. Vaikka eletään syksyä, lämpötilan povataan nousevan Etelä-Suomessa 20 asteen hujakoille.
Yksi harkitsemisen arvoinen vaihtoehto viikonlopun peleille on Suur-Helsingin Golf, joka isännöi Vihdintien tuntumassa kahta 18-reikäistä golfkenttää.
Vierailin keskiviikkona Lakistossa, jossa seuraan liittyi SHG:n toimitusjohtaja Jarkko Raski. Pelaajana Raski on yksi kovimmista ellei jopa kovin suomalaisten golfkenttien toimitusjohtajien keskuudessa, onhan hän vienyt nimiinsä suomalaisten golfjohtajien FGMA:n mestaruuden neljänä vuotena perättäin.
Tänä kesänä Suur-Helsingin Golfissa on ollut kiireitä, kuten oikeastaan kaikilla kotimaisilla kentillä. SHG:n kenttien kierrosmäärät ovat kasvaneet merkittävästi, myös green fee -pelaaminen. Osakkeitakin on mennyt Raskin mukaan mukavasti kaupaksi.
SHG tekeekin tänä vuonna mukavan positiivisen tuloksen, mikä mahdollistaa erilaisia parannustöitä lähitulevaisuudessa.
Toki molempia kenttiä on remontoitu vuosien mittaan. Merkittäviä uudistuksia ovat olleet viime vuosikymmenen alussa vaihteitta tehty Lakiston kentän uudistaminen. Luukissa on hiljattin tehty isohko facelift, kun 9. ja 18. reiän viheriöiden eteen rakennettiin komea vesieste kivireunuksineen.
OTIN KEVÄÄLLÄ tavoitteeksi kiertää kymmenen uutta golfkenttää kauden aikana. Jostain syystä en ollut pelannut aiemmin kumpaakaan SHG:n kentistä. Lakisto oli vuorossa eilen, Luukin kiersin jo aiemmin kesällä. Molemmat kentät yllättivät positiivisesti ja varmasti tulen vierailemaan niillä jatkossakin.
Pohjoisespoolaisen SHG:n vahvuus on se, että sillä on kaksi täysin erilaista kenttää. Tätä selittää kaksi asiaa: ne on rakennettu eri aikaan ja sijaitsevat eri lokaatioissa, matkaa kenttien välillä on seitsemän kilometriä.
Luukki sijaitsee suositun ulkoilualueen kupeessa hieman lähempänä Helsinkiä. Lakisto on puolestaan rakennettu kehitysvammaisten asumis- ja kuntoutuspalveluita pitkään toimineen Rinnekodin maille lähelle Vihdin ja Nurmijärven rajaa.
1960-luvulla rakennettu Luukki on kentistä suositumpi. Tunnelmallinen kenttä viettelee pelaajan upealla luonnollaan ja perinteillään. Puistomainen kenttä on Lakistoa helpompi ja fyysisesti kevyempi, mikä selittää osaltaan sen suosiota etenkin vanhempien pelaajien keskuudessa. Lakisto avattiin 1990-luvun alussa, alkuperäisen layoutin suunnitteli viihdemies Ere Kokkonen, uusitukset ovat Lassi Pekka Tilanderin ja Jorma Erikssonin käsialaa.
Tässä jutussa pureudutaan tarkemmin Lakiston kenttään.
LAKISTOSTA PUHUTAAN usein kikkakenttänä, mutta tämä pitää paikkansa vain osittain. Kenttä kulkee vaihtelevassa maastossa ja sieltä toki löytyy pari kikkaväylää, mutta ennen kaikkea se on vaihteleva kenttä, jonka jokainen reikä on täysin erilainen.
Jos mennään aluksi kikkareikiin, niin sitä on isolla K-kirjaimella on yhdeksikkö, jossa ensikertalainen seisoo tiillä huuli pyöreänä ja miettii, mitä tässä oikein pitäisi tehdä.
Par 5 -reikä on linnuntietä pitkin selvästi alle 400 metriä pitkä, mutta viheriötä ei näy avauksessa eikä välttämättä kakkoslyönnissäkään voimakkaan doglegin ja ylämäen takia.
Tutkittuani aikani Gamebookin väyläopasta päädyin hulluun ratkaisuun ja lähdin oikaisemaan oikealle kääntyvän doglegin yli voimakkaalla slaissilla. Kierrettä ei tullut riittävästi ja avaus päätyi väylän takana olevaan vesiesteeseen. Mikäli kierrettä olisi tullut rutkasti enemmän, riskinotto olisi palkittu mahdollisuudella lähteä tavoittelemaan viheriötä toisella.
Virhemarginaali on kuitenkin pieni, joten seuraavalla kerralla jätän draiverin bägiin ja unohdan sankarigolfin, vaikka tästä seikkailusta selvittiin nyt bogilla. Suosittelen samaa muillekin harrastajille.
Järkevämpi taktiikka olisi ollut napata väyläpuu tai driving iron ja sijoittaa avaus konservatiivisesti väylän vasempaan reunaan, jolloin vesiesteet etuoikealla ja väylän takana (niiden takana on vain kapea ura väylää) eivät tule niin helposti peliin. Voin myös luvata, että haasteita avauksessa riittää kylliksi konservatiisesta pelitaktiikasta huolimatta.
Sitä paitsi ylämäkeen lyötävän kakkoslyönnin jälkeen on edelleen mahdollista yrittää birdieä, sillä kahden pari sataa metriä pitkän vedon jälkeen matkaa jää enää vajaan wedgen verran.
Toinen ajatustyötä vaativa reikä on viitonen, joka on lyhyt par 4. Houkutus lyödä draiverilla lähellä viheriötä oli tällä kertaa liian kova. Se kostautui triplana, kun ensimmäinen avaus katosi vasemmalla pusikkoon ja varapallo päätyi noin 60 metriä ennen viheriötä sijaitsevaan bunkkeriin.
Fiksumpi taktiikka on lyödä raudalla sataan metriin ja lyödä sieltä wedgellä pienelle, kukkulan päällä sijaitsevalle viheriölle.
Hyvällä tavalla ”kikkareikä” on kahdeksikko, joka on lyhyt par 4 dogleg vasemmalle. Alamäkeen lyötävä avauksessa väylä näyttää leveältä, mutta palloa kannattaa sijoittaa väylän oikeaan reunaan pariinsataan metriin, mistä aukeaa esteetön lähestymislyönti, vaikka lippu olisi leveähkön mutta pituussuunnassa lyhyen viheriön vasemmassa reunassa. Jos avaus on liikaa vasemmalla, puut viheriön vasemmalla reunalla blokkaavat reitin.
Etuysillä löytyy myös hyvin selkeitä reikiä, joista kolmonen ja nelonen ovat hyviä esimerkkejä.
Kolmonen on pitkä par 4, jossa latu on leveä ja joka pelataan lievään ylämäkeen. Väylän vasemmalla ja oikealla puolella sijaitsevat bunkkerit toki korjaavat epäonnistuneet avaukset.
Nelonen on puolestaan tuulahdus brittiläistä links-henkeä laimeasti kumpuilevan väylän oikealla olevan keltaisen pitkän heinän ansiosta, par 4 tämäkin.
Näillä rei’illä draiverille löytyy käyttöä, mutta yleisesti ottaen Lakistossa kannattaa usein tarttua tiillä draiverin sijaan johonkin muuhun mailaan.
Takaysi aukeaa mielenkiintoisesti kahdella perättäisellä par 3:lla.
Kymppireikä pelataan lievään alamäkeen, eikä mittaa ole kuin lyhyen raudan verran. Helppo se ei kuitenkaan ole, sillä livakalla ja kaltevalla viheriöllä täytyy olla tarkkana, jos haluaa selvitä kahdella putilla. Täytyy tunnustaa, että tällä kertaa se oli liikaa vaadittu.
Yhdestoista reikä vaatii tiiltä jo pidempää mailaa. Kapeahkolle ja hieman kohotetulle viheriölle osuminen vaatii hyvää lyöntiä.
Takaysillä on kaksi par 5 -reikää, joista kolmastoista on ensimmäinen. Avauksessa on tilaa, mutta optimipaikka tällä 460-metrisellä par 5:lla on väylän vasen reuna, jos haluaa kurkottaa kahdella päälle. Väylän oikealta puolelta joutuu taivuttamaan palloa vasemmalta oikealle väistääkseen tielle tulevan metsän. Tilaa ei ole kuitenkaan liikaa ja parempi paikka missata kakkoslyönti on oikea reuna, sillä vasemmalla oleva estealue haukkaa helposti pallon, jos kierrettä ei tule tarpeeksi.
Par 5:n jälkeen edessä on neljän par 4:n putki, joista suosikkini on kolmastoista, joka selkeä reikä ja palkitsee hyvän avauksen hyvällä mahdollisuudella viheriöosumaan.
Kentän päätösreikä on alamäkeen laaksoon lyötävä par 5, jonka kakkoslyönti painetaan lievään ylämäkeen. Viheriö on kohotettu ja vasemmalla edessä on syvä bunkkeri, jonne ei kannata palloa lyödä.
Reikä on oivallinen päätösreikä vaihtelevalle kentällä.
KUTEN MONI kenttä Etelä-Suomessa tänä vuonna, myös Lakisto on ollut erinomaisessa kunnossa. Keskiviikkona pelinautintoa häiritsivät edeltävällä viikolla tehty viheriöiden holkitus, jotka eivät olleet vielä ”parantuneet”. Tämä johtuu siitä, että syksyllä nurmi ei kasvata yhtä nopeasti ja holkkien täyttyminen vie oman aikansa.
Toimitusjohtaja Raski sanoi, että osallistui itsekin toimenpiteeseen ajamalla viheriöjyrää ennen varsinaista holkitusta.
Holkin jäljistä huolimatta Lakisto jätti hyvän maun suuhun. Kun tarttuu GoGolfin Guide-tarjoukseen, joka sisältää kaksi greenfeetä 69 eurolla saa hyvän vastineen rahalle.
Jos et ole vielä pelannut Luukkia tai Lakistoa, voin suositella kentän kiertämistä lämpimästi.
