Minulla on ikävä raffeja!
Ryder Cup palautti mieleen monta upeaa golfkilpailua. Niitä kilpailuita, joissa raffia pelättiin kuin vesiesteitä konsanaan. Jopa legendaariset golfalan vaikuttajat liikuttuivat ja alkoivat kaivata raffeja takaisin kilpagolfiin.
Palaan mielessäni noin parikymmentä vuotta taaksepäin. Silloinen kotikenttäni Helsingin Golfklubi isännöi vuosittain Finnish Amateur Erkko Trophy kilpailua – isännöi vieläkin. Arvostettuun kilpailuun tehtiin suuria toimenpiteitä kentän osalta, jotka alkoivat monta viikkoa ennen kisaa.
Yksi tärkeimmistä asioista oli raffin kasvatus. Karheikkojen leikkaus lopetettiin noin 3-4 viikkoa ennen ”Erkkoa”. Talin jäsenistö ei muistaakseni koskaan edes valittanut pidemmästä raffista, sillä pitkät golfperinteet omaavassa seurassa osattiin jopa arvostaa vaikeutunutta kenttää.
Muistikuvieni mukaan myös yleinen trendi kilpailuissa oli paljon raffipainoitteisempi. Väyläosumien merkitys golfissa oli suurempi kuin nykyään. Viheriöitä jyrättiin, ja raffit pidettiin tuuheana. Jopa lyhyet golfkentät haastoivat parhaita pelaajia.
Nykyään kotimaassa on turha odottaa raffeja. Jos unohdetaan heinikot, kuina usein olet törmännyt raffissa tilanteeseen, jossa se juurikaan vaikuttaisi mailavalintaan? Käytännössä klubikentillä oleva raffi muistuttaa helsinkiläisten puistojen leikkuukorkeutta.
Se on täysin ymmärrettävää. Golf on bisnestä. Pelaajille halutaan tarjota nopeampia kierrosaikoja ja parempia tuloksia. Ei klubigolfari osaa arvostaa vaikeutta golfkentässä. Ei strategisuutta avauksissa ja pallon liikuttelemisessa.
Ryder Cup Pariisissa muistutti jälleen golfista sen vaikeimmassa ja kauneimmassa muodossa. USA:n pommittajilta vietiin aseet pois pelottavien raffien myötä. Vanhanliiton taktinen ja maltillinen golf nousi jälleen voittavaksi pelistrategiaksi. PGA Tourilla raffeja nähdään jopa vähemmän kuin European Tourilla. USA:n pelaajat olivat melko aseettoimia Björnin toiveiden mukaan viritetyllä kentällä.
Tiedän, että kuulostan tällä hetkellä Lassi Tilanderilta kirjoittamassa pakinaa. Olen kuitenkin monessa asiassa täysin samaa mieltä usein uudistusvastaisen Lassin kanssa. Raffi on yksi asia, joka tekee golfista sen mitä sen kuuluisi olla.
Kuka haluaa enää lyödä palloa yli 300 metriä, jos se yli joka toinen kerta päätyy syvään karheikkoon kuten Pariisissa? Lajia pystyisi mullistamaan, jopa palauttamaan ajassa taaksepäin yksinkertaisesti raffeja kasvattamalla.
Saa nähdä kuinka paljon Pariisin kentän virittäminen tulee näyttämään esimerkkiä tuleville kisajärjestäjille European Tourin ja PGA Tourin puolella. Klubigolfiin syvät raffit tuskin ovat palaamassa koskaan.
