Nämä kolme asiaa olivat kenttärankingissa pahiten pielessä
Jussi Miettinen
Golflehti julkaisi tällä viikolla kenttärankingin, joka aiheuttaa aina parran pärinää. Tänäkin vuonna muutama asia oli siinä pielessä.
Kun Johannes Virolainen hävisi vuonna 1980 Keskustapuolueen puheenjohtajakilpailun, hän tokaisi tappion hetkellä lauseen, joka elää edelleen: ”Kansa on puhunut, pulinat pois.”
Tätä lausetta voisi soveltaa myös tällä viikolla julkaistuun Golflehden kenttärankingiin, koska se on suomalaisten golfarien äänestyksen tulos. Tutkimukseen osallistui yli 6 000 pelaajaa.
Se olisi kuitenkin tylsää, sillä kenttärankingin tulosten ruotiminen on suurta hupia. Itseäni ihmetytti kenttärankingissa eniten nämä kolme asiaa:
- Etelä-Saimaan Golfin loistava sijoitus.
- Kytäjän kenttien huono sijoitus
- Helsingin Golfklubin jääminen pois sadan parhaan joukosta
Aloitetaan Lappeenrannasta
Etelä-Saimaa Golfin kestomenestys jaksaa aina ihmetyttää, ja myös tämänvuotinen toinen sija on mielestäni vahvasti pielessä.
Vaikka kenttärankingissa on kyse kentän ja sen tarjoamien palveluiden kokonaistutkimuksesta, ei Lappeenrannassa sijaitseva kenttä ansaitsisi top 10 -sijoitusta erikoisen layoutinsa takia.
Erikoinen suunnittelu johtunee pitkälti siitä, että kenttä on rakennettu kallioiseen maastoon, jota rajaavat Natura-alue ja sotien aikainen Salpalinja, joka sekin on suojelukohde.
Näiden asioiden vuoksi ruotsalaissuunnittelija Peter Fjällmanin on täytynyt tehdä piirustuspöydällä kompromisseja, jotka näkyvät esimerkiksi lukuisina sokkoväylinä. Ensikertalainen on kentällä pahasti eksyksissä.
Suurinta osaa pelaajista tällaiset pelin kannalta oleelliset epäkohdat eivät jostain syystä häiritse. Ilmeisesti siksi, että huomio kiinnittyy kauniisiin maisemiin Saimaalle.
Edellisessä rankingissa Etelä-Saimaan Golf sijoittui ykköseksi, joten suunta on kuitenkin oikea.
Sitten mennään Kytäjällä
Jokin aika sitten Kytäjä valittiin Wolrd Golf Awardseissa Suomen parhaaksi kentäksi. Muissakin kansainvälisissä vertailuissa Kytäjän kentät ovat pärjänneet hyvin. Suomalaisille kentät eivät kuitenkaan enää kelpaa.
On totta, että Kytäjän kunto on ollut viime vuosina odotuksiin nähden heikko. Sekin pitää paikkansa, että tunnelma klubilla ei ole hilpeä, mutta Kytäjän kentät ovat kuitenkin layoutiltaan harvoja maailmanluokan kenttiä Suomessa. Siksi niiden paikka on kympin sakissa silloinkin, kun nurmipinnat eivät ole aivan parhaassa tikissä.
Tuoreessa rankingissa South East oli 15:s. ja North West vasta 26:s! South East -kenttää ei nostanut kympin joukkoon edes takaysin upeat maisemat Kytäjärvelle, mikä kertoo siitä, että Kytäjällä on ajauduttu negatiiviseen kierteeseen.
Onneksi kentällä on herätty ja ryhdytty toimeen kentän nostamiseksi kukoistukseen. Uusi toimitusjohtaja Jukka Koivu on korostanut eri medioissa, että Kytäjällä on vain yksi tavoite: nousta takaisin Suomen ykköseksi.
Kytäjä kuuluisi top 10:iin, mutta on vain hyvä, että sekään ei sille riitä.
Lopuksi vielä Taliin
Helsingin Golfklubin eli Talin kenttä oli viime kesänä hyvässä kunnossa. Kenttämestari Kai Kurikka on tehnyt hyvää jälkeä lyhyessä ajassa. Samaan aikaan klubimiljöötä on kehitetty ja muutaman reiän viheriöalueet laitettu onnistuneesti uusiksi.
Muutokset ovat olleet onnistuneita, mutta jostain syystä ne eivät ole riittäneet nostamaan klassikkoa edes sadan parhaan joukkoon.
En tiedä, onko Talin heikko sijoitus suomalaisten golfin harrastajien kollektiivinen näpäytys jostain vanhoista synneistä, mutta kyllä Talin paikka on nykyisessä tilassaan 50 parhaan kentän joukossa.
Mikäli kenttä jatkaa nykyisellä tiellä ja remontoi viheriöalueet yksi kerrallaan uuteen uskoon, projektin päättyessä Talissa on aineksia top 10 -sijoitukseen.
Aloitin jutun siteeraamalla Johannes Virolaista, joka hävisi vuonna 1980 Kepun puheenjohtajuuden Paavo Väyryselle. Myös Väyryseltä on jäänyt elämään tokaisu jos toinenkin. Niistä tunnetuin on vuodelta 1987, kun Väyrysen johtama Kepu jäi vaalitappion vuoksi ulos hallituksesta. Tuolloin Väyrynen kysyi: ”Voiko vitutukseen kuolla?”
Veikkaan, että samanlaisia mietteitä oli toissapäivänä Pitäjänmäellä, kun kartanolla silmäiltiin ahnaasti tulosluetteloa, eikä oman kentän nimeä tullut sadan joukossa vastaan.
