Tunteikas kirje 20-vuotta sitten menehtyneelle golflegendalle: ”Kyyneleet valuvat vieläkin”

Golflegenda, lajin tyylikkäimpiin aikansa sankareihin kuuluva Payne Stewart menehtyi tasan 20 vuotta sitten. Hänen tyttärensä Chelsea muistelee kohtalokkaan päivän tapahtumia kirjeessä isälleen.

Tavallinen maanantai-päivä Stewartien kotona Orlandossa. Payne Stewart oli tehnyt lapsilleen Chelsealle ja William Aaronille banaani-pannukakkuja ja lähettänyt lapset kouluun. Viimeinen muistikuva vanhemmalla tyttärellä Chelsealla oli kun isä oli vilkuttanut ja lähettänyt lentosuukot lapsilleen jotka olivat lähdössä kouluun. Stewartin matka vei kohti yksityiskonetta, jolla hänen oli määrä lentää Texasiin kauden päättävään Tour Championshipiin. 

Kohtalokas lento-onnettomuus tapahtui kun kaikki koneessa olleet kuolivat hapenpuutteeseen teknisen vian vuoksi. Kone ajelehti autopilotilla aina siihen asti, että polttoaine loppui. Se tippui lopulta pellolle Minan kaupungissa Etelä-Dakotassa. 

”I still remember the last time I saw you. I remember what I was wearing that day; I remember what I had for breakfast (as usual, you made us banana pancakes). Mom then took us to school, and as we were pulling out of the garage, you were standing there on the stairs, blowing us kisses. I cling to that last memory, comforted in knowing how much you loved us.”, Chelsea kirjoittaa. 

Pari tuntia myöhemmin koulussa tapahtui käänne. Chelsea oli ruokatunnilla ja hänet kutsuttiin väkijoukon keskeltä rehtorin kansliaan. Hän ei juurikaan pitänyt sitä erikoisena, mutta myös hänen pikkuveljensä Aaron odotti siellä. He saivat tietää, että isän lennolla oli jotain erikoista. Pikkuveli kysyi, mikseivät he vain soittaneet isän matkapuhelimeen, mutta Chelsea tajusi sen varmasti olevan jo koitettu. 

Heidät haettiin koulusta kotiin ja perheystävä ei laittanut radiota päälle koko kotimatkan aikana. Se tuntui erikoiselta ja Chelsea alkoi aavistella pahinta. Kotitalon edessä oli uutisautoja ja se oli viimeistään äärimmäisen huolestuttava näky. 

Kotona he saivat kuulla äidiltään suru-uutisen. Chelsea muistaa kirkuneensa pitkään, mutta loppupäivä meni sumussa. He nukkuivat kaikki kolme yhdessä äitinsä ja isänsä sängyssä, Chelsea haki turvaa isänsä käyttämästä tyynystä, jota hän käytti niskakipuihinsa. Se helpotti lopulta nukahtamista ja tyyny tuli tutuksi luoden turvaa myös seuraavina öinä. 

”There were lots of people at the house. Mom met us at the door and we went upstairs, to yours and Mom’s bedroom. We sat on the bed and that’s when she told us what happened. I fell backwards onto the bed, screaming. And I kept screaming for what seemed like forever. Finally, the three of us hugged each other as tight as possible, and the rest of the day is a bit of a blur. That night, we all slept together in yours and mom’s bed. I fell asleep with the pillow you used for your sore neck. It smelled like you, and that smell helped me fall asleep that night and for many nights to come. I clung to that pillow and the smell of you for as long as I could. And Mom … she was hurting so much that day, but she stayed strong for us. You would’ve been so proud of her.​”

Chelsea pohtii kirjeessä, että suurin ikävä isää kohtaa tulee aina elämän suurten hetkien koettaessa. Valmistuminen yliopistosta ja muut ”mile-stonet” saavat lapset ikävöimään isää. Pikkuveli Aaron on jatkanut lähemmäs isän jalanjälkiä ja on vahvasti golfin kanssa tekemisissä. Aaron oli SMU-yliopiston golfjoukkueen kapteeni ja toimii LPGA Tourin avauskisan turnausvastaavana. 

Myös Chelsea pääsi naimisiin ja se oli tunteellinen hetki. Isä Payne ei ollut saattamassa häntä alttarille, vaan sen homman hoisi pikkuveli Aaron. Koko perhe oli murtua kyyneliin, mutta Aaron hoiti tilanteen kunnialla pienellä vitsillä. 

”When the day finally arrived, I knew you were there in spirit. After all the bridesmaids had gone into the church, I was waiting behind the closed doors in the back. Mom was standing next to me, holding my hand when Aaron came to get us to walk down the aisle. We all looked at each other and started to tear up, all thinking that you should have been there. But Aaron — just like you would’ve done — cracked a little joke to make me laugh so that I wouldn’t cry all the way to the altar. We then looked at each other and said, ”It’s going to be a wonderful day.” And it was. The doors opened and the three of us walked together down the aisle. But the joy of that day will always have a tinge of sadness. That’s just how it is now.”

Payne Stewartin mukaan valitaan myös vuosittain golfissa ansioituneelle herrasmiesmäisesti käyttäytyneelle pelaajalle. Stewart oli aina yksi kiertueen pidetyimmistä, kohteliaimmista ja tyylikkäimmistä persoonista.

Myös menestystä tuli. Stewart voitti peräti kolme majoria. Viimeisin tuli US Openista vain neljä kuukautta ennen hänen kuolemaa, jolloin taakse jäi Phil Mickelson legendaarisessa taistossa. Hän voitti myös vuoden 1991 US Openin ja vuoden 1989 PGA Championshipin. 

Kaunis kirje kokonaisuudessaan PGA Tourin sivuilta: