Suomi-golfin jytky

Gumböle Golfin toimitusjohtaja ja entinen liittovaltuutettu Markku Ignatius palaa vieraskynäkirjoituksessaan viikonlopun puheenjohtajavaaliin.

Viime lauantaina saimme kokea Suomi-golfin päätöksentekodemokratiassa melkoisen jytkyn, kun Hanna Hartikainen ”mustana hevosena” tai vähintäänkin haastajana nousi Golfliiton hallituksen uudeksi puheenjohtajaksi varapuheenjohtaja Toni Laakson ohi. Liiton sisäinen lobbaus kärsi rökäletappion alan sisäiselle lobbaukselle, jonka teemana oli ja on: muutos. 

Miksi Hanna voitti? Siksi, että vuosia velloneeseen Golfliittoa vaivanneeseen epäluottamuksen ja arrogantin oloiseen johtamiskulttuuriin haluttiin muutos kansan syvistä riveistä eli seuratasolta. Se, että liittovaltuuston jäsenet uhmasivat valtakunnallisen vaalitoimikunnan käsittämättömän yksipuoleiseksi leimattua suositusta äänestää Laaksoa, vieläpä äänin 29-11, osoittaa, että muutosta todella haluttiin. Tuloksen kyllä kruunaa sekin, että golftoimialalla liki tuntematon nuori ammattijohtajanainen nousee lähes täysin ukkovaltaisen hallinnon huipulle suoraan sanoen ”ihan puskista”. Hyvä niin!

Hallitusjäsenet mieluummin osaamisen perusteella

Sen verran vanhoillinen oli kuitenkin äänestysdemokratia, että vanhaa sääntöihin kirjoittamatonta ”lakia” antaa kaikille Golfliiton alueille oma ”mandaattipaikka”, kunnioitettiin edelleen. Malli on kovin tuttu politiikasta, jossa ministeripaikatkin menevät usein puolueen sisällä aluepoliittisin perustein. Aika ei kuitenkaan vielä ollut kypsä ns. kompetenssipohjaiselle hallitukselle, vaan alueista pidetään edelleen kynsin hampain kiinni. Ikään kuin alueellinen liittovaltuusto ei riittäisi. 

Tämän asian suhteen ensi maaliskuun ylimääräisen liittokokouksen sääntömuutosehdotus tulee olemaan yksi tärkeimmistä seuraavista muutoksista, koska nyt jos koskaan liittovaltuusto osoitti tärkeytensä ja kykynsä itsenäiseenkin päätöksentekoon, ohi hallituksen. Lähivuodet Golfliiton hallitus on voinut toimia ilman suurempaa riskiä tulla ohjatuksi ylimmältä päätöksenteon valtapiiriltä, kentän ääneltä. Uudenmaan alue on iskenyt siihen lihaan piikkiä ja saanut sen vuoksi ”häirikön” maineen.

Itsekin aiemmin liittovaltuuston lakkauttamisen kannalla olleena, pohdin vielä, onko liittokokous jatkossa riittävän hyvin hereillä, jotta menneiden vuosien hallitusvallan mahdollisilta vääristymiltä voitaisiin ainakin tulevaisuudessa välttyä? Tosin kerran vuodessa pidettävä liittokokous voisi sekin antaa nykyistä demokraattisemman tavan vaikuttaa suoraan, jokaisen seuran omalla äänellä, ilman väliportaana toimivaa valtuustoa.

Muutosta tarvitaan ja Hartikainen on sisäistänyt sen

Hanna Hartikainen selvisi suosikkiohjelma Putouksen termein Tulikokeesta. Seuraavaksi on vuorossa Näytön paikka. Siinä tehtävässä Hannan pitää ensi töikseen identifioida ”kuollut marsu”. Se oli metafora, jolla yksi liittovaltuutettu oivalla tavalla kuvasi lauantain seminaarisioissa Suomi-golfin suurinta ongelmaa. Vertaus meni jotakuinkin näin: ”Suomen golfissa on kuin olisi olemassa kuollut marsu, jota heitellään pöydästä toiseen, mutta kukaan ei oikein osaa nimetä tai tunnistaa, mikä se on…” 

Hannan välitön lupaus on kutsua kaikki alan toimijat samaan pöytään. Golfliiton ydintehtäviin kuuluu olla alan kokoava voima ja Hanna on selvästi tehtävänsä sisäistänyt jo etukäteen. Olisin kuvitellut, että myös Toni Laakso olisi halunnut olla siinä pöydässä auttamassa, mutta hän valitsi toisin. Toni teki oman ratkaisun ja ansaitsee kiitokset tehdystä työstä, jota olisi kyllä sitäkin ollut vielä jäljellä. No, ehkä Hanna Hartikaisen mahdollisuus aloittaa ”lähes puhtaalta pöydältä” siinä suhteessa selkeytyy. Sinänsä kohtuullisen hyvän ja hyvässä yhteistyössä laaditun strategian jalkauttaminen on nyt se prosessi, jonka varjolla tehtävään on helppo ryhtyä. Varsinkin kun pari oleellisinta toimialajärjestöä on osoittanut oman ”vahvan mielipiteensä” asian tiimoilta. Siltojen rakentajalle oli kysyntää.

Toivotaan, että uudella puheenjohtajalla riittää nyt aikaa ja energiaa. Ja ennen kaikkea rohkeutta löytää ”marsu”, saada sen vaikutus pois häiritsemästä ja rakentaa uusi, uskottava ja positiivinen kierre Suomi-golfin parhaaksi. Uskon että moni kriittinen toimija alalla, itseni lisäksi, pystyy myös kääntämään negatiiviseksi leimatun kriittisyyden positiiviseksi yhdessä tekemiseksi. Ainakin itse lupaan yrittää.