Naisgolfarien määrät ja osuus pelaajista jatkavat laskuaan – nyt on syytä olla huolissaan

Naispuolisia golfareita on Suomesssa yli kahdeksan prosenttia vähemmän kuin kaudella 2012. 

Golfliitto julkaisi vastikään  jäsenyyksien määrät golfseuroissa. Vuodesta 1957  kauteen 2013  kasvanut lajiliitto kirjasi 2014-2018  välisenä yhteensä 5 299 jäsenen hävikin.

Tuoreimmat luvut elokuun 2019 ulottuneella mittauksella ovat kokonaisuutena ottaen mieluisampaa luettavaa. 

Suomen Golfliiton jäsenseurojen jäsenmäärä on 140 228 , kasvua edellisestä vuodesta  on 1273 jäsenyyden verran. 

Golfliitto on aina ilmoittanut luvut jäsenyyksinä. 

Tuplajäsenyyksien johdosta rekisteröityjen pelaavien henkilöiden määrä oli vuonna 2018 yli 5 000 jäsenyyksiä pienempi (134 285). Suurin piirtein saman verran ”ilmaa” on luvuissa myös elokuussa julkaistuissa luvuissa.

Tässä kolumnissa lukuja käsitellään kuitenkin Golfliiton tavoin jäsenyyksien kautta.

Naispelaajien määrä laskenut seitsemän vuoden ajan

Suomen Golfliiton seurojen henkilöjäsenyydet saavuttivat korkeimmat lukunsa kausilla 2012-2013, jolloin jäseniä oli yli 144 000. Ennätysvuosiiin nähden pudotusta tuoreissa luvuissa on noin 4000 jäsenyyden verran. Hämmästyttäviä, jopa hälyttäviä tilastot ovat naisten osalta. 

Pudotuksesta suurin osa verrattuna vuoteen 2012 kohdistuu naisiin ja tyttöihin (-3526). Prosenteiksi muutettuna tämä on -8,1. 

Miehillä vastaava luku on -0,46 prosenttia (-467).Sattumaa tai ei, seitsemänä perättäisenä vuonna  Talissa (2005-2011) järjestetyn naisten LET-kiertueen kisan, Finnair Mastersin jälkeisellä kaudella 2012 naisten ja tyttöjen yhteinen jäsenmäärä oli huipussaan, 43 599.

Naisten golf oli Minea Blomqvist-Kakon, Riiikka Hakkaraisen ja Ursula Wikströmin menestysten vuoksi hyvin esillä kotimaisissa medioissa ja keskustelunaiheena urheilua seuraavien keskuudessa.

Pudotusta on tullut  naisten ja tyttöjen yhteenlasketuissa luvuissa seitsemän vuotta putkeen ja vauhti on vain kiihtynyt. Kolmen viimeisen vuoden aikana naisten jäsenyyksien määrä on vähentynyt yli 2 500:lla.

Kunnianhimoinen tavoite on kaukana maalistaan

Golfliitoissa sekä golfyhteisöissä  pitkään jatkunut kehityssuunta on havaittu. Golfliiton Lady-toimikunta ilmoitti tavoitteekseen keväällä 2017 kasvattaa (nettokasvu) naisgolfarien määrää seuroissa 10 000:lla vuoteen 2020 mennessä. Golfliitto oli julistanut kauden 2017 naisten vuodeksi ja toimikunta lanseerasi varsin kunnianhimoisen tavoitteen.

Hämmästelin ääneen ja tarkentavilla kysymyksillä Golfliiton päättäjiä  siitä, miten naisten määrän kasvattaminen neljänneksellä voisi tapahtua kolmessa vuodessa?  Tarkoitukseni oli silloin ja on edelleen sparrata sekä tukea, mutta myös kyseenalaistaa tarvittaessa projekteja, joita kovan innostuksen vallassa käynnistetään.

Kunnianhimoiset tavoitteet ovat aina kannatettavia, mutta realismi lukujen asettamisessa niiden mittareiksi on syytä säilyttää uskottavuuden kannalta mukana. 

Mallia ja vauhtia projektilleen Lady-toimikunta on hakenut Ruotsista, jossa  paikallinen Golfliitto käynnisti vuonna 2013 Vision 50/50 projektin naisten golfin kehittämiseksi. 

Sieltä oli  napattu myös tavoiteluku 10 000 uutta naisgolfaria. Länsinaapurissa naisten osuus  kaikista jäsenyyksistä on samaa luokkaa kuin meillä, eikä prosenttimäärän kasvu 50:een ole puhuttelevasta projektin nimestä huolimatta päällimmäinen tavoite.  

Pöytä on katettu koreaksi uusille naisgolfareillle

Kansainvälisissä ja kansallisissa tutkimuksissa sekä kokouksissa naisten osuuden kasvattaminen golfin harrastajina on syystäkin nostettu suureksi mahdollisuudeksi lajin tulevaisuuden kannalta.

Suomesssa asenneilmapiiri naisten golfin kehittämiseksi on ollut mielestäni jo pitkään erinomainen. Paikallisia eroavaisuuksia saattaa olla, tasa-arvo ja suvaitsevaisuus lajin harrastamisen moninaisuuden osalta ovat tasolla, jonka ei pitäisi olla esteenä naisten hakeutumiseksi golfkentille.

”Kun naisilla on kliffaa, kaikilla muillakin on kliffaa”, totesi  jo aikaa sitten Sarfvikin entinen toimitusjohtaja Kari Jaarva.  

Ilahduttava asia suomalaisessa golfissa onkin se, että valtaosa naisista, jotka pelaavat säännöllisesti, viihtyy harrastuksensa parissa erittäin hyvin toimien golfin aitoina puolestapuhujina. 

Olen saanut erittäin usein seurata vierestä ja osallistua golfyhteisöjen naistoimikuntien kokouksiin,  sekä nähnyt aloittelijoille suunnattuja koulutustilaisuuksia. Suurin osa niistä on ollut todella hienosti järjestettyjä, ensimmäistä kertaa golfyhteisön toimintaan tutustuva vaikuttuu tavasta jolla vieraat toivotetaan tervetulleiksi.

 Vuosikymmenten ajan olen ollut mukana lukuisien golfyhteisöjen toiminnassa ja ruohonjuuritasolla pelaajien kouluttamisessa / valmentamisessa.  Tämä on antanut perspektiiviä sille, millaiisin odotuksin, suunnitelmin ja kuinka erilaisista lähtökohdista aloittelijat lajia lähestyvät. 

Laji-ihmisiltä unohtuu usein se, että aloittelijan päällimmäinen tavoite on saada itselleen mieluisa ajanviete tai harrastus.

 Naisten osuus creen cardin suorittaneiden määrästä oli edelliskaudella 40,4 prosentttia. Kunnioitettava luku. Seuran jäsenyys  on naisille jo  korkeamman kynnyksen takana kuin peruskoulutuksen hankkiminen. 

Golfilla on rakenteellinen haaste 

Älyllistä epärehellisyyttä ovat myös Suomessa usein toistetut haavekuvat siitä, että valtaosa pelaajista kiertäisi 15+ kierrosta kaudessa ja omaisi tasoituksen joka ollsi alle 36:n.

Laji tarvitsee myös satunnaisia pelaajia, jotka löytävät vaivatta heille sopivan tavan harrastaa –  omaten seuran jäsenyyden tai ilman sitä.  Satunnaisten pelaajien ryhmässä naiset ovat yliedustettuina. Näiden keskuudessa epävarmuus omasta osaamisesta, sekä epäonnistumiset kentällä vähentävät mielenkiintoa pelaamiseen ja jäsenyyden ylläpitämiseen. 

Golfilla on liiton jäsenyyksien osalta ollut sama rakenteellinen haaste jo 1990-luvulta, joka heijastuu erityisesti naisiin. Haasteen muodostavat ne  kymmenissä tuhanissa laskettavat jäsenet, joiden kierrosten määrä jää kaudessa 0-5 väliin  Mikäli alkuinnostuksen jälkeen pelaa vähän tai ei ollenkaan, jäsenyyden ylläpitäminen on rationaalisesti ajattelevalle kuluttajalle luonnollisesti vuosittain toistuva harkinnan aihe. 

Naisten prosentuaalinen osuus golfareista on pelaajahävikistä huolimatta edelleen  kohtuullinen, mutta ei missään mielessä hyvä.

Kehityssuunnasta on siis syytä olla todella huolissaan. 

Aiheesta on tärkeää saada laajaa ja suorasanaista keskustelua aikaiseksi, jota GoGolfin sivuilla tulemme jatkamaan antaen puheenvuoroja niille tahoille, joiden toimenkuviin ja mielenkiinnon kohteisiin naisten golf Suomessa liittyy.