Hyppää pääsisältöön
Matias Honkala (vas.) ja Alex Hietala ovat molemmat Nevas Golfin kasvatteja sekä Timo Rauhalan valmennettavia
Teemu Tyry

Pelikaverit Matias ja Alex, Nevaksen kasvatit

Alex Hietala ja Matias Honkala pystyvät nauramaan myös toisen epäonnistumiselle. Tässä jutussa he kertovat muun muassa sen, miksi toista kutsutaan ”Bubbaksi” ja toista ”Johniksi”.

”Matias on kuin pikkulapsi. Jos käännät selkäsi, et enää tiedä minne se lähti.”

Alex Hietala:

Tapasimme Nevas Golfin junnutreeneissä, mikä oli luonnollista, sillä asuimme Nevaksentiellä, tosin eri puolilla kenttää. Näistä treeneistä käynnistyi yhteinen taipaleemme, jota on jatkunut jo toistakymmentä vuotta.

Kun pääsimme lajiin sisään, harjoittelimme ja pelasimme yhdessä kaiken vapaa-aikamme. Kaksi kierrosta aamukahdeksasta iltayhdeksään oli ihan normipäivä junnuvuosina. Hyvin usein se jatkui vielä Matiaksen kotipihalla, jossa on reilusti tilaa lähipelin treenaamiseen. 

Kun pääsimme mukaan Golfliiton talenttiryhmiin, molemmilla oli pitkät backsvingit. Sain tästä johtuen vasurina lempinimen ”Bubba”. Matiaksesta tuli puolestaan ”John” Honkala. Sillä viitattiin tietenkin John Dalyyn.

Junioreina pelasimme varsin tasaisesti kotikentällä, mutta kisoissa Matias oli parempi. Hän nousi maajoukkueisiin ja on pelannut juniorien Ryder Cupissa, US Openissa ja monissa muissa kansaivälisessä mittelössä.

Vuosien mittaan meistä on muodostunut melkoinen tutkapari, vaikka olemme luonteeltamme hyvin erilaisia.

Matias on varsin usein hieman levoton. Hänellä on jatkuvasti jokin jekku mielessä, eikä mikään yllätä hänen kohdallaan. Matias on kuin pikkulapsi. Jos käännät selkäsi, et enää tiedä minne se lähti.

Tämä luonteenpiirre on myös valtava voimavara. Matias on suhtautuu intohimoisesti treenaamiseen ja itsensä kehittämiseen. Hän ei katso harjoitellessa tai kentällä kelloa, vaan lähtee tekemään inspiraation saatuaan mitä erilaisimpia kokeiluja siihen asti, kunnes kokee olevansa valmis.

Tältäkin osin Matias on aikuiseksi kasvettuaan tullut vain entistä hullummaksi. Nykyään häntä kutsutaan ”Hullu-Honkalaksi”, ja sen lempinimen hän on ansainnut.

Kentällä kilpailutilanteessa Matias on parhaimmillaan. Hän taistelee ja pystyy puristamaan hyvää tulosta silloin, kun saa fokuksen päälle. Silmistä ja olemuksesta pystyy tällöin havaitsemaan tasapainoa, vaikka lyöntien välillä meno olisi hänelle tyypillisesti hieman rauhatonta.

Matias ei aseta golfin suhteen itselleen mitään rajoja. Hänen tavoitteenaan on voittaa major, mikä on varsin luonnollinen päämäärä juniorina saavuttamansa menestyksen ja luonteen huomioiden. Mielestäni hänen olisi kuitenkin hyvä saada hivenen malttia ja suunnitelmallisuutta.

On meillä muitakin keskustelunaiheita ja intressejä kuin golf. Olemme autofriikkejä, vaikka kummallakaan ei vielä ole varaa upeisiin menopeleihin. Matias on aivan ääripään henkilö kehittäessään mitä erilaisimpia tapoja oman autonsa puunaamiseksi. Hänen käsityksensä mukaan auton täytyy kiiltää.

Jos Matias joskus päättäisi jättää golfin, olen varma, että hän löytäisi itselleen sopivia töitä niiden asioiden parista, joihin hänellä on intohimoja. Autojen virittäminen olisi varmasti yksi tällainen kohde.

Matiaksen menestys on antanut minulle uskoa ja voimaa oman uran kehittämiseen. Jos hän pärjää, miksen minäkin? Tätä ajatusta olen hyödyntänyt kisoissa.

Kun voitin 18-vuotiaiden SM-kultaa Laukaalla, kiitin voittopuheessa Matiasta hänen antamastaan esimerkistä.

Yhdessä treenaaminen ja pelaaminen antaa meille jatkuvasti virtaa pelin kehittämiseen. Meidän tapauksessa yksi plus yksi on enemmän kuin kaksi.

“Alexin ehdottomiin vahvuuksiin kuuluu kylmähermoisuus ja päättäväisyys.”

Matias Honkala:

Alexin ja minun ystävyys on kestänyt niin pitkään, että tunnemme toistemme tavat ja tottumukset läpikotaisin. Alexilla on elämän pelisilmää. 

Hän on hauska kaveri, jolla on tilannetajua, kyky heittää hyvää läppää ja olla kaikissa tilanteissa aidosti oma itsensä. Parempaa sparraajaa en olisi voinut itselleni toivoa. Alex lähtee hulluihin juttuihini usein mukaan, mutta on niissä se tasapainottava osapuoli, järjen ääni.

Meillä kävi todellakin  tuuri, että osuimme Nevakseeen samaan aikaan pikkujunnuina. Meitä yhdistää myös äidinkielemme ruotsi, jota toisinaan käytämme puhekielenä.

Meitä molempia valmentaa Timo Rauhala. Tästä johtuen vietämme nykyään pitkiä päiviä Kytäjällä. Harjoitus- ja pelimatkoilla olemme kämppiksiä.

Treenaaminen kaverin kanssa potkii molempia parempiin suorituksiin, ja kentällä saamme sopivasti matsia aikaan. Aina pelataan reilussa hengessä, mutta tuumaakaan ei anneta periksi. 

Kaverin hyvän lyönnin voi kuitata merkitsevällä katseella. Ääneen lausuttu määritelmä ”virheetön”, on vaihtoehtoinen tapa jakaa tunnustusta. Meillä on muutenkin Alexin kanssa  todella hyvä henkinen yhteys ja paljon omia juttuja, jotka eivät oikein aukea muille.

Olemme molemmat melkoisia moottoriturpia. Vinoilu kentällä kuuluu asiaan, eikä siitä loukkaannuta. Pystymme ja osaamme nauraa omille ja kaverin epäonnistumisille. 

”Miten sä nyt noin voit lyödä”, on meidän kesken toimiva ja ilmaa puhdistava kommentti.

En muista, että olisimme koskaan varsinaisesti riidelleet, mutta pientä kinaa tulee toisinaan. Ne kuitenkin kuuluvat asiaan, eivätkä jää kummankaan takaraivoon kummittelemaan. 

Meillä molemmilla on tavoitteena ammattilaisuus ja menestyminen kansainvälisillä kentillä. 

On ollut todella rohkaisevaa nähdä ulkomaalaisten pelikaverieni läpimurtoja ammattilaiskentillä.

Pelasin yhdessä kisassa Chilen Joaquin Niemannin kanssa samassa ryhmässä. En ollut siinä vaiheessa tietoinen hänen kovista meriiteistään maailman parhaana amatöörinä. 

Hän pelasi jo tuolloin upeaa peliä. Nyt se on kantanut PGA Tourin kilpailun voittoon ja nostanut hänet maailmanlistalla 60 joukkoon.

Tuolle tasolle meillä on vielä pitkä matka, mutta teemme täysillä töitä unelmiemme toteutumiseksi. Olisihan se upeaa olla PGA Tourilla tavoittelemassa kärkisijoja. Kuka olisi pari vuotta sitten uskonut, että kaudella 2019–2020 maailman arvostetuimmalla kiertueella pelaa kaksi norjalaista nuorukaista?

Alexin ehdottomiin vahvuuksiin kuuluu kylmähermoisuus ja päättäväisyys kentällä. Hän on hyvä ja suora pallonlyöjä sekä tiukka peluri ja luonteeltaan kovahermoinen. Alex osaa suhtautua epäonnistumisiin huomattavasti minua paremmin.

Alex asuu nykyään tyttöystävänsä kanssa Espoossa. Minä seurustelen ja asun edelleen hyvin lähellä Nevaksen kenttää. Pariskuntina emme kuitenkaan ole liikkuneet, sillä naiset voisivat tuntea jäävänsä jutuissamme hieman ulkopuolisiksi.

Hyvin todennäköistä on, että minun ja Alexin pelikaveruus kestää pappavuosiin asti. Vaikka päätyisimme golfin takia välillä eri puolille maailmaa pitkäksi aikaa, treenit ja golfkierrokset lapsuuden pelikaverin kanssa ovat meille aina elämän parhaita kokemuksia.