Viheriöt vaihtuivat permantoon
Emil Soravuo valitsi jo alakouluikäisenä lajikseen golfin sijaan voimistelun, mutta täydellisyyttä hipovan kehonhallinnan tuloksena draivit lähtevät kuin tykin suusta. Julkaisemme Emilin tänään saavuttaman, upean MM-pronssin kunniaksi GoGolf-lehdessä 2019 julkaisun jutun uudelleen.
KAIKKIEN HUIPPUGOLFARIEN lapset eivät seuraa vanhempiensa jalanjälkiä viheriöille. Näin kävi Emil Soravuolle, jonka isä Riku Soravuo on entinen maajoukkuepelaaja. Rikulla on 80-luvun lopulta kolme perättäistä lyöntipelin Suomen mestaruutta.
Peliuran jälkeen Riku ryhtyi golfopettajaksi. Kun perheen ainoa lapsi Emil tarttui ensimmäisen kerran päiväkoti-ikäisenä golfmailaan, kaikki viittasi siihen, että liikunnallisesti lahjakkaasta lapsesta voisi kehittyä golfiin jotain suurta.
Emil viettikin lapsena aikaa rangella kavereiden kanssa, mutta pelaaminen ja kilpaileminen eivät sopineet hänen luonteelleen.
”Minulla oli hirveästi energiaa ja golf liian hidastempoista. Ensin lyötiin palloa ja sitten käveltiin kilometriltä tuntuva matka”, Emil muistelee.
GOLFIN SIJAAN Emil valitsi lajikseen voimistelun, jossa hän on noussut maailman huipulle. Nykyään hän tarttuu golfmailaan vain harvoin. Vähäinen harjoittelu ei kuitenkaan näy isän työpaikalla Nordcenterissä, jonka rangella 22-vuotias Emil lennättää palloa helponnäköisesti käsittämättömän pitkälle.
Voimistelutaustan tuoma vartalonhallinta auttaa golfsvingissä. Emil kykenee kiertämään backsvingissä ylävartaloa 90 astetta, vaikka lantio ja jalat pysyvät lähes paikoillaan. Se synnyttää ylävartalon ja lantion välille valtavan jännitteen.
Emilin svingi on ihailtavan atleettinen. Hänen osumahetkeen tulostaan ja loppuasentoon kiertymisestään olisivat kateellisia monet huippugolfarit ja pituuslyöntikisojen sankarit.
”Kun Emil tulee puhtaasti palloon, se pakenee draiverilla helposti 300 metrin päähän”, Riku sanoo.
Ei uskoisi, että miehen tasoitus on 27.
VAIKKA EMIL on oikeakätinen, hän lyö palloa vasemmalta puolelta.
”Emil oli pienenä vilkas lapsi, joka oli koko ajan liikkeessä täynnä energiaa. Hän oli erityisen taitava käsistään. Frisbeetä heittelimme loputtomiin, kun Emil oli 2–3-vuotias. Sitä perua lienee se, että golfia hän alkoi lyödä heti vasemmalta”, Riku arvioi.
Golfkenttää paremmin Emil viihtyi lapsena Espoon Telinetaiturien harjoitteluhallilla, jonne hän suuntasi viiden kuuden vanhana kaveriensa innostamana.
”Nautin suunnattomasti siitä, että pääsin purkamaan energiaa, hyppimään ja pomppimaan. Ensimmäiset vuodet se oli pitkälti leikkiä, mutta opin huomaamaan, kuinka paljon ihmisvartalossa on osasia, joita voimistelun kautta voi kehittää”, Emil sanoo.
Kaverien mukanaolo oli tärkeää, mutta itseni kehittäminen oli silti se juttu, joka vei minua eteenpäin. Olen luonteeltani yksilöurheilija. Ehkä tämänkin johdosta joukkuepelit eivät kilpalajeina kiinnostaneet”, Emil kertoo.
Pitkään Emil Soravuolle voimistelu oli vain harrastus, jota vanhemmat tukivat merkittävästi myös taloudellisesti.
”10–12 vuoden iässä Emilillä oli vaikeampi vaihe. Silloin kesälomien jälkeen saimme tosissamme työntää häntä taas treeneihin. Vaikka ymmärrän hyvin vähän voimistelusta, oli jo tuolloin helppo nähdä, että Emilillä oli edellytyksiä rakentaa kilpavoimistelijan ura”, Riku kertoo.
Murrosiässä hän alkoi suhtautua siihen vakavammin ja rupesi harjoittelemaan tavoitteellisemmin.
”Kun nykyiset valmentajani Mati Kirmes ja Dimitri Gorbachov tulivat niihin aikoihin tuekseni, sisäistin entistä vahvemmin sen, kuinka siistiltä lajilta ja oman elämän oleelliselta osalta voimistelu tuntuu”, Emil sanoo.
KANSAINVÄLISTÄ MENESTYSTÄ Emil alkoi saavuttaa 15-vuotiaiden sarjoissa Pohjoismaiden mestaruuskisoissa, mutta nuorten olympialaiset vuonna 2014 tuottivat merkittävän läpimurron, kun Emil ylsi hypyissä finaaliin sijoittuen seitsemänneksi.
”Samoissa kisoissa oli mukana suomalaisia golfareita, muun muuassa kärkipaikoista kisaillut Oliver Lindell. Tuo tapahtuma toi paljon lisää perspektiiviä ja uskoa omiin mahdollisuuksiin”, Emil sanoo.
Hypyt oli juniorina kuudesta voimistelun lajista paras, mutta viimeisten vuosien aikana suurimmat menestykset ovat tulleet permannolta. Yksittäisistä maailmancupin kisoista Soravuolla on useita pistesijoja, mutta ei vielä yhtään voittoa.
”Voimistelun kuusiottelusta olen luopunut. Valmentajien kanssa päätimme, että kehitämme permantoa ja hyppyjä, jotka ovat vahvat lajini”, hän sanoo.
”Kaikki tekeminen tähtää siihen, että pärjäisin jo Tokion olympialaisissa 2020 ja viimeistään Pariisissa 2024. Jotta nousisin kisaamaan olympialaisissa mitaleista, nykyistä ohjelmaa pitää vaikeuttaa ja pitää silti suoritukset puhtaina.”
Emil Soravuo…
…työskenteli koululaisena kesäisin golfkentänhoitajana.
…majailee permannon maailmanlistan neljännellä sijalla.
…tähtää vuosien 2020 ja 2024 olympialaisten lisäksi syksyn 2019 MM-kisoihin.
EMIL TEKEE tavoitteen saavuttamiseksi kovasti töitä. Hän harjoittelee kuutena päivänä viikossa, joista kahtena hän tekee kaksi harjoitusta.
”Uskon harjoittelevani yhtä paljon kuin muut huiput. Yli ei kannata vetää, sillä kropan täytyy saada myös huilata.”
Emil kertoo vahvuudekseen sen, että hän on kilpailutilanteessa vahva.
”Pää pitää saada ennen suoritusta virkeäksi. Kun liikesarja käynnistyy, tiedän, miten pyörin ja kuinka vartalo toimii. Näin vaisummankin ponnistuksen pystyy korjaamaan. Kaikki hypyt tulevat paikalleen ja pysyvät siinä”, hän sanoo.
Golfissa vastaavia tarkastuspisteitä ovat esimerkiksi mieleen piirretty kuva svingin liikkeestä, yksinkertainen liikkeelle lähtö, visio osumahetkestä ja tasapainoinen loppuasento.
Emil näkee, että monelle golfjunnulle tekisi hyvää harjoitella golfin ohella voimistelua kakkoslajina. Hän tekee itsekin ohjaustyötä kotiseurassaan.
”Voimistelu on perusliikuntaa, joka kehittää ja auttaa lähes kaikkien urheilulajien harrastajia parantamaan suorituksiaan. Espoon Telinetaiturien tuottamilla tunneilla ja kursseilla käy paljon urheilijoita, myös golfareita, joille oman vartalon hallinnan kehittäminen auttaa svingin kehittämisessä”, Emil mainostaa.
