Nousevan auringon golfmaa – golfmatka Japaniin
Japanissa pelaajien määrän puolittuminen on avannut golfkentät myös ulkomaalaisille. Vierailimme Mien prefektuurissa nautiskelemassa upeista kentistä ja aidosta japanilaisesta ruoasta.
GOLFIN SUOSIO ja golfkenttien määrä Japanissa ällistyttää: maassa on yli 2 000 kenttää, joiden lisäksi monista kaupungeista löytyy erilaisia rangeja ja lähipelikeskuksia. Monelle japanilaiselle golfin harrastaminen tarkoittaa viimeksi mainittua: he eivät koskaan kierrä virallisilla kentillä vaan käyvät ainoastaan harjoittelukeskuksissa.
20 vuoden aikana japanilaisten golfarien määrä on kuitenkin puolittunut 14 miljoonasta seitsemään. Vaikka hintataso on vähitellen laskenut, varsinainen pelaaminen on edelleen verraten kallis ja monen japanilaisen ulottumattomissa oleva harrastus.
Japani on ollut myös melko eristynyt golfmaa. Suomalaisten lajin harrastajien on luultavasti helpompi nimetä kolme golfvälineiden valmistajaa kuin kolme japanilaista golfammattilaista. Vika ei ole japanilaisten ammattilaisten vähyydessä vaan meidän tietämättömyydessämme.
Pelaajamäärän dramaattisen putoamisen vuoksi golfkentät ja alueet ovat alkaneet suunnata katseita myös ulkomaille pelaajien houkuttelemiseksi.
Japani tuntuukin avautuvan monelle vasta omakohtaisen kokemuksen kautta. Teimme oman tutustumismatkamme Tokion eteläpuolella sijaitsevaan Mien prefektuuriin, jossa hieman alle kahden miljoonan asukkaan alueella sijaitsee peräti 73 golfkenttää.
Prefektuurin luonnon monimuotoisuus tekee myös kentistä hyvin erilaisia: Mien keskiosa on vuorten ympäröimää aluetta, kun taas eteläosa sijaitsee meren rannalla.
Mie, 5 faktaa
- Mien prefektuuri sijaitsee 500 kilometriä Tokiosta länteen Honshūn saarella.
- Kuuluu Kansain alueeseen. Pääkaupunki on Ise.
- Prefektuurissa asuu 1,8 miljoonaa asukasta.
- Suomalaisten hyvin tuntema Suzukan formularata sijaitsee Miessä.
- Pinta-alaltaan Kuhmon kaupungin kokoisessa prefektuurissa on 73 golfkenttää.
- Aitoja makuja
SAIMME ENSIKOSKETUKSEN japanilaiseen golfmaailmaan maan 20 parhaan kentän joukkoon valitulla Ise Country Clubilla. Vuonna 1965 avatun kentän on suunnitellut Seiichi Inoue, jonka käsialaa on myös Tokion 2020 olympiakentäksi valittu Kasumigaseki Country Clubin West Course -kenttä.
Ise Country Clubin arkkitehtuurissa on piirteitä amerikkalaisesta suunnittelusuuntauksesta, jossa väylät on erotettu selvästi toisistaan ja maaston suuria muotoja hyväksikäyttäen on luotu tasavahva kokonaisuus. Paikalliset ilmaisivat asian meille hieman toisin: heidän mukaansa kenttä on muodokas kuin naisen vartalo.
Kumpuileva maasto ja ristiin rastiin kulkeva reititys tuo peliin paljon muuttujia, jotka tekevät pelaamisesta entistä mielenkiintoisempaa. Kun tähän lisätään vielä alustan täysin virheetön kunto ja vaihtelevan pituiset väylät, on pelaaminen Isen kaltaisella kentällä todellinen nautinto.
Leveillä väylillä on tilaa pelata, joten pallon kadottaminen vaatii todella vinoa lyöntiä. Väylää pitkin pelattaessa sokkolyöntejä ei käytännössä tule ja bunkkeroinnilla ja vesiesteillä luodaan jokaiselle reiälle selkeä ideaalireititys. Esteet eivät rankaise hyviä lyöntejä, mutta ne pitävät huolen siitä, että väylän tai viheriön ohi lyöminen näkyy myös tuloskortissa.
Prefektuurin keskiosan kentistä pelasimme myös viime vuosisadan lopulla valmistuneen Fuji OGM Ise Ohtori Coursen, joka edustaa modernia kenttäarkkitehtuuria. Kentän ominaispiirteitä ovat leveät väylät, muodokkaat viheriöt sekä mittava bunkkerointi ja suuret vesiesteet.
OHTORI COURSELLA neljän hengen ryhmämme osalta riitti yksi caddie hoitamaan koko ryhmän avustajan tehtävät. Parinkymmenen vuoden rautaisella kokemuksella hän hoiti golfauton käskyttämisen, bunkkereiden haravoinnin ja lippujen huoltamisen ohella kaikille pelaajille mitat, puttilinjat ja oikeat mailat.
Caddiella oli lunttilappu, johon hän merkitsi jokaisen pelaajan nimen lausumisohjeen sekä mailatiedot ja arviot kunkin pelaajan lyöntipituuksista eri mailoilla.
Yksin neljästä pelaajasta huolehtiminen vaatii sekä kuntoa että taitoa. Japanissa caddiet ovat lähes aina keski-ikäisiä naisia, jotka kiertävät usein jopa kaksi kierrosta päivässä. Nuoria eivät raskaat ja pitkät työpäivät ulkona kelissä kuin kelissä tahdo enää kiinnostaa, minkä vuoksi caddiekulttuuri on hiljalleen kuihtumassa.
Ryhmämme selkeäksi suosikiksi nousi Etelä-Miessä sijaitseva Nemu Golf Club. Meren rannalle rakennettu haastava mutta reilu kenttä häikäisi maisemillaan lähes joka reiällä. Kentän erikoisen karkea ruoho helpotti puhtaiden osumien syntymistä, mutta samalla se puolitti jokaisen breikin viheriöllä.
Suosikkikentän valintaan saattoi osaltaan vaikuttaa myös Nemun klubitalolla nautittu matkan yksi parhaista lounaista sekä laadukas onsen-kylpylä.
Kaikille pelaamillemme golfkentille oli yhteistä niiden täysin virheetön kunto ja hoitotason tinkimättömyys. Yrityksistämme huolimatta emme onnistuneet löytämään kenttien puiden juurilta ja vesiesteiden reunoilta ainoatakaan rikkaruohoa tai ylipitkää heinää.
Nurmi oli pitkälti keltaista vierailumme aikaan keväällä, mikä johtui ruoholajikkeesta. Tosin eräällä kentällä viheriöt ja väylät maalattiin vihreäksi! Häkellyttävän näyn koimme myös Hakusan Village Golf Clubin Queen-kentän harjoitusviheriöllä Cocopa Resortissa, jossa kaksi kentänhoitajaa viimeisteli viheriön ja foren rajaa pinseteillä ja kynsisaksilla.
Mitä muuta nähtävää?
Japanille tyypilliseen tapaan Mien prefektuuri tarjoaa golfin lisäksi läkähdyttävän määrän myös muuta nähtävää ja koettavaa. Ryhmällemme Nabano no Saton puutarha kirsikkapuineen ja miljoonien led-valojen valoesityksineen, Aqua Ignis -kylpylä mansikkatarhoineen sekä Mikimoton maailmankuulu helmienkasvatussaari ja Ise Jingun temppeli olivat upeita kokemuksia, jotka toivat uudenlaista sisältöä perinteiseen golfmatkaan verrattuna.
Meille yksi matkan ikimuistoisimmista kokemuksista oli kuitenkin se, kun pysähtyessämme hakemaan vettä huoltoasemalta tuli aseman vieressä sijainneen wasabi-tilan isäntä pyytämättä ja yllättäen hakemaan meidät autolta tutustumaan tilaansa ja wasabin kasvatukseen.
VAIKKA JAPANILAISTEN golfaajien määrä on laskenut merkittävästi viime vuosina, emme havainneet kentillä minkäänlaista pelaajakatoa. Aikaisin keväällä, jolloin teimme oman matkamme, pelaamamme kentät olivat täynnä heti aamun ensimmäisestä auringonsäteestä lähtien. Jo kuudelta aamulla neljän hengen ryhmät tiiasivat ulos ja klubialueella oli käsin kosketeltava pelipäivän tunnelma.
Japanilainen golfkulttuuri on kiinnostava yhdistelmä amerikkalaista mukavuudenhalua, brittiläistä hillittyä konservatismia sekä japanilaista tehokkuutta ja teknologiaa. Usein tämä yhdistelmä kuorrutetaan vielä John Dalyä räikeämmällä pukeutumistyylillä.
Omien kokemustemme ja kuulemamme perusteella golfpäivät etenevät kaikilla klubeilla käytännössä samoilla askelmerkeillä.
Pelaajien saapuessa golfkentälle klubin henkilökunta on hakenut mailat autosta jo ennen kuin pelaajat ovat saaneet avattua autonsa ovia. Mailat katoavat saman tien joko klubialueella kulkevalle lentokentiltä tutulle kuljetushihnalle tai tätäkin eksoottisempaan laulavaan mailojenkuljetusjunaan. Laitteet kuljettavat bägit klubin takana sijaitsevalle caddie-pisteelle, jossa ne siirtyvät golfauton kyytiin.
Pelaajat puolestaan ohjataan vastaanottotiskille, jossa jokainen pelaaja saa kirjautuessaan numeroidun avaimen. Avain toimii pukukaapin lisäksi maksuvälineenä klubilla, joten rahaa tai luottokortteja ei tarvita ennen kuin klubilta lähdettäessä.
Golfklubeilta löytyy hienosti rakennettuja rangeja, mutta niiden käyttäminen lämmittelyyn ennen kierrosta ei tunnu kuuluvan paikallisiin tapoihin. Koska bägit menevät automaattisesti golfautoihin eikä niillä pääse ajamaan rangelle, jää ainoaksi vaihtoehdoksi ottaa bägistä muutama maila mukaansa ja kävellä klubialueen syrjäiseen nurkkaan sijoitetulle rangelle.
Vaihtoehtoisesti putteihinsa voi hakea tuntumaa ennen kierrosta klubin edestä ja ykköstiin läheltä löytyviltä tasokkailta harjoitusviheriöiltä.
Makumatkalla…
Japanissa isoon rooliin nousee ruoka. Aterioiden peruspilarina ovat merenelävät kymmenissä eri muodoissaan, ja pääsääntöisesti niiden valmistus tapahtuu pääraaka-aineen ominaista makua ja tekstuuria kunnioittaen.
Yksi matkamme monesta kohokohdasta oli illallinen ravintolassa, jonka listalta löytyi Miessä kasvatettua ja jopa Kobe-lihaa paremmaksi arvostettua Matsusaka-härkää. Liha valmistettiin pöytään integroidussa grillissä itse ja ruokajuomina nautittiin paikallisia matkien sakea ja olutta.
JAPANISSA GOLFKENTÄT käyttävät kahden tiin lähtöjä ja tarkkoja – oman kokemuksemme perusteella ehkä turhankin anteliaita – kierrosaikoja. Yleensä yhdeksälle reiälle annetaan aikaa noin kaksi ja puoli tuntia.
Jokaisella ysillä on taukomaja, joka yhtä ainoaa pelaamaamme kenttää lukuun ottamatta sijaitsi aina kuudennen reiän jälkeen. Tauko ei ole pakollinen, mutta käytännössä se on pidettävä, koska ohittaminen on jonossa kulkevien automaattisten golfautojen vuoksi mahdotonta.
Yhdeksän pelatun reiän jälkeen on pakollinen 45 minuutin lounastauko. Vaikka pitkähkö tauko kesken tiukan best ball -ottelun voi toisinaan tuntua turhauttavalta, on kierroksen hintaan sisältyvä ruoka aina maittavaa.
Etuysin lisäksi takaysiltä – kolme reikää ennen maalia – löytyy taukotupa, jossa ehtii hyvin sopia vielä viimeiset vedot.
Paikallisena erikoisuutena voi pitää sitä, että kierroksen jälkeen pelaajia pyydetään tarkistamaan ja kuittaamaan omat mailansa, ennen kuin ne taas katoavat klubitalon logistiikkaketjun syövereihin.
Meille jäi epäselväksi, miten henkilökunta tiesi, mitkä mailat kuuluvat kenellekin. Pelin aikana mailat olivat aina juuri oikean golfauton kyydissä ja kierroksen jälkeen ne löytyivät klubitalon etupuolelta valmiina nostettavaksi oikeaan autoon. Ainakin omat mailamme löytyivät aina automme takakontista, kun lähdimme golfkentältä.
Tuplaviheriöt – japanilainen erikoisuus
Japanissa monella vanhalla kentillä on rakennettu kaksi lähes identtistä – ja usein varsin mielikuvituksetonta – viheriötä joko vierekkäin tai melko lähelle toisiaan.
Viheriöille on kylvetty eri ruoholajit, joiden ominaisuudet poikkeavat toisistaan. Talvikäyttöön suunniteltu viheriö kestää kylmää huomattavasti paremmin, ja toinen viheriö puolestaan pystyy vastaamaan paremmin pelaajien rasitukseen kuumalla ja kuivalla kesäkaudella.
Erikoinen malli juontaa juurensa aikaan, jolloin kenttien hoitoon käytettävät aineet ja kalusto eivät olleet nykyisellä tasolla. Tapa on juurtunut syvälle paikalliseen golfkenttäarkkitehtuuriin. Tosin uusille kentille on alettu tehdä muualla maailmassa yleisiä yhden viheriön ratkaisuja, ja muutamat vanhemmat kentät ovat myös remontoineet viheriöalueensa yhden viheriön mallin mukaisiksi. Muutoksen kalleuden vuoksi kahden viheriön kentät tulevat kuitenkin säilymään edelleen monilla vanhoilla kentillä.
KIERROKSEN JÄLKIPELIT vietetään klubitalon terassin sijaan usein pukuhuoneiden yhteydessä olevassa onsen-kylpylässä. Japanin vulkaanisessa maaperässä syntyvät kuumat lähteet ja niiden yhteydessä toimivat kylpylät ovat suomalaisten saunaa vastaava kiinteä osa kulttuuria.
Rapsakassa alkukevään kelissä pelatun kierroksen jälkeinen 40–45-asteinen, erittäin mineraalipitoinen vesi helli ja auttoi niin fyysisessä kuin henkisessä palautumisessa. Kierroksen jälkeen normaalisti nautittavat oluet jäivät meiltä pääsääntöisesti juomatta, ja jälkipelit hoidettiin sisä- tai ulkoaltaassa vuoristomaisemaa tai klubitalon bonsai-puutarhaa ihaillen.
Klubilta lähdettäessä on kirjauduttava ulos ja kuitattava omalle avaimelle kertynyt lasku. Hinnat golfkentillä olivat yllätykseksemme ja ennakko-odotuksistamme poiketen hyvin kohtuullisia. Kierroshinnat pelaamillamme kentillä vaihtelivat 80 euron molemmin puolin, mitä voi pitää jopa edullisena – olivathan kaikki pelaamamme kentät Japanin parhaimpia ja hinta sisälsi aina erinomaisen lounaan.
JAPANI KANNATTAA lisätä potentiaalisten golfmatkakohteiden listalle. Finnairin erinomaisten lentoyhteyksien ansiosta Japanin eri kaupungit ovat helposti saavutettavissa, ja pelattavaa riittää vaikka sadalle golfmatkalle.
Japanin suurena vahvuutena on kaikki se muu, mitä matkalla voi golfin ohella nähdä ja kokea. Tarjonnan runsaus sekä japanilaisten heikko englannin kielen taito saattavat aiheuttaa päänvaivaa matkaa suunniteltaessa, joten ainakin aluksi on suositeltavaa tutustua eri matkanjärjestäjien koostamiin valmiisiin matkapaketteihin.
Ilman hyvää paikallistuntemusta Japanin-matkalla jää helposti paljon ainutlaatuisia elämyksiä kokematta.
JUHA TUUKKANEN
Kirjoitus on julkaistu GoGolf-lehden 1/17 -numerossa.
