Pickalan Forest: Tuulihaistelijan ja taktikon golfkenttä
PIckalan Forest kenttä on golfkeskuksen uusin kokonaisuus. Se on myös suositun kolmesta kentästä, joka selittyy varmasti vaihtelevilla väylillä, jotka tarjoavat mahdollisuuden hyviin tuloksiin. Tuulen haistaminen nousee kentällä avainasemaan.
Pickalan Forest -kenttä isännöi viikonloppuna Mid Tourin SM-kilpailuja. Kenttä oli viritetty mideillä lähes maksimaalisen vaikeaan kuntoon ja viritetty maksimaalisen pitkäksi 6200 metrin mittaansa.
Forest kenttä lähtee liikkeelle Suomen kovimmalla nousulla kun rangelta suuntaa ykköstiille. Kliseemäinen lausahdun tiille päästessään on: ”No nyt on ainakin alkulämmittelyt tehty”. Ykkösväylä pitää sisällään oikeastaan kaiken mitä Forestilta löytyy ja kertoo kentästä oleellisen.
Suuri korkeusero ylhäältä alaspäin, lähes 90 asteen dogleg vasemmalle, metsää vasemmalla ja myös vesieste takana pienessä ”peltomaisemassa”. Tilaa on silti täysin riittävästi, eikä avaus ole millään mittarilla ahdistava.
Kentän ensimmäiset setitsemän reikää mennäänkin kohtalisen peltomaisemassa, jossa haasteena on kiemurteleva joki väylien vieressä. Viheriöillä on kohtalaisen paljon muotoa ja ne muodostuvat haastaviksi erityisesti kisojen aikaisessa leikkuukorkeudessa.
”Metsää” alkaa tulla peliin enemmän väylillä 8-12, joissa myös korkeuserot tuovat omaa maustetta peliin. Pickalan Forestilla mittojen arvioiminen ja oikeiden pelilinjojen löytäminen viheriöille on avainasemassa.
Kentällä saa todentotta työstää palloa suuntaan jos toiseen. Vasemmalle selkeästi kääntyviä väyliä kentältä löytyy kuusi kappaletta ja selkeästi oikealle kääntyviä pari kappaletta.
Mistä erikoiset tuulet johtuvat?
Viheriöt ovat olleet vuosi toisensa jälkeen Forestilla huippukunnossa. Kenttä on myös tunnettu pitkästä pelikaudestaan, kuten myös Pickalan Park ja Seaside -kentät. Kolmen kentän kompleksina Pickalasta löytyy jokaisena päivänä lähtöaikoja vähintään jollekin kentistä.
Suurin haaste Forestilla ainakin Midien SM-kisoissa tuntui olevan tuulen haistelu. Kentän korkeuserot ja sitä reunustavat puut muodostavat ihmeellisiä ”tuulitunneleita”, joissa kevyen tuulen suuntaa saattaa vaihtua 180 astetta hetkessä. Oikean tuulen arvioiminen lyönneissä tuntui olevan mahdotonta ainakin Mid Tour -tasolla.
Se mistä kaikki erikoiset tuulensuunnat johtuvat vaatisi kenties suurempaa tietämystä meteorologista taidoista.
