Mikä ihmeen ”non-amateur”? Mystinen käsite pitää sisällään paljon harhaluuloja

Golfin ammattilais-amatööri jaottelu on kivikautinen sääntö, joka on jäänyt roikkumaan perinteiseen lajiin. Sen lisäksi on olemassa vielä entistä yleisempi pelaajaryhmä nimeltään ”non-amateur”, jota on pidetty aikanaan lähes golfhylkiön synonyymina.

Olen non-amateur ja tasoitukseni on 0,7! Se tarkoittaa sitä, että en ole amatööri, mutta en myöskään pro. Toisaalta suurin osa non-amateureista kutsuu itseään proksi, sillä he voivat halutessaan tehdä elantonsa golfilla, mutta eivät ole ammattilaisgolfarien liiton eli PGA:n jäseniä. Vaikka emme ole amatöörejä, meillä kaikilla on aktiivinen tasoitus, jos näin haluamme – niin kauan kuin maksamme kotiseuramme jäsenmaksun.

Seuraavassa tietoja tästä golfariryhmästä ja statuksen vaikutuksesta normaaliin golfin harrastamiseen.

Kasvava kansanryhmä

Käsitykseni mukaan yhä suurempi osa ammattilaisista on niin sanottuja non-amateureja, vaikka he kutsuvat itseään ammattilaisiksi (ja suon sen heille). PGA:n jäsenyyden kriteerit pelaajajäsenelle ovat kohtalaisen kovat, eikä kuka tahansa rahasta pelaava voi vain ilmoittautua jäseneksi. 

Missään ei pidetä mitään kirjaa kuka on non-amateur, vaan luulen, että olisin loistavasti voinut ilmoittautua esimerkiksi Finnish Amateur Openiin ja kukaan ei olisi koskaan saanut tietää, että olen ottanut myös pieniä rahapalkintoja joskus vastaan ja pelaan non-amateur-statuksella. 

Saako pelata klubikisoja?

Yleinen luulo on se, että jos pelaaja luopuu amatöörioikeuksistaan, hänellä ei ole enää mitään asiaa muun muassa klubikisoihin, vaan ainoat kisat mitä siinä vaiheessa voi pelata olisi ammattilaiskisat. Se on täysin väärä luulo, sillä täysin yhtälailla kotiseura ylläpitää tasoitusta olet sitten ammattilainen, amatööri tai non-amateur. 

Voi olla, että yhä jossain pelataan kisoja, joihin saa osallistua vain amatöörit ja erikseen on ilmoitettu, etteivät prot tai non-amateurit ole tervetulleita. Itse en ole tähän ongelmaan törmännyt kuitenkaan kertaakaan kymmenen vuoden aikana, vaan ihan normaaliin tapaan olen pelannut ajoittain scramblekisoja ja muita tapahtua, joissa on ollut tavarapalkinnot.

Luonnollisesti amatöörimaajoukkueen portit ovat kiinni samoin kuin erinäiset amatöörien mestaruuskisat.

Miksi olla non-amateur jos rahkeet eivät riitä suuriin kisoihin?

Miksi ei? Omat ammattilaistienistit kisoista noin kymmenen vuoden ajalta ovat tuhannen euron luokka. Aikanaan Suomessa pelattiin Nordic Leaguen kisa, jossa oli niin vähän pelaajia, että ainoastaan yksi pro jäi ilman palkintorahaa. Mielelläni otin 80 euron palkintorahan vastaan kilpailusta. Sillä sai kuitattua bensakulut Meri-Teijoon ja takaisin. 

Jos olisin joskus esimerkiksi Finnish Tourilla pelannut riittävän hyvän kilpailun, olisin voinut voittaa tonnin. En pelannut, mutta teoriassa olisin voinut pelata. Pikemminkin kysymys kuuluu: mitä olen menettänyt olemalla non-amateur.

Vastaus on, että mahdollisuuden osallistua Finnish Amateur Openiin, enkä en myöskään voi edustaa Suomea esimerkiksi EM-kilpailuissa. Yritän elää sen asian kanssa. Jopa SM-kisoihin pääsee nykyään mukaan on sitten amatööri, ammattilainen tai non-amateur. 

Mitä jos kaveri kutsuu opettamaan golfia? Pidän pari oppituntia silloin tällöin tutuille ja saatan saada siitä pienen korvauksen. Saan ottaa sen vastaan ilman, että kukaan voi tulla selän taakse kyselemään amatöörioikeuksista. 

Jos minulla olisi sponsoreita, jotka haluaisivat tukea harjoitteluani ja uraani, voisin ottaa rahallista tukea vastaan. Amatöörinä voisin saada vain kulukorvauksia.

Miten päästä non-amateuriksi?

Yksinkertaisesti ilmoittamalla ennen rahakilpailua ottavansa mahdolliset palkintorahat vastaan ja luopumalla amatöörioikeuksista. Itse ilmoitin asiasta Arto Teittiselle Paltamo Golfin klubitalolla noin kymmenen vuotta sitten. En muista, oliko se sama kilpailu, kun pelasin toisen kierroksen 104 lyöntiä.

En saanut rahaa kyseisestä kisasta, mutta amatöörioikeudet olivat menneet. Enkä ole katunut sitä hetkeäkään, koska se ei ole vaikeuttanut golfin pelaamista millään tavalla. 

Voiko non-amateurista tulla vielä amatööri?

Voi. Muutama Mid Tourin pelaaja lähti anomaan amatöörioikeuksiaan takaisin, kun Lohjalla pelattiin midien EM-kisat, jotka olivat vain amatööreille. Karenssiaika oli muistaakseni yksi vuosi siitä, kun anomus amatöörioikeuksista oli lähetetty. Tänä aikana sai pelata ihan normaaliin tapaan kisoja, mutta rahapalkintoja ei saanut ottaa vastaan eikä myöskään pelata virallisia amatöörikisoja, koska status muuttui takaisin vasta vuoden päästä ilmoituksesta. 

Miksi olla amatööri?

Kilpapelaajilta usein kysytään: meinasitko ammattilaiseksi? Siirtymistä on pidetty aikanaan lähes miehuuskokeena, josta vain vahvimmat selviävät. Terasseilla on puhistu, että näinköhän hänellä rahkeet riittävät. Se aika on mielestäni jäänyt historiaa. Non-amateurien joukosta löytyy kirjavan tasoisia pelaajia. Osa tulee tuskin koskaan tienaamaan euroakaan. 

Mutta mitä hyötyä on olla amatööri? Pelaajien ja asiasta ymmärtävien kesken on tultu siihen lopputulokseen, että amatöörinä kannattaa säilyä jos on oikeasti todella lupaava pelaaja. Jos haluaa lähteä collegeen tai kokee omaavansa mahdollisuuksia voittaa esimerkiksi The Amateur Championshipin, kuten Mikko Ilonen teki. Supervahva amatööriura voi avata portteja, tuoda kutsuja ja luoda hyvän perustan ammattilaisuudelle.

Tähän kykenee kuitenkin vain parikymmentä amatööriä ympäri maailman vuosittain. Suurin osa poistuu amatöörikentiltä ilman riittäviä näyttöjä saadakseen suoraan manageritoimiston ja kutsuja suurkisoihin. Pelihän ei varsinaisesti muutu olet sitten amatööri tai ammattilainen. Ammattilaisena (tai non-amateurina) on edes mahdollista rahoittaa toimintaa yhteistyösopimusten ja palkintorahojen avulla. 

Onko erottelu ammattilaisiin ja amatööreihin tulossa tiensä päähän?

Toivottavasti minun mielestäni. Esimerkiksi Krista Junkkarin upea hopeamitali EM-kisoista herätti hienoa medianäkyvyyttä Suomeen. Se näkyi lehdissä, jopa urheiluruudussa asti. Todellisuudessa kuitenkin samanikäisiä pelureita paljon kovemmalla tasolla on jo kymmeniä ammattilaiskentillä. Tai no, se taso selviää vasta ammattilaiskentillä. 

Suomennettuna kaikki amatöörikilpailut ovat enemmän tai vähemmän verrattavissa 2. divisioonan mestaruustaistoihin, joista parhaat pelaajat ovat jo poistuneet. Kaikki kunnia Suomen EM-joukkuekullalle miehissä viime kesänä. Mutta oliko kisassa parhaat pelaajat mukana kaikilta mailta? Ei ollut, vähän sama kuin pelataan jääkiekon EHT:tä, jossa kaikilta mailta puuttuvat NHL-pelaajat. 

Amatöörigolfin asema on kuitenkin vankka, eikä jaottelu ole poistumassa vielä pitkään aikaan, jos koskaan.