GoGolfin Antti Vaalas kävi kokeilemassa Wilsonin D9-rautoja. Lue juttu ja katso videlota, millaisista mailoista on kyse ja keille ne sopivat.
Sain tehtäväkseni testata Wilsonin D9 rautoja. Ensimmäinen asia, johon kiinnitin huomioni oli sanat Intelligent design -lavassa. Mitä se tarkoittaa?
Kyse on tietokoneavusteisesta suunnittelusta. Mailainsinöörit ovat älykkäitä kavereita, mutta kuitenkin vain ihmisiä. Tekoäly lisää prosessiin tehoja.
Wilsonin ohjelmiston avulla erilaisia vaihtoehtoja lapojen suhteen voidaan käydä läpi lukematon määrä. Testasin hiljattain myös D9-draiverin ja kirjoitin silloin enemmän samasta asiasta.
Wilsonin rautojen mielenkiintoisimpia ominaisuuksia ovat monta vuotta olleet uretaanilla täytetyt Power holes -raot. Niiden tehtävä on erottaa lyöntipinta mahdollisimman paljon muusta lavasta. Siten lyöntipinnasta tulee kimmoisampi. Kimmoisuuden lisäämiseen pyrkii moni valmistaja eri keinoin.
D9-rautoihin power holes -reikien kokoa ja sijaintia lavoissa on parannettu. Lukuisten testien tuloksena paras ratkaisu on rahtusen leveämmät reiät kannassa kuin kärjessä. Näin lyöntipinta toimii tehokkaimmin.
Power Holes -rakojen sijaintia on optimoitu tekoälyn avulla.
Wilson
D-kirjain tulee sanasta distance. Tämän rautasetin kohdalla pituus on merkittävä osa tarinaa. Kyse ei ole pelkästään kimmoisasta lavasta vaan myös rautojen nostokulmista ja painopisteestä. Nämä kaksi asiaa kulkevat käsi kädessä, mietitään ensin painopistettä.
Jos on yhtään seurannut mailojen kehitystä tietää, että matala painopiste auttaa saamaan pallon vaivattomammin ilmaan. Googlaamalla selvitin Wilsonin onnistuneen madaltamaan painopistettä D9-raudoissa noin 1,28 millimetriä edeltävästä D7-setistä.
Se ei ehkä kuulosta merkittävältä, mutta vaikutus voi olla huomattava. Valtaosa golfareista lyö raudoilla paljon ohuita osumia (osuma lavan alareunassa), minä mukaan lukien. Mitä alempana painopiste silloin on, sitä parempi.
Katso Antti Vaalaksen testivideo:
Alhaalla oleva painopiste nostaa lentokaarta. Ei ainoastaan ohuissa osumissa, vaan tietysti myös hyvissä osumissa lyönnit nousevat. Tämän takia mailojen nostokulmia voidaan pienentää. Ja koska nostokulmaa vähennetään, lyönnit menevät pitemmälle.
Nostokulmien pienentäminen on ollut trendi jo pitkään raudoissa. Wilson kiitää trendin kärkisijoilla, sillä D9-setin rautaseiskassa nostokulma on vain 27 astetta. Vertailun vuoksi, noin 35 vuotta sitten pelailin muutaman kauden Wilson Staff tour-bleideillä. Kasarisetin rautaseiskassa oli 11 astetta enemmän nostokulmaa, rautanelosessa lofti taisi olla 26 astetta.
Wilson D9 -mailojen teknisiä tietoja:
Maila
Nostokulma
Varrenpituus
Rauta 4
18°
39 tuumaa
Rauta 5
21°
38,5 tuumaa
Rauta 6
24°
38 tuumaa
Rauta 7
27°
37,5 tuumaa
Rauta 8
32°
37 tuumaa
Rauta 9
37°
36,5 tuumaa
PW
42°
36 tuumaa
GW
47°
35,75 tuumaa
SW
53°
35,5 tuumaa
Moni valveutunut golfari puhuu kriittisesti tämän päivän pienistä nostokulmista. Pitää kuitenkin muistaa mikä asian mahdollistaa – koska painopiste saadaan nykyään alemmaksi, on jotain tehtävä, että lyönnit eivät nouse liian korkeiksi.
Potentiaalinen miinuspuoli on se, että raudoilla lyönteihin ei tule riittävästi takakierrettä. Mutta valtaosalle klubipelaajia backspinnin puuttuminen keskiraudoissa ei ole oleellisin asia. Luulen että monille vähemmästä kierteestä ja pitemmästä lyönnistä on enemmän hyötyä kuin haittaa.
Mielestäni D9-raudoilla oli erittäin miellyttävä lyödä. Ne tekevät laadukkaan vaikutelman. Pallo nousee vaivattomasti matalan painopisteen ansiosta. Joten jos etsit uusia rautoja joiden suunnittelu todellakin on tätä päivää, niin suosittelen kokeilemaan.
Kysymykset ja kommentit Antille voit laittaa Twitterissä @AnttiVaalas
Hit it -kampanjassa myydään muun muassa golfvälineitä, -vaatteita ja -varusteita lyömättömään hintaan. Tässä viisi kuumaa rautasettidiiliä.
Cobra SpeedZone
Lavan yläreunassa kevyempi hiilikuitu on korvannut painavamman teräksen, mikä parantaa mailan anteeksiantavuutta. Huippuraudat laatutietoisen klubigolfarin makuun. Settiin kuuluu kuusi rautaa: 5-PW.
Aloittevalle pelaajalle soveltuvat raudat, joissa hinta-laatusuhde erinomainen etenkin, kun setin saa nyt jopa puoleen hintaan. Saatavilla sekä teräs- että grafiittivarsilla. Settiin kuuluu kuusi mailaa: 6–SW.
Kehäpainotteiset klubipelaajan mailat, jotka tarjoavat pituutta ja tarkkuutta höystettynä Callawayn kehittämille teknologioilla. Settiin kuuluu kuusi mailaa: 5–PW miehille ja 6–SW naisille.
Keskitason golfareille tarkoitettu kehäpainoinen rautamailasetti, joka tarjoaa anteeksiantavuutta ja lisämittaa lyönteihin. Naisille oma versio grafiittivarsilla. Settiin kuuluu kuusi rautaa.
Cobran F-max Airspeed ovat klubipelaajan helpot raudat, joissa on takana ja alhaalla oleva painopiste, mitkä mahdollistavat vahvemmat loftit ja pidemmät lyönnit. Teräsvartiseen settiin kuuluu kuusi rautaa.
Callawayn viime vuoden huippu-uutuus, joka on Mavrik-mailoista anteeksiantavin. Mailassa on keinoälyn avulla valmistettu lyöntipinta ja säädettävät painot. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen tuote.
Cobra King Radspeed -draiveri sopii hyville pelaajille.
Cobra Golf
Cobran tämänvuotinen lippulaivatuote nyt huippuhintaan. Maila tarjoaa lisää mailanpäännopeutta ja pidempiä lyöntejä muun muassa koneellisen CNC-jyrsinnän avulla.
Entisestään parenneltu muotoilu parantaa mailanpään nopeutta ja uudenlainen titaaniseos lavan suorituskykyä. Tämän vuoden todellinen tähtituote nyt lyömättömään hintaan.
GoGolfin Antti Vaalas kävi testaamassa Cobran Radspeed -draivereita. Millaisia mailat ovat ja miksi eri versioita pitää olla kolme kappaletta.
Tehtäväni on kokeilla Cobran Radspeed draivereita ja kertoa niistä. Aloitetaan nimestä: mikä ihmeen Radspeed?
Videolla puhun kuinka rad amerikkalaisessa slangissa on lyhenne radikaalista, tarkoittaen jotain uutta ja tosi mageeta. Cobran sivuilla annetaan virallisempi selitys: siellä puhutaan sanoilla radial weighting ja radius ofgyration. Lyhyesti sanoen lavassa olevia painoja on viety mahdollisimman kauaksi keskipisteestä. Radspeed perheessä on kolme eri mallia, lopputuloksena jokaisessa painopiste on selkeästi eri paikassa.
Painopisteen siirtämisessä ei ole mitään uutta ja radikaalia. Mailanvalmistajat ovat puhuneet samasta asiasta vuosia. Mutta Cobran mukaan asia tehdään entistä paremmin. Kehittyneen T-Bar-rakenteen (kuin t-katto urheiluautossa) ansiosta lavan runko 7 grammaa aiempaa mallia kevyempi. Lisäksi Radspeedin lavan yläosan ympäri kietoutuva hiilikuitukatto on 6 grammaa edellistä mallia kevyempi.
Nämä grammat ovat nyt mahdollista siirtää kauemmaksi lavan painopisteestä.
Ulkonäkö on pitkälti makuasia. Omaa silmääni Radspeedin lapa miellyttää. Peliasennossa ulkonäkö on hillityn tyylikäs, kirkkaimmat keltaiset eivät lähtöasennossa näy. Erityisesti pidän lyöntipinnasta, jota Cobra kutsuu nimellä Infinity face. Lyöntipinta jatkuu kuin loputtomiin sen kulkiessa joka puolelta yli reunojen. Suojaako se yläreunaa ikäviltä jäljiltä? En tiedä, sillä en ole omalla draiverillani vielä ''kynttilää'' lyönyt.
CNC-jyrsimellä valmistettu Infinity face on toki tuttu aiemmistakin Cobran draivereista. Cobra kertoo CNC-työstön olevan tarkempaa kuin manuaalinen valmistaminen, se lienee helppo uskoa. Kun rakentamisen prosessia on myös lyöntipinnan kohdalla kehitetty entisestään, antaa se maksimi pallonnopeuden aiempaa isommalta alueelta Cobran kertoman mukaan.
Kuten alussa mainitsin, Radspeed draiveriperheessä on kolme mallia – Radspeed, Radspeed XB ja Radspeed XD. Miten valita itselle paras malli? Lähtökohta valintaan on ymmärtää mallien erot.
Cobra King Radspeed -draiveri sopii hyville pelaajille.
Cobra Golf
Tämä on Radspeed-perheen standardimalli, sen lähtökulma ja spinnin määrä on matalin. Sen painopiste on selvästi edempänä lavassa kuin XB-mallin. Tämän takia se ei ole yhtä anteeksiantava, mutta toisaalta lentokaari on helpommin työstettävissä pelaajan toimesta. Maila löytyy omasta bägistäni 9-asteisena.
Mielenkiintoisin ominaisuus standardimallissa on kaksi keskenään siirrettävissä olevaa painoa. 12 gramman paino on tehtaalla asennettu etuosaan ja 2 gramman paino takaosaan. Muutaman kierroksen jälkeen omalla mailallani en ollut tyytyväinen mataliin kaariin, joten vaihdoin painot toisinpäin. Ero oli merkittävä, lähtökulma nousi selkeästi ja oikealle blokatut avaukset vähenivät.
Cobra King Radspeed XB -mallissa painoa on enemmän takana.
Cobra Golf
Kirjaimet XB viittaavat sanoihin extreme backweighting, eli painopiste tässä mailassa on takana. Se tekee mailasta Radspeed-perheen anteeksiantavimman. Siksi sen mielestäni pitäisi olla suosituin versio klubipelaajien keskuudessa, ja oletan että asia myös näin on.
Cobran nettisivut suosittelevat mailaa tasoitusryhmälle 5–15. Ihmettelen kuinka suppea suositus on. Voisin helposti kuvitella mailan aivan uudellakin golfarilla, kaverilla joka haluaa saman tien satsata parempaan draiveriin.
Cobra King Radspeed XD -draiveri on draw-painotteinen.
Cobra Golf
XD-kirjaimilla tarkoitetaan sanoja extreme draw. Eli mailassa painopiste on asetettu site,n että slaissia ei pitäisi tulla. Tästä pitää huolen kiinteä 10 gramman paino lavan kantaosassa.
Draiveri on siis puhtaasti niille, jotka lyövät jatkuvasti slaissia. Niille, jotka eivät yrityksistä huolimatta saa sitä korjattua. Videolla kokeilin lyödä tarkoituksella kunnon slaisseja - kevyesti oikealle kaartuviksi fade-kierteiksi lyönnit jäivät. Kantapainotus siis toimii. Itse pidän siitä, että XD näyttää normaalilta mailalta verrattuna moneen muuhun anti-slice draiveriin. Lyöntipintaa ei ole käännetty silmiinpistävän vahvasti vasemmalle, eikä varressakaan ole offset-rakennelmaa.
Jos olet miettinyt uutta draiveria niin suosittelen kokeilemaan Cobran Radspeed -draiveria. Harkinnan jälkeen tiedät varmasti mitä perheen kolmesta vaihtoehdosta sinun kannattaa ensisijaisesti kokeilla. Sen jälkeen tarvitsee toki valita vielä sopiva varsi ja nostokulma. Etenkin varsivalikoima on Radspeedissä kattava, asiaan kannattaa paneutua huolella hyvän myyjän avustuksella.
Tältä Cobran uusi King Radspeed -maila näyttää takaa.
Cobra Golf
Videossa sanon, että oikean nostokulman valinta ei ole säädettävissä draivereissa yhtä kriittistä kuin kiinteissä mailoissa. Toki asiaan kannattaa vieläkin paneutua ennen ostoa.
Mutta yhtä asiaa ihmettelen – olen huomannut, että valtaosa golfareista ei ikinä tartu vääntimeen ja kokeile säätää oman draiverinsa kulmia. Kannustan kokeilemaan, esimerkiksi nostokulman määrällä voi olla suuri vaikutus.
Jos haluat kysyä mailoista jotain tai kertoa omista kokemuksista niin laita Twitterin välityksellä viesti @anttivaalas.
Ps. Väyläpuut ovat suotta jääneet pimentoon viime vuosina hybridien takia. Itse olen ollut innoissani Radspeedin spoonista ja puufemmasta. Kerron niistä muutamalla sanalla videon lopussa.
Titleist on tutkinut urien tuoreuden vaikutusta pallon rullimiseen. Terävät urat pysäyttävät pallon huomattavasti nopeammin kuin tylsät. Tästä syystä tour-pelaajat vaihtavat wedgejä jopa kolmen viikon välein.
Draiveria vaihdetaan kuin paitaa ja samalla tyydytään kulahtaneisiin wedgeihin. Mitä kannattaa ottaa huomioon, kun uusitaan bägin tarkkuustyökaluja?
UUSIEN WEDGE-MAILOJEN hankkiminen kannattaa aloittaa selvittämällä, mikä on oman rautasetin pitching wedgen nostokulma. Kun tämä on tiedossa, voi sen päälle lähteä rakentamaan sopivaa wedge-sarjaa.
Pitching wedgen nostokulmalla on merkitystä, koska eroa sen ja sitä täydentävän gap wedgen välillä ei saisi olla liikaa. Suositeltava nostokulmien väli on neljästä kuuteen astetta, jolloin eroa eri mailojen lyöntipituuteen tulee yleensä kymmenestä viiteentoista metriä.
Jos rautamailat eivät ole kovin vanhat, pitching wedgen nostokulman löytää netistä, sillä välinevalmistajat kertovat mailojensa tekniset tiedot verkkosivuillaan.
Mikäli malli on jo niin vanha, ettei tietoa löydy, välineasiantuntija voi mitata nostokulman myymälässä. Kun on menossa ostamaan itselleen uusia wedgejä, kannattaa mukaan ottaa ainakin oma nykyinen pitching wedge.
Kun wedgen pohjaa grindataan, sen takaosasta hiotaan pois materiaalia. Titleistillä eri grind-vaihtoehtoja on kuusi ja ne ilmaistaan eri kirjaimin.
Titleist
NIIN SANOTUISSAgame improvement -raudoissa pitching wedgen nostokulma on yleensä 43–44 astetta. Se on melko vähän, koska painotusten avulla tämäntyyppisissä mailoissa pallo saadaan lentämään korkeassa kaaressa pienemmälläkin loftilla. Esimerkiksi Wilsonin D9-rautojen wedgejen nostokulmat ovat 43, 48 ja 54 astetta.
Hyville pelaajille suunnattuissa rautamailoissa pitching wedgen nostokulma vaihtelee yleensä 46–48 asteen välillä. Tällöin pitching wedgen voi täydentää esimerkiksi joko 50-, 54- ja 58-asteisilla tai 52-, 56- ja 60-asteisilla erikoiswedgeillä.
Mikäli omaan mailavalikoimaan mahtuu vain kaksi erikoiswedgeä, päädytään usein yhdistelmään, johon kuuluvat pitching wedgen lisäksi 52- ja 58-asteiset wedget.
Aloittelevan pelaajan ei kannata hankkia liian nostavia mailoja, vaan jättää suosiolla 58- ja 60-asteiset lob wedget kaupan hyllylle. Lob wedget eivät ole nimittäin kovinkaan anteeksiantavia mailoja.
Mitä suurempi nostokulma, sitä voimakkaammin mailalla joutuu lyömään lyhyemmilläkin matkoilla. Kokemattomalla pelaajalla tämä saattaa johtaa kylkkäriin, jolloin pallo voi päätyä jopa tuplasti aiottua pidemmälle, tai lob wedge saattaa karheikossa livahtaa kokonaan pallon ali.
Hyvänä nyrkkisääntönä voi pitää sitä, että hankkii lob wedgen vasta sen jälkeen, kun lyönti on vakiintunut eikä pelaajalla ole enää vaikeuksia osua keskelle lapaa.
Cleveland on yksi tunnetuimmista wedge-valmistajista, ja siltä löytyy erikoiswedgejä eritasoisille pelaajille. Cleveland RTX4 on merkin lippulaivamalli.
Cleveland Golf
KANNATTAAKO PELAAJAN sitten hankkia erikoiswedget vai tyytyä setin omiin wedgeihin? Oikea vastaus riippuu siitä, kuinka kokeneesta pelaajasta on kyse.
Jos pelivuosia on takana vain vähän ja tasoitus on yli 20, settiin kuuluva gap wedge ja sand wedge ovat yleensä parempia vaihtoehtoja kuin erikoiswedget.
Tämä johtuu siitä, että setin wedget ovat helpompia kuin blade-mailoja muistuttavat ja tarkan osuman vaativat erikoiswedget.
Jos settiin kuuluvia wedgejä ei ole saatavilla, muutaman valmistajan valikoimasta löytyy sekä kehäpainoisia että paksupohjaisia erikoiswedgejä, jotka voi yhdistää anteeksiantavaan rautasettiin.
Hyvät pelaajat suosivat erikoiswedgejä, koska ne tarjoavat sekä paremman tuntuman osumassa että mahdollisuuden avata lapaa viheriön ympärillä tapahtuvissa lyönneissä.
Jos on epävarma siitä, kannattaako valita erikoiswedget vai settiin kuuluvat wedget, kannattaa asiasta keskustella golfliikkeessä työskentelevän välineasiantuntijan kanssa.
Wedgejä voi ostaa erilaisilla viimeistelyillä. Kuvassa on Mizunon ES21-mallit mustalla pintasilauksella ja kahdella eri bounce-vaihtoehdolla.
Mizuno Golf
GOLFMAILOJEN RÄÄTÄLÖINTI eli fittaus pelaajan kehoon ja svingiin sopivaksi on yleistynyt viimeisten vuosien aikana. Moni ostaakin jo uuden draiverin ja raudat lyöntianalysaattoria hyödyntävän välineasiantuntijan avustuksella.
Wedge-mailojen räätälöinti on kuitenkin edelleen melko harvinaista. Moni tyytyy nappaamaan uudet wedget suoraan hyllystä siitäkin huolimatta, että rautasetti olisi hankittu fitattuna.
Kun rautamailoja räätälöidään, niin sanottu hyllytavara sopii yleensä vain alle puolelle pelaajista. On siis todennäköistä, että mailojen lie-kulmaa tai varsien pituutta muutetaan fittauksen yhteydessä.
Myös wedgejä ostaessa lie-kulma sekä varren pituus ja jäykkyys ovat asioita, jotka on syytä ottaa huomioon, vaikka varrella ei ole tarkkuusmailoissa aivan yhtä suurta merkitystä kuin rautamailoissa saati draiverissa. Jos omat raudat ovat esimerkiksi tuuman standardia pidemmät, kannattaa harkita puoli tuumaa pidempiä varsia wedgeihin. Lie-kulmat kannattaa vääntää samoiksi kuin raudoissa.
Standardi-wedgeissä varren jäykkyys miehillä on stiff (yleensä True Temperin S200 tai S400). Ne sopivat erinomaisesti pelaajille, jotka pelaavat normaalisti joko regular- tai stiff-vartisilla mailoilla.
Regular-varrella pelaavan kannattaa suosia kevyempää S200-vartta. Lujempaa lyövän valinta on S400. Numero varren jäykkyydestä kertovan S-kirjaimen takana kertoo varren painon grammoina.
Jos omat mailat on varustettu seniorivarsilla, erikoiswedgeihin kannattaa hankkia stiffiä löysemmät varret. Sama pätee myös naisten varsiin, jotka olisi hyvä olla myös lyhyemmät. Tällaiset mailat ovat lähes poikkeuksetta tilaustavaraa.
Pingin Glide 3.0 -wedgeissä on kehäpainotteisuutta. Se suurentaa mailojen hyvän osuman aluetta, joten ne ovat hyvä vaihtoehto harrastajapelaajan ensimmäisiksi wedgeiksi. Numero 14 kertoo, että mailassa on paljon bouncea.
Ping Golf
ERI VÄLINEMERKKIEN rautasettien lavat eroavat ulkoisesti, mutta lähes kaikkien erikoiswedget muistuttavat erehdyttävästi toisiaan. Harrastaja tuskin huomaa myöskään suurta eroa mailojen lyöntituntumassa. Samasta wedge-mallista löytyy kuitenkin paljon eri vaihtoehtoja erityisesti bouncen suhteen, millä onkin suurempi merkitys kuin itse merkillä.
Bouncella tarkoitetaan pohjan pyöreyttä. Mitä enemmän bouncea on, sitä helpommin maila ponnahtaa pehmeältä nurmelta tai hiekasta ylöspäin. Suomessa toimii yleensä paremmin maila, jossa on paljon bouncea. Tämä johtuu siitä, että kotimaisten kenttien nurmipinta on yleensä melko pehmeää. Jos kotikentällä on kova maapohja – tällaisiakin kenttiä Suomesta löytyy – kannattaa harkita mailaa, jossa bouncea on vähemmän.
Asiantunteva välinemyyjä ottaa huomioon myös asiakkaan tavan lyödä palloa, kun hän suosittelee bounce-kulmaa. Mikäli pelaaja tulee jyrkästi palloon, mailassa on hyvä olla enemmän pyöreyttä pohjassa, koska se estää mailan kaivautumisen syvälle maahan. Jos taas pelaaja tulee palloon loivassa kulmassa, pyöreyttä on hyvä olla vähemmän, jotta maila ei kimpoaisi ja aiheuttaisi kylkkäriä.
Jos omaa tulokulmaa eli attack angleä ei ole mahdollista mitata lyöntianalysaattorissa, katseen voi kääntää lyöntijälkeen. Lyöntijäljen ollessa syvä kannattaa hankkia maila, jossa on reilusti bouncea. Jos taas pelaaja lyö palloa enemmän pinnasta harjaten, bouncea ei tarvitse olla paljon.
Yleensä valmistajilla bounce-vaihtoehdot menevät seuraavasti:
Vähän bouncea: 4–6°
Normaali bounce: 8–10°
Paljon bouncea: 12–14°
Bouncen lisäksi on myös toinen englanninkielinen termi, joka on syytä huomioida wedgeä ostaessa. Grind tarkoittaa lavan pohjan muotoilua siten, että sen takaosaa hiotaan kauttaaltaan tai takaosan lisäksi hiotaan enemmän kärjestä ja kannasta.
Grindatulla mailalla lapa asettuu näppärästi eri asentoihin: mitä enemmän mailan pohjaa on grindattu, sitä helpompaa mailalla on työstää erilaisia lyöntejä. Toisaalta samalla mailan pohja kapenee, millä on vaikutusta esimerkiksi bunkkerilyöntiin.
Aiemmin grindausta tehtiin lähinnä vain huippupelaajilla, kun standardi-wedgejä hiottiin mailapajoilla juuri heidän mieltymystensä mukaisesti, mutta nykyään eri grind-vaihtoehtoja tulee valmiina tehtaalta.
Esimerkiksi Titleistin Vokey Wedgeissä erilaisia grind–bounce-yhdistelmiä löytyy niin paljon, että tavallisella harrastajalla menee helposti sormi suuhun yrittäessään löytää itselleen sitä oikeaa.
Klubipelaaja, jolla ei ole laajaa lyöntivalikoimaa ja joka lyö chipit ja nostot pääosin suoralla lavalla, pärjää hyvin normaalipohjaisella lavalla. Sen sijaan aktiiviharrastajat ja kilpapelaajat, jotka osaavat työstää erilaisia lähipelilyöntejä esimerkiksi avaamalla lapaa, helpottavat tekemistään viheriön läheisyydessä valitsemalla wedgen, jonka lavan takaosasta on hiottu pois materiaalia.
Se, kuinka paljon grindausta on sopivasti, selviää kokeilemalla ja asiantuntijan avulla.
Wilson Staff Hi-Toe wedgeissä on poistettu ylimääräistä painoa kannasta ja kärjestä.
Wilson
WEDGE-MAILOJEN valitsemiseen kannattaa nähdä vaivaa, mutta omiin mailoihin ei kannata rakastua. Wedget ovat kulutustavaraa, jotka pitää uusia riittävän usein. Harva kuitenkaan tekee näin, vaan moni vaihtaa draiveria kuin paitaa, mutta tyytyy pelaamaan vuodesta toiseen samoilla kulahtaneilla wedgeillä. Järkevämpää olisi toimia tietysti juuri päinvastoin.
Tämä johtuu siitä, että wedge-mailat ovat puu- ja rautamailoja alttiimpia kulutukselle.
Lisäksi wedget ovat lyhytvartisia mailoja, joilla tullaan jyrkästi palloon, jolloin maa nakertaa uria jokaisella lyönnillä. Wedgejä käytetään usein myös hiekasta lyötäessä, ja juuri hiekanjyväset naarmuttavat osumapintaa ja tylsyttävät uria. Wedgeillä myös lyödään useammin kuin muilla bägin mailoilla, koska ne ovat lähipelin yleismailoja.
Kuluneilla urilla spinniä ei tule yhtä paljon kuin uunituoreilla, joten helppo tapa terävöittää lähipeliä, on hankkia uudet wedget.
Kiertuepelaajat saattavat vaihtaa wedgejä jopa muutaman viikon välein. Aktiivisella harrastajalla ja klubipelaajalla tarve vaihdella wedgejä ei ole tietenkään yhtä suuri kuin ammattilaisella, mutta jos kierroksia kertyy vuoden aikana paljon, voi olla järkevää uusia wedge-setti vuosittain.
Se toki kirpaisee lompakkoa, mutta satsaus palkitaan sillä, että pallo pysähtyy nopeammin viheriöllä ja pallon lento-ominaisuudet ovat ennustettavammat – onhan alakierteen määrällä suuri vaikutus myös pallon lentokaareen.
LOPUKSI VIELÄ vinkki uusien wedgejen ostajalle. Vanhoja mailoja – etenkään hiekkamailaa – ei kannata laittaa kierrätykseen, vaan säilyttää itsellään ja käyttää sitä harjoittelussa. Kun esimerkiksi bunkkerilyönnin tekniikkaa harjoittelee vanhalla mailalla, säästyvät uuden mailan urat pidempään parempina.
Ja onhan se nyt yksi hienoimmista tunteista golfissa, kun pallo putoaa alas viheriöllä, ottaa kaksi pomppua ja pysähtyy paikalleen lähelle reikää.
Juttua varten on haastateltu Golf Skyn välineasiantuntijaa, PGA pro Erik Myllymäkeä.
Ondrej Lieserin bägi on eriskummallinen laitos, joka maksaa halvimmillaan lähes 2 000 euroa.
European Touria pelataan tällä viikolla Tšekissä, jossa käynnistyi tänään D+D Real Czech Masters. Isäntämaassa katseet käynnistyvät tietysti maan ainoaan ET-pelaajaan OndrejLieseriin.
Mies on sijoitettu kuumaan ryhmään, jossa pelaavat hänen lisäkseen Euroopan Ryder Cup -kapteeni PadraigHarrington ja HenrikStenson. Major-voittajien seurassa ruutuaikaa on herunut myös Lieserille.
Lieser voitti viime vuonna Challenge Tourin rankingin, mutta tänä vuonna pelit eivät ole oikein kulkeneen ja hän on kiinnittänyt suuren yleisön huomion kuviin päästessään lähinnä bägillään. Se on nimittäin sangen eriskummallinen viritys.
Ondrej Lieserin rautamailat kiinnittyvät bägiin klipsuilla gripin kohdalta.
Getty Images
Bägissä puumailoille ja putterille on omat lokerot. Sen sijaan rautamailat ovat täysin esillä bägin ulkolaidalla. Rautojen lavat ovat muovisessa kaukalossa bägin alaosassa, ja varret kiinnitetään gripin kohdalta bägiin sen yläosassa olevilla muovisilla kiinnikkeillä.
Kyseinen viritys on tšekkiläisen Geum Technology -nimisen yrityksen näkemys modernista golfbägistä.
Koska rautojen gripit näyttävät olevan täysin esillä, sateessa niiden luulisi kastuvan nopeasti. Ei kuitenkaan hätää: bägissä on erillinen mailahuppu, jolla gripit ja puumailojen huput voidaan suojata sateelta.
Sadehuppu on kuitenkin lisävaruste, joka pitää ostaa erikseen. Kun sen hinta on 70 euroa, herää kysymys, paljon itse bägi maksaa?
Vastaus kuuluu: 1 800 euroa eli vähintään kuusi kertaa enemmän kuin tavallisesta kantobägistä pitää pulittaa.
Jos haluaa ostaa bägiin samalla kärryn, sekin onnistuu. Kaksipyöräinen bägi maksaa 2 560 euroa ja kolmipyöräinen 2 800 euroa. Sähkökäyttöisen bägin hinta on 5 600 euroa.
Mikäli kiinnostuit erikoisesta bägistä, kokeile Geum Techologyn sivuilla olevasta konfiguraattoista, millainen bägi sopisi sinulle parhaiten.
