Toinen päivä, osa 2: Kuntoilua Muurame Golfissa ja Marjoniemi Campingin mökki nro 14
GoGolfin Jussi Miettinen ja Tuomas Tyry lähtivät maanantaina automatkalle kohti Leviä. Tien päällä oleva kaksikko kiertää golfkenttiä ja kirjoittaa matkakertomusta. Perillä he ovat perjantaina. Tiistaina he pelasivat sekä PuulaGolfin että Muurame Golfin. Yösija löytyi Marjoniemi Campingistä Pyhäjärven rannalta.
MATKA PUULAGOLFISTA Muurameen oli muuttua Jyväskylän suurajoiksi. Kierros Kangasniemellä venähti (lue juttu PuulaGolfista alempana), ja pienen harhalenkin jälkeen navigaattori näytti saapumisajankohdaksi minuuttia vaille tiiausaikaa.
Nopeusrajoituksia noudattaen ehdimme kuitenkin paikalle juuri ja juuri ennen lähtöhetkeä, jonka isäntämme Ari Liukkonen ja Petri Maaniemi olivat onneksi saaneet vaihdettua lennosta kymmenen minuuttia myöhäisemmäksi.
Ari on kenttätoimikunnan puheenjohtaja ja Petri osakeyhtiön hallituksen jäsen. Harvinaisen mukavia miehiä molemmat ja paikallistuntemusta kentästä ja yhteisöstä saimme riittämiin.
Ennen kierrosta näimme vilauksen kaumapana harjoittelualueella treenanneesta Kiira Riihijärvestä, joka valmistautui uransa ensimmäiseen ammattilaiskisaan valmentajansa Tommi Linnan katseen alla.
Linna työskentelee ensimmäistä kauttaan Muurame Golfissa.
MONET OLIVAT varoitelleet, että mäkiseen Muurame Golfiin kannattaa varata golfauto ja tätä meille tarjosi etukäteen myös kentän toimitusjohtaja Joonas Nieminen. Mutta halusimme aistia ja tuntea nahoissamme Muuramen aidoimmillaan kävellen. Sitä paitsi matkalla Leville saamme istua riittävästi ratin takana autossa.
Täytyy tunnustaa, että mieli muuttui lämpömittarin hipoessa 30:ea astetta. Mutta tässä vaiheessa golfautoja ei enää ollut tarjolla. Jälkikäteen ajatellen hyvä niin. Selvisimme kierroksesta elävinä, vaikka takaysin pitkän nousut imivät meistä mehut irti viimeistä tippaa myöten.
Kuntoa kierros kuitenkin kohotti.
Pohjat Muuramen Golfin kentälle luotiin jo jääkauden lopulla noin 11 000 vuotta sitten, kun Päijänteestä länteen syntyi Sisä-Suomen reunamuodostuma eli vyöhyke korkeita harjuja.
Golfkenttää paikalle alettiin kuitenkin rakentaa vasta 2000-luvun alussa. Ensin valmistui yhdeksän reikää ja vuonna 2006 golfkenttä täydentyi täysmittaiseksi.
Moreenipohjaiselle harjulle rakentamisessa on omat haasteesta, sillä moreenin alla on yleensä kalliota.
Muutamalla reiällä kallio tuli nätisti esille ja kallioiden tullessa puheeksi isäntämme kertoivat, että kenttää rakentaessa niiden räjäyttämistä harkittiin yhtenä vaihtoehtona, koska kivimursketta myymällä oltaisiin voitu rahoittaa kentän rakentamista.
Tasaisemmalla osuudella eli pääosin etuysin rakentamisessa päästiin helpommalla, sillä paljon väyliä pystyttiin rakentamaan vanhalle hiekkamontulle.
Erilaiset maastot huomioiden kenttää voi kuvailla erittäin vaihtelevaksi, sillä osa väylistä kulkee hiekkaisessa ja metsäisessä maastossa, toinen puoli kenttää kulkee harjun rinteellä ja sen päällä.
ETUYSIN MIELEENPAINUVIN on kahdeksikko, lyhyt par 3, joka lyödään rotkon yli. Rotko on estealue ja ulottuu lähelle viheriötä. Pituutta reiällä on hieman yli sata metriä. Tiiauspaikka sijaitsee hieman viheriötä ylempänä.
Kenttä oli hyvässä kunnossa, joskin pitkä helle jakso oli kuivattanut jotkut osat väylistä kellertäviksi, mutta peliin sillä ei ollut vaikutusta. Viheriöt olivat erinomaisessa kunnossa ja pallo rullasi niissä tasaisesti ja ennustettavasti. Kovin nopeat ne eivät olleet, mutta pian ne oli tarkoitus jyrätä nopeammiksi.
Kentän par on 71, ja pituutta takatiiltä on noin 5 820 metriä (muut tiit 5 558, 5 097 ja 4 745 metriä). Mutta vaikka mitta on lyhyt, kenttä ei ole helpoimmasta päästä.
Yhdeksännen reiän jälkeen pieni tauko oli paikallaan, ennen kuin lähdimme nousemaan kohti harjua.
Samaan aikaan klubille saapui rangelta Tommi Linna, jolla oli hetki aikaa lyhyeen videohaastatteluun. Kiira Riihijärvi oli vähän aikaisemmin ehtinyt lähteä kohti Turkua LET:n kisaa.
Kymppireikä oli varsin mielenkiintoinen tuttavuus. Se kapenee suppiloimaisesti nyppylän päällä sijaitsevaa viheriötä kohti. Lähestyminen oli vaikea, sillä viheriö oli muista griineistä poiketen postimerkin kokoinen.
Seuraava reikä kertoi, mitä tuleman pitää. Lyhyellä par 5:llä nousua oli jo mukavasti. Ilman jyrkkää ylämäkeä 411 metriä pitkä reikä olisi hyvinkin voinut olla par 4.
Vastaavasti seuraava reikä on selvästi mittaansa (408 m) lyhyempi par 4, sillä se lyötiin ylhäältä alaspäin. Rinne toi avaukseen arviolta 30–40 metriä lisää mittaa.
13. reikä oli tasainen par 3, jonka jälkeen alettiin jälleen kivuta harjua ylöspäin. Jo 14. reiän jyrkkää ja pitkää nousua muistellessa, syke alkaa kohota.
Kipuaminen palkittiin mahtavilla maisemilla ja hienolla par 3 -reiällä, joka pelattiin harjun laella loivaan alamäkeen.
Sitten jälleen lyhyt kapuaminen 16. reiän tiille, josta ennen jyrkkään alamäkeen tapahtuvaa avausta ihailtiin jälleen jylhää keskisuomalaista harjumaisemaa.
573 metriä pitkä reikä kääntyy lopussa jyrkästi oikealla, jossa sijaitsee veden ympäröimällä niemekkeellä sijaitseva, noin viisi vuotta sitten valmistunut uusi viheriö, varmasti kentän kallein.
Viheriö siirrettiin turvallisuussyistä sen jälkeen, kun yksi palloista oli päätynyt väylän vasemmassa päädyssä sijaitsevan mökin ikkunasta sisään.
Kaksi viimeistä reikää ovat lyhyitä, alle 300 metriä pitkiä par 4:sia – kevyt lopetus fyysisesti raskaalle kierrokselle.
KIERROKSEN JÄLKEEN jäimme vielä nauttimaan lounasta ja juttelemaan naapurikenttä Laukaalla samana päivän vierailleen toimitusjohtaja Joonas Niemisen kanssa.
Pari vuotta sitten kotikonnuilleen Pohjanmaalta Keski-Suomeen palannut Nieminen ehti toimia toimitusjohtajana Botnia Golfissa ja Vaasassa, kun paikka Muuramessa aukesi ja hänet valittiin tehtävään.
Samalla saimme nauttia Muuramen klubin rennosta atmösfääristä, josta golfyhteisö tunnetaan.
Myös Joonas oli sitä mieltä, että kolmas yhdeksän reiän kenttä olisi Muuramessa paikallaan. Kentällä pelattiin viime vuonna yli 40 000 kierrosta.
Edellisessä työpaikassa Vaasan Golfissa hän huomasi 27-reikäisen kentän hyödyt, sillä se mahdollistaisi esimerkiksi yritystapahtumien järjestämisen uudella tavalla.
JOONAKSEN KANSSA golfalan kuulumisia vaihdellessa olisi voinut viettää pidempäänkin, mutta matkan oli jatkuttava. Olimme varanneet majoituspaikan pari tuntia pohjoisempana Pyhäjärven rannalla sijaitsevasta Marjoniemi Campingista.
Perillä olimme ennen yhdeksää ja paikalla meitä odotti kahden hengen rantamökki numero 14, kooltaan hieman odotuksiamme pienempi.
Onneksi rantasauna sattui olemaan vapaana ja saimme kylvettyä Puulan, Muuramen ja reilun 300 kilometrin pölyt niskasta.
Saunan jälkeen hetki ravintola terassilla pelattiin jälkipelejä ja naputeltiin tietokonetta, ennen kuin painuimme pehkuihin. Seuraavana aamuna herätys oli jälleen kukonlaulun aikaan.
Vaikka mieli olisi tehnyt jäädä nauttimaan Marjoniemee nauttimaan rantamaisemista pidemmäksi aikaa, matkan pohjoiseen oli jatkuttava!
Seuraava kohteemme oli Oulussa sijaitseva Sankivaaran kenttä. Siitä lisää seuraavassa päivityksessä.
Osallistu birdie-veikkaukseen
Facebookissa voit osallistua kilpailuun, jossa arvomme kaksi green feetä valmitsemallasi kentällä, jotka pelaamme matkan aikana, sekä GoGolfin tuotepaketin.
Kysymys kuuluu: kuinka monta birdieä kaksikko tekee yhteensä reissun aikana. Kierroksia kertyy yhteensä 7,5. Yhteenlaskettu tasoituksemme on 3,3. Vielä ehdit osallistua kilpailuun täällä. Jos olet jo veikannut, saat toki vaihtaa arvaustasi.
Birdie-tilanne Muuramen jälkeen:
- Tuomas 5
- Jussi 3
Mainos: Kaksikon kyydittää Leville Honda CR-V Hybrid
Toinen päivä, osa 1: Petollisen kaunis PuulaGolf
HERÄTYSKELLO SOI aamulla kello kuusi. Nyt ei ole aikaa kuhnia sängyssä ja heräillä hitaasti, sillä meillä on tehtävä: posottaa autolla Leville ja pelata matkalla mahdollisimman monta eri golfkenttää ja mielellään sellaisia, jotka ovat meille uusia tuttavuuksia.
Maanantaina kiersimme leppoisan Annilan Golfkeskuksen ja tiistaina ohjelmassa on kaksi eri kenttää. Ensimmäisenä vuorossa olisi noin puoli tuntia Mikkelistä sijaitseva PuulaGolf. Se on minulle vanha tuttu, itse asiassa yksi suosikeistani, vaikka se on yhdeksänreikäinen. Tuomakselle golfkenttä on uusi tuttavuus.
Tiiausaika oli varattuna kello kahdeksan. Aamu-uinnin ja aamupalan jälkeen lähdimme ajamaan kohti Kangasniemeä. Tietysti tiukalla aikataululla. Kun karautimme autolla pihaan, kello oli kymmentä vaille. Alkuverryttelyksi riitti juomapullojen täyttäminen, sillä edessä oli jälleen helteinen päivä. Kierrokselle saimme seurauksemme Anni ja Veijo Laitisen, kaksi aktiivista seuratoimijaa.
Veijo on PuulaGolf ry:n puheenjohtaja ja Anni kapteeni. He edustavat siinä mielessä tyypillistä PuulaGolfin jäsenkuntaa, että he ovat paikkakunnan kesäasukkaita. Työt ovat vieneet Kangasniemeltä lähtöisin olevan pariskunnan Kuopioon, mutta veri vetää vanhalle kotipaikkakunnalle aina kuin se on mahdollista.
Ja miksei vetäisi. Suomen kolmanneksitoista suurimman järven Puulan rannalla sijaitseva pitäjä on valittu televisio-ohjelmassa Suomen kauneimmaksi kunnaksi. Kaunis on Puula Golfkin, tarkemmin ilmaistuna petollisen kaunis…
YHDEKSÄNREIKÄISISTÄ KENTISTÄ Puula Golfia pidetään Suomen parhaimpana, enkä itsekään ole törmännyt hienompaan. Tuomas nokitti määritelmää kierroksen jälkeen. Hänen mukaansa Puula Golf voisi yltää Suomessa 15 parhaan golfkentän joukkoon, mikäli sinne rakennettaisiin yhtä hienot yhdeksän reikää.
Mutta eihän siinä mitään järkeä olisi – lisäreikien rakentamisessa. Tällaisiakin suunnitelmia Puula Golfissa ammoin on ollut.
Kangasniemellä asuu noin 5 000 asukasta. Ja vaikka Veijon ja Annin kaltaiset mökkeilijät moninkertaistavat väkimäärän kesäisin, pelaajia tuskin riittäisi rahoittamaan laajennuksen rakentamista tai pitämään sitä hyvässä kunnossa.
PUULAGOLF ON rakennettu kumpuilevaan kangasmetsään, hieman samanlaiseen maastoon kuin Hämeenlinnassa sijaitseva Linna Golf. Kenttiä yhdistää myös se, että ne on avattu samoihin aikoihin vuonna 2005.
PuulaGolfissa ei ole tietenkään löydy Linna Golfin tapaan Rolexin kelloa ykkösen tiin edustalta, eikä se sopisikaan paikan fiilikseen. Klubitalona toimii konteista rakennettu kahvila-proshop, jonka edustalla on Ely-keskuksen tuella hiljattain rakennettu puttiviheriö, joka avattiin virallisesti noin kuukausi sitten.
Mutta kun päästään kentällä, voisi kuvitella, että kenttä on rakennettu hienoon maastoon isolla rahalla. Väylien ja erityisesti viheriöiden pohjat ovat napakat. Viheriöiden pinnat olivat myös erinomaisessa kunnossa.
Pituutta takatiiltä on hieman yli 3 000 metriä, mutta onnistuneen layoutin ansiosta kenttä tuntuu paperilla jopa mittaansa pidemmältä.
Esimerkiksi molempien par 5 -reikien tiillä pitkälyöntisen pelaajan kannattaa miettiä tarkkaan, kannattaako draiveria ottaa bägistä lainkaan. Nelosella (477 metriä) vesieste ja out-tulevat peliin oikealla, ja tähän ansaan me molemmat tänään lankesimme. Minä löin lammikoon ja Tuomas lammikon yli outiin.
Seiska on vain 454 metriä ja oikaisemmalle metsikön yli vasemmalla, mitta on sitäkin lyhyempi. Mutta oikaista ei välttämättä kannata, sillä korkeiden puiden ylittäminen vaatii onnistumista, joskaan liian pitkälle palloa ei saa lyödä, sillä muuten voi käydä kuin Tuomakselle, jonka pallo päätyi väylän takana kulkevaan estealueeseen.
Päätösreikä on 400 metriä par 4, jonka pituutta lisää tiukka dogleg vasemmalle. Tällä reiällä metsän yli ei voi oikoa, koska puut ovat sen verran korkeat ja toisaalta draiverilla lyödyt avaukset päätyisivät takaa puhki. Onnistunut spooni keskelle väylää jättää lähestymisen, jolla on mittaa noin 170 metriä melko jyrkkään ylämäkeen.
Mieleenpainuvin reikä on meidän molempien mielestä viitonen. 330 metriä pitkä par 4, joka lyödään kentän korkeimmasta kohdasta. Väylä on selkeä, piikkisuora, mutta petollinen siksi, että vajaa sata metriä ennen viheriötä on rotkomainen vesieste, joka nielee liian pitkät avaukset kitaansa.
Optimaalinen avaus lentää noin 220–230 metriä, josta on jäljellä täysi wedge suurelle viheriölle. Tuomas onnistui täydellisestä avauksessa heti ensimmäisellä yrityksellä. Itse vasta kolmannella, sillä kaksi ensimmäistä yritystä päätyivät oikealle outiin.
Tuloskorttiin kahdeksikko, mutta silti viitosreikä jätti minulle hyvän mielen – ja paljon tietysti hampaankoloon.
Rispektit loistavasti suunittelusta jo edesmenneelle kenttäarkkitehti Pekka Sivulalle.
MYÖS KUUTOSREIKÄ on mielenkiintoinen. Loivasti oikealle kääntyvä reikä sopii slaissarille kuin slaissarille. Vaikka viheriö ei näy avauslyöntipaikalle, näin selkää reikää doglegia harvoin näkee – eikä reiällä ole bunkkerin bunkkeria.
Fiksusta suunnittelusta kertoo se, että PuulaGolfissa on muutenkin erittäin vähän bunkkereita, itse asiassa yhteensä 14 bunkkeria eli keskimäärin noin 1,5 per reikä. Mutta kuka hiekkaesteitä kaipaa, jos niiden sijoittelu on näin onnistunutta. Visuaalisesti ne toisivat kentälle tietysti ekstraa, mutta harvat bunkkerit ovat oikeassa paikoissa.
Bunkkerien pieni määrä tietysti helpottaa kentänhoitoa, koska bunkkerien hoitaminen koneellisesti tai haravoimalla sekä reuna-alueiden siistiminen ovat aikaa vievää puuhaa. Kauden aikana kentällä on töissä vain kolme kentänhoitajaa, joista yksi on kenttämestari Harri Junni. Häneen törmäsimme kierroksen jälkeen klubin terassilla. Kenttä oli niin hyvässä kunnossa, että päivät taitavat venyä hänellä ja muilla kentänhoitajilla pitkiksi. Mutta kissan viikset.
”Tehdään mitä keritään ja loput jätetään tekemättä. Ei oteta stressiä”, Junni naureskeli ja lisäsi: ”Tämän jälkeen taitaa olla turhaa lähteä pyytämään palkankorotusta.”
Tähän Harrille voisi todeta, että työntulokset ovat sellaiset, että jos kentän talous antaa myöten, miksei hänelle voisi sen perusteella hieman lisää liksaa pulittaa. Tulokset puhukoon puolestaan.
Sen sijaan meidän tuloksista ei PuulaGolfissa kannata puhua. Yhdeksän reiän tulokset painuivat päälle 40:n ja birdiesaldo lisääntyi vain yhdellä. 27 reiän jälkeen niitä oli kertynyt yhteensä vain viisi: Tuomaksella 4 ja minulla 1.
Kenttä on vaikea, mutta sangen haastava: takaa tasoituksella 3,4 olisin saanut tasoitusta 18 reiälle kuusi lyöntiä.
VALITETTAVASTI AIKAA ei jäänyt pistäytyä tutustumassa Kangasniemeen tarkemmin, sillä meidän oli jatkettava matkaa kohti pohjoista. Seuraava tiiausaika oli varattuna Muurame Golfissa kello 12. Kello oli 10.30, ennen kuin pääsimme jatkamaan matkaa PuulaGolfista.
Juttua korjattu: Puula on Suomen 13:nneksi suurin järvi. Aiemmin jutussa luki virheellisesti, että järvi olisi Suomen kolmanneksi suurin.
