Lämpimästi tervetuloa ensimmäiseen Golf Plaisir Madeira Trophy -kilpailuun. Kuten nimestä käy ilmi, kilpailu järjestetään Madeiralla Portugalissa.
Golf Plaisir Madeira Trophy
Ajankohdat 15.-22.11.2021 sekä 21.-28.2.2022
Kilpailu on kolmipäiväinen ja se järjestetään kolmella eri golfkentällä Madeiran ja Porto Santon saarilla. Tämä parikisa sopii kaikille parhaille ystäville tai pariskunnille, jotka rakastavat matkustaa ja kilpailla golfissa.
Kilpailu on myös sosiaalinen tapahtuma, mutta tietysti siellä kisataan tosissaan. Kilpailijoita tulee sekä Suomesta, Ruotsista että Tanskasta. Keskustelkaa parhaan pelikaverin, puolison tai perheenjäsenen kanssa ja varatkaa ikimuistoinen kisamatka ensi syksyyn tai kevääseen!
Santo da Serran golfkenttä on 27-reikäinen, jonka postikorttimaisemat Atlantin yli ovat näkemisen arvoisia. Santo da Serra on isännöinyt European Tourin kilpailua Madeira Island Openia useaan otteeseen.
Santo da Serra sijaitsee korkealla vuoristossa, saaren itäosassa, josta on noin parinkymmenen minuutin ajomatka pääkaupunki Funchaliin.
Palheiro Golf sijaitsee vuorilla 500 metriä Funchalin lahden yläpuolella. Tämän sijainnin ansiosta voit nauttia upeista näkymistä kaupunkiin ja Atlantille pelikierroksen ohessa.
Kenttä on rakennettu vuonna 1993 ja kunnostettu vuonna 2003, jonka jälkeen se on noussut suosioon. Suunnittelija on tunnettu Cabell B Robinson.
Porto Santo Golfin on suunnitellut espanjalainen golflegenda Seve Ballesteros. Golfkenttä sulautuu luontoon ja on erittäin tyylikkäästi suunniteltu.
Viimeiset 9 reikää ovat dramaattisia ja kohtaavat kivisen reunan. Reiät 13, 14 ja 15 kulkevat suoraan kohti mahtavaa Atlanttia, ja se luo helposti Pebble Beach -tunnelman.
GoGolfin Jussi Miettinen ja Tuomas Tyry lähtivät maanantaina automatkalle Leville. Tien päällä ollut kaksikko sai lauantaina matka päätökseen. Viimeisenä kenttänä oli vuorossa Levi Golf, jossa pelattiin golfia iltamyöhään ja nautittiin upeista maisemista tunturille ja Ounasjoelle.
VAIKKA SANOTAAN, että matka on tärkeämpää kuin määränpää, seitsemän kentän kiertäminen viiden päivän aikana ja noin 1 400 kilometriä auton ratissa on rankkaa puuhaa. Lomamatkalle lähdettäessä ei kannata ahnehtia näin kireää aikataulua, vaan suosittelemme viettämään aikaa eri kaupungeissa pidempään tai ainakin pelaamaan vain yhden kierroksen per päivä, jolloin jää aikaa muuhunkin.
Levillä meillä jäi tähän onneksi aikaa, varsinkin kun sunnuntaina satoi vettä ja päätimme jättää sunnuntain kierroksen väliin. Perjantaiyönä kävimme autolla Levin huipun tuntumassa ihailemassa maisemia.
Puoli kahden aikaan aurinko oli melko matalalla, mutta horisontin taakse se ei laskeutunut missään vaiheessa. Valoa riitti hämmentävän paljon. Lapin yössä on taikaa, eikä ole ihme, että valoisat yöt houkuttelevat normaaleina aikoina kosolti ulkomaalaisia turisteja, kun meilläkin riitti siinä ihmettelemistä.
Levillä pääsimme ensimmäistä kertaa pitkään aikaan nauttimaan myös viileästä säästä. Hondan lämpömittari näytti yöllä 11:tä, joka tuulessa huipulla tuntui vieläkin viileämmältä.
VIIMEISELLE GOLFKIERROKSELLE lähdimme lauantaina viiden jälkeen. Klubilla meitä oli vastassa poro. Vähän aiemmin kenttää lähti kiertämään parinkymmenen hengen shoot out -kisan porukka. Joukkoa johti Levi Golfin toiminnanjohtaja TomiTolsa, joka on viettänyt viime aikoina kesät Lapissa. Hän työskentelee myös kentän prona.
Suomen pohjoisin kenttä päästään yleensä aukaisemaan sangen myöhään, yleensä vasta kesäkuun puolella. Viime vuonna Levillä pelattiin hieman yli 12 000 kierrosta. Tänä vuonna saatetaan mennä sen yli, Tolsa arveli. Ruska-aika on kuulemma golfkentän kuumin sesonki. Talvigolfia täällä ei harrasteta toisin kuin Rovaniemen Santa Claus Golfissa.
Levi Golf sijaitsee tunturin juurella, koillisrinteiden luona tasaisessa maastossa. Matkaa Levin keskustasta kentälle on nelisen kilometriä ja eturinteellä sijaitsevasta Panorama-hotellista hieman enemmän. Kenttä on fyysisesti kevyt kävellä. Santa Claus Golfin jälkeen se tuntui suorastaan kepeältä.
Mainos: Tutustu Levin golf- ja majoituspaketteihin GoGolf Shopissa
Kentän korkein nousu on kakkosreiällä, jonka viheriö sijaitsee pienen mäen päällä. Talvisin viheriön vierestä kulkee ensilumen latu.
Jos Santa Claus Golfin taukokioskilla olivat Suomen parhaat antimet, Levin taukokioskien sisustus hakee vertaistaan koko maassa.
Jussi Miettinen
MONEN MUUN matkan varrella pelatun golfkentän tavoin myös Levi Golf yllätti meidät positiivisesti. Leveysasteet huomioiden kenttä oli hyvässä kunnossa, vain muutamalla reiällä viheriöt olivat talvehtineet kehnosti, mikä on ymmärrettävää, onhan Levi Suomen pohjoisin kenttä. Myös mainio layout sekä Ounasjoen ja Levitunturin jylhät maisemat tekivät meihin lähtemättömän vaikutuksen.
Koska halusin, että matkasta jää tuloksellisesti surkeasti sujuneen Santa Claus Golfin jälkeen hyvä maku suuhun, sain houkuteltua pitkälyötisen Tuomaksen klubitiille. Se kannatti, sillä pelasimme molemmat pariin, joka Levillä on muuten 73, kun par 3:sia on poikkeuksellisesti vain kolme.
Kierroksen alussa kentällä tuuli jonkin verran. Sen ansiosta hyttyset eivät pahemmin häirinneet kierroksen etenemistä. Illan mittaan tuuli tyyntyi ja hyttyset tulivat. Viimeisen kolmen reiän aikana pitkiä aikoja ei paikallaan halunnut olla ja keskittymisaika lyöntiin lyheni kummasti.
Vielä päivällä ajatus toisesta kierroksesta puolen yön jälkeen oli tuntunut hyvältä idealta, mutta hyttysten takia päätimme jättää sen väliin.
Levin väylät kulkevat metsän keskellä, mutta pallot löytyvät melko helposti. Helpoiten pallon hävittää vesiesteeseen, joita kentältä löytyy jonkin verran. Tosin puroissa vesi on niin kirkasta, että pallot erottuvat selvästi pohjalta.
Vaikeudet kentällä tulevat ennen kaikkia avauksista, joita välillä joutuu lyömään melko tarkkoihin paikkoihin. Jos avauspeli on kunnossa, lähestymislyönnit ovat usein helppoja, samoin viheriöt, joissa on hyvin vähän muotoja, minkä vuoksi lähipeli on kentällä helppoa.
Pituutta kentällä on kuitenkin mukavasti ja jotkut väylät tuntuivat mittaansa pidemmiltä sen vuoksi, että dogleg-reiälle ei voinut ottaa bägistä isoa mailaa. Turvallisempaa on sijoittaa pallo väyläpuulla tai pitkällä raudalla keskelle väylää ilman sen suurempaa oikomista.
Yöttömän yön golf pohjoisessa kokemus, joka kannattaa ainakin kerran elämässä kokea.
Tuomas Tyry
VAIKKA KORKEUSEROJA ei ole, maisemiltaan kenttä on erittäin kaunis. Varsinkin ilta-auringossa varjojen pidentyessä ja Levitunturin kohotessa taustalla tunnelma kentällä oli ajoin suorastaan maaginen. Onhan tämä nyt siistiä, todettiin useaan otteeseen spontaanisti kierroksen aikana.
Upeiden maisen lisäksi väylien reunalla sijaitsevat suuret hirsimökit kiinnittivät huomion. Varsinkin yhdeksännen reiän reunalla sijainneet kaksi hirsilinnaa, joiden olohuoneesta avautui avarat näkymät kentälle. Leville rakennetaan mökkejä kiihtyvää tahtia, joten keskuksen suosio sen kuin kasvaa. Talvi on tietenkin vilkkain sesonki, mutta kesälläkin ihmisiä riitti. Esimerkiksi perjantaina kentällä pelaajia oli 200.
Levi Golfin vahvuus on se, että kenttä on layoutiltaan hyvin selkeä ja vaihteleva. Doglegejä löytyy tasaisesti molempiin suuntiin, lievinä ja vähän jyrkempinä ja toki kentältä löytyy myös suoriakin reikiä.
Kahta samanlaista reikää ei ole, eikä myöskään yhtään heikkoa väylää. Toisaalta Leviltä oli myös vaikea löytää yhtä yksittäistä väylää, joka olisi selkeästi erottunut edukseen, mutta nämä kolme reikää jäivät kierrokselta parhaiten mieleen.
Ykkösreikä on kaunis par 3, jonka tiiauspaikka sijaitsee aivan klubiravintolan terassin edessä. Takana on siintää pieni Taalojärvi. 14. reikä oli puolestaan ykkönen par 5 -rei’istä. Se kulkee Ounasjoen rannassa ja taustakankaana vasemmalla puolella on yli 500 metrin korkeuteen kohoava Levitunturi. Päätösreikä (lyhyt par 4) tarjoaa mahdollisuuden riskinottoon ja birdie-lopetukseen, sillä keltaisilta pituutta reiällä on vain 250 metriä.
TÄHÄN KIERROKSEEN päättyi myös Draivi pohjoiseen -matkan birdie-haaste. Kysyimme Facebookissa, kuinka monta birdieä onnistumme tekemään matkan aikana. Oikea vastaus on 36, kun päätöskierroksella molempien birdie-tili karttui kolmella:
Tuomas 23
Jussi 13
Facebook-kilpailun voittaja ratkotaan tämän viikon aikana. Olemme yhteydessä voittajaan henkilökohtaisesti yksityisviestillä.
Kuudessa päivässä kierroksia kertyi yhteensä kahdeksan ja jokainen niistä eri kentillä, joista Puula Golfissa on yhdeksän reikää.
Kokosimme vielä yhteenvetona yhdeksän reiän all stars -kentän koko matkan aikana pelaamistamme kentistä. Jokaiselta kentältä valitsimme mielestämme parhaan reiän ja lisäksi mukaan otimme yhden bonusreiän. Reiät ovat listalla siinä järjestyksessä kuin ne me matkan aikana pelasimme.
Draivi pohjoiseen -matkan all stars -reiät
1. Annila: 18. reikä, par 4 312 m (klubitii)
Lyhyehkö par 4, jonka avaus on lyötävä keskellä väylää sijaitsevan vesiesteen yli kahden metsäsaarekkeen väliin. Jos kierros on sujunut sitä ennen hyvin, avauksessa saattaa hieman jännittää. Lähestyminen lyödään kapealle mutta pitkälle viheriölle, jota vartioivat kaksi hiekkaestettä viheriön edessä molemmin puolin.
Tulokset: Tuomas: 4 | Jussi: 5
2. Puula Golf: 5. reikä, par 4 330 m (takatii)
Avaus lyödään kentän korkeimmasta kohdasta. Väylä on piikkisuora mutta petollinen siksi, että oikealla on out ja vajaa sata metriä ennen viheriötä on rotkomainen vesieste, joka nielee liian pitkät avaukset kitaansa. Optimaalinen avaus lentää noin 220–230 metriä. Siitä on jäljellä enään wedgen tai lyhyen raudan verran suurelle viheriölle.
Tuomas: 4 | Jussi: 8
3. Muurame Golf: 12. reikä, par 4 408 m (valkoinen)
Mittaansa lyhyempi par 4, sillä avaus lyödään korkealta mäen päältä alaspäin. Alamäki ja -rinne tuovat avaukseen arviolta 30–40 metriä lisää mittaa. Haastava reikä, sillä avauksen tielle tulevat molemmin puolin metsäsaarekkeet. Lisäksi oikealla puolella on pieni vesieste.
Tuomas: 4 | Jussi: 5
4. Oulu Golf, Vaara: 5. reikä, par 3 115 m (valkoinen)
Reikä on selvästi kentän lyhyin, mutta sen viheriö on kaikista suurin. Viheriöllä on pituutta yli 50 metriä, ja lyhimmillään reikä voidaan pelata vain noin 50 metriä pitkänä, jos tiit ja lippu asetetaan aivan eteen. Toisaalta takaa vasemmalla löytyy lipunpaikka, jossa reikää suojelee kaksi kiveä. Lisäksi yksi suuri kivi nököttää viheriön takana.
Tuomas: 3 | Jussi: 4
5. Virpiniemi Golf, 14. reikä, par 5 466 m (valkoinen)
Par 5 -reikä, joka pelataan lievänä dogleginä kohti merta. Viheriön takana aukeaa aava meri, joten maisemat ovat tällä kentällä kohdallaan. Layoutiltaan selkeä reikä, jonka samettisilta väyliltä oli miellyttävää lyödä kakkoslyöntiä kohti viheriötä.
Tuomas: 6 | Jussi: 4
6. Tornio Golf, 3. reikä, par 4 330 m (keltainen)
Kentän toiseksi vaikein reikä, jossa vieraillaan taas Ruotsin puolella. Vanhalle rajapaalu on hyvä tähtäyspiste keskellä väylää, sillä vettä on sekä vasemmalla että oikealla. Onnistuneen avauksen jälkeen pääsee yrittämään keskiraudalla bunkkerien ja veden ympäröimälle greenille.
Tuomas: 4 | Jussi: 4
7. Santa Claus Golf, 12. reikä, par 5
Näyttävä ja pitkä reikä, joka nousee tasaisesti ylämäkeen. Nousua tiiltä viheriölle on 15 metriä ja väylän oikealla puolella oleva pyöreät vesiesteet ohjaavat peliä kohti viheriötä, josta aukeavat upeat maisemat Ounasjoelle.
508 m (takatii) Tuomas: 4 | Jussi: 5
8. Levi Golf, 14. reikä, par 5 458 m (klubitii)
Tiiauspaikalla kannattaa pysähtyä hetkeksi ihailemaan maisemia. Väylän oikealla puolella on Ounasjoki ja vasemmalla avautuvat maisemat Levitunturille. Avaus lyödään lievänä doglegina oikealle. Onnistuneet avauksen jälkeen kakkoslyöntiä voi lähteä yrittämään kahdella päälle.
Tuomas: 5 | Jussi: 4
9. Tornio Golf 6. reikä, par 3 115 m (klubitii)
Yhdeksänneksi reiäksi valitsimme kaikilta pelaamiltamme kentiltä Tornio Golfin kuutosen. Avaus lyödään tietenkin veden yli, ja viheriön poikki kulkee Suomen ja Ruotsin välinen raja, josta kertoo suuri kyltti viheriön laidalla. Jos jollakin reiällä saisi holarin kokea, kuutonen voisi olla monen valinta, sillä reikä on usein viheriön takaosassa, jolloin pallo ylittää aikavyöhykkeen.
GoGolfin Jussi Miettinen ja Tuomas Tyry lähtivät maanantaina automatkalle kohti Leviä. Tien päällä oleva kaksikko kiertää golfkenttiä ja kirjoittaa matkakertomusta. Perjantaina he kävivät nauttimassa Santa Claus Golfin upeista väylistä ja maisemista sekä Suomen parhaan taukokioskin erinomaisisista antimista. Myös reissun ensimmäiset porot nähtiin.
HOTELLI METSÄHIRVAS sijaitsee noin 15 kilometriä ennen Rovaniemeä. Se valikoitui meidän seuraavaksi yösijaksi, koska torstaina takanamme oli tiukka päivä: kaksi 18 reiän kierrosta ja siirtymät Oulusta Tornioon ja Torniosta Rovaniemelle.
Ajatuksena oli syödä matkan varrella ja painua samantien pehkuihin, kun pääsemme perille, mutta kaikki tienvarren kuppilat olivat ehtineet mennä kiinni. Oli siis pakko ajaa Rovaniemelle ja sieltä takaisin hotellille, joten alkuperäinen suunnitelma meni mönkään.
Olimme Lapin pääkaupungissa iltakymmeneltä, ja koko kaupungista löytyi suurin piirtein yksi ravintola, josta tähän aikaan sai vielä ruokaa.
Ehdimme takaisin hotellille puoli kahdentoista maissa. Sen verran vähillä unilla olimme mennessä menty, että päätimme muuttaa suunnitelmia ja lähteä pelaamaan seuraavana päivänä Santa Claus Golf vasta puolenpäivän jälkeen.
Yhdeltä päivällä kierrokselle oli lähdössä yksittäinen pelaaja seiskan händärillä. Lukitsimme sen.
Hotel Metsähirvas osoittautui positiiviseksi yllätykseksi. Ainakin meidän huoneemme vaikutti hiljattain remontoidulta, ja huoneen yhteydessä oli myös pieni keittiö. Tilaa olisi ollut peräti neljälle, sillä huoneessa oli myös tilava alkovi kerrossängyllä.
No, aamulla paljastui, että meille oli vahingossa annettu tavallisen huoneen sijasta sviitti. Koimme, että saimme hyvin vastinetta 89 eurolle, sillä se sisälsi myös aamiaisen kahdelle.
Santa Claus Golfin toimitusjohtaja Pia Lillberg on ollut enemmän kuin tyytyväinen kentän kuntoon tällä kaudella.
Jussi Miettinen
SANTA CLAUS GOLF sijaitsee Ounasvaaran pohjoisrinteessä melko lähellä Rovaniemen keskustaa. Kenttä oli meille molemmille täysin uusi tuttavuus, eikä meillä kummallakaan ollut oikeastaan minkäänlaisia ennakko-odotuksia sitä kohtaan.
Pyöröhirrestä rakennetulla klubilla meidät otti vastaan kentän toimitusjohtaja PiaLillberg, jonka mukaan kausi oli sujunut tähän asti hyvin ja että kenttä on myös ollut hienossa kunnossa.
Alkuperäiset yhdeksän reikää on suunnitellut PekkaSivula ja laajennuksen LassiPekkaTilander. Tunnustettuja kenttäarkkitehtejä molemmat.
Ari Vuorentausta avaamassa kolmosreikää, joka avataan keskiraudalla alamäkee. Kyseessä on selkeän kentän ainoa kikkareikä.
Jussi Miettinen
PELIKAVERIMMEESITTÄYTYIAriVuorentaustaksi. Hän kertoi työskentelevänsä matkailualalla ja muutama reikä myöhemmin kävi ilmi, että hän on itse asiassa Lapland Hotelsin toimitusjohtaja.
Korona on kurittanut suurta hotelliketjua oikein huolella, koska ulkomaiset turistit ovat hotelliketjun merkittävin asiakaskunta etenkin Lapin-kohteissa, eivätkä he ole voineet kunnolla matkustaa lähes puoleentoista vuoteen.
Vaikka kotimaiset matkailijat ovat paikanneet tilannetta jonkin verran, Ari kertoi, että koronan vuoksi konserni on menettänyt liikevaihtoa peräti 105 miljoonaa euroa.
Kotimaan matkailu on ollut korona-aikaan erittäin suosittua ja aihe kiinnostaa tietysti myös mediaa. Kesken kierroksen Ari antoi aiheesta lyhyen puhelinhaastattelun Helsingin Sanomille, vaikka olikin kesälomalla.
Ari on myös erittäin innokas golfari. Hän kertoi palanneensa juuri golfkiertueelta Etelä-Suomesta, mutta on ylpeä myös kotikentästään.
”Objektiivisestikin katsottuna tämän layout on hyvä”, hän kertoi.
Eikä hän ollut väärässä.
Napapiirin tuntumassa sijaitseva Santa Claus Golf ylitti odotuksemme, sillä hyvän layoutin lisäksi se oli erittäin hyvässä kunnossa. Tässä on varmasti auttanut se, että tänä kesänä myös pohjoisessa on ollut erittäin lämmintä.
Tänäänkin Rovaniemellä ylittyi helleraja, ja se näkyi jo ykkösreikää kulkiessa, kun sitä vastaan tulevalla 17. reiällä tokka poroja oli tullut vilvoittelemaan hiekkaesteeseen.
Santa Claus Golf tarjoaa pyöreitä muotoja mm. hiekkaesteiden ja tiiauspaikkojen muodossa.
Jussi Miettinen
ON AINA haastavaa rakentaa golfkenttä rinteeseen. Ounasvaaralla tässä on kuitenkin onnistuttu erinomaisesti. Väylät ovat leveitä ja selkeitä. Melkein jokainen reikä aukeaa erinomaisesti tiiauspaikalle, mikä helpottaa ensikertalaisen taivalta vaaralla.
Osittain tämä johtuu myös kentän bunkkeroinnista. Suurehkot pyöreät hiekkaesteet erottuvat erinomaisesti ja ohjaavat peliä oikeaan suuntaan.
Kenttä on tietysti raskas kävellä, mutta ei kuitenkaan yhtä rankka fyysisesti kuin aikaisemmin tällä viikolla pelaamamme Muurame Golf.
Ensimmäiset yhdeksän reikää kulkevat vielä suhteellisen tasaisessa maastossa, mutta takaysillä korkeuseroja riittää.
Nousut eivät ole aivan yhtä pahoja kuin Keski-Suomessa, pikemminkin tasaisen tappavia kuin äkkijyrkkiä. Sen sijaan muutamalla väylällä palloa sai lyödä vahvasti alamäkeen.
Edellisenä päivänä Torniossa ylitettiin valtakunnan raja. Rovaniemellä puolestaan kierroksen aikana napapiiri.
Jussi Miettinen
Kentän korkein kohta sijaitsee 13. reiän tiillä, josta aukeaa huikeat näkymät Ounasjoelle ja lappilaiseen metsämaisemaan.
Vaikuttava oli myös päätösreikä, jonka takatiille joutui kipuamaan aika monta porrasta. 200 metriä pitkä par 3 -reikä pelataan kuitenkin 30–40 metriä lyhyempänä, sen verran alempana viheriö sijaitsee.
Yksi kierroksen kohokohdista oli 10. reiän jälkeinen taukokioski, joka menee heittämällä ykköseksi Suomessa.
Alkuruoaksi herkullisesta ja raikkaasta kylmäsavulohesta valmistettu ruisleipä, poron ryynimakkara puolukkahillolla pääruoaksi ja jälkiruoaksi lettuja mansikkahillolla ja kermavaahdolla pitivät nälän loitolla loppukierroksen ajan.
Santa Claus Golfin 18. reiän tiiauspaikalle noustiin portaita pitkin. Kapuaminen palkittiin hienoilla näkymällä.
KIERROKSEN JÄLKEEN Ari kutsui meidät syömään Lapland Hotelsin Kesärafla Saunaan, joka sijaitsee golfkentän lähellä Kemijoen rannalla konserniin kuuluvan Ounasvaara Chalets -mökkikylän yhteydessä.
Jos aikaa olisi ollut enemmän, mieli olisi tehnyt mennä kierroksen jälkeen löylyihin ja pulahtaa virkistävään veteen testaamaan pohjoisen joen kesäinen lämpötila.
Sauna on vieraille ilmainen. Pyyhkeen saa käyttöön viidellä eurolla, jos omaa ei ole mukana. Yhteissaunaan toki mennään uikkarit päällä ja tietysti myös uimaan, sillä kulku saunalta laiturille on terassiravintolan yhteydessä.
Ruokalistalta Tuomas valitsi raikkaan ja runsaan savulohisalaatin ja Jussi Flank Steakin ja lisukkeeksi grillatun salaatin homejuustokastikkeella ja pekonirouheella.
Jos aikaa olisi ollut enemmän, ennen ruokailua olisi pitänyt käydä pulahtamassa Kemijoessa.
Jussi Miettinen
Kylläisinä ja tyytyväisinä pääsimme jatkamaan matkaa Leville, jossa pelit olivat edessä lauantaina.
Perille päästyämme kipusimme Hondalla kuitenkin vielä tunturille napsimaan kuvia yöttömästä yöstä ja auringosta, joka ei laske tähän aikaan vuodesta lainkaan.
GoGolfin Jussi Miettinen ja Tuomas Tyry lähtivät maanantaina automatkalle kohti Leviä. Tien päällä oleva kaksikko kiertää golfkenttiä ja kirjoittaa matkakertomusta. Torstaina iltapäivällä oli vuorossa Tornio Golf, jossa kaksikko pääsi ulkomaille ensimmäistä kertaa pitkään aikaa.
VIRPINIEMESTÄ MATKA jatkui Lappiin tai oikeastaan Meri-Lappiin, Tornioon. Aiemmin tällä viikolla olin saanut ystävältäni viestin: "Pelatkaa sitten Tornio! Se on Suomen erikoisin kenttä, eikä kukaan tiedä siitä. Vain väylät on maata, kaikki muu vettä! Bonnarina puolet kentästä Ruotsissa.”
Kun kerroin, että Tornio kuuluu matkasuunnitelmiimme, hän lupasi tarjota kahvit 80 lyönnin alituksesta.
Otin haasteen vastaan.
TORNIO GOLF on tosiaan siitä erikoinen kenttä, että iso osa siitä sijaitsee Ruotsin puolella. Keskellä kenttää kulkee suurilla, punaisilla paaluilla merkitty valtakunnan raja, joka ylitetään kierroksen aikana useaan otteeseen. Onneksi saimme kierrokselle paikallisoppaaksi toimitusjohtaja JukkaRyhäsen, joka tiesi tietysti tasan tarkkaan, milloin ollaan Suomen ja milloin Ruotsin puolella.
Keskellä kakkosreikää sijaitsee vanha, kivinen rajamerkki. Sen molemmin puolin kulki Venäjän ja Ruotsin välinen raja.
Jussi Miettinen
Vuosi sitten kauden alla Torniossa saatiin neuvotella viranomaisten kanssa siitä, voidaanko golfia pelata Torniossa lainkaan, kun rajat ovat kiinni. Lisäksi Tornio Golfin pelaajista moni tulee Ruotsin puolelta. Korona-aikana ruotsalaisia pelaajia onkin ollut selvästi normaalia vähemmän.
Kun muualla Suomessa koronaepidemia on vaikuttanut positiivisesti golfin pelaamiseen, Torniossa näin ei ole asianlaita.
Kenttänä Tornio Golf on ainutlaatuinen, sillä se on rakennettu Torniojoen suistoalueelle. Ystäväni oli oikeassa: pääosin vain väylät ovat maata ja lähes kaikki muu vettä.
Vettä oikealla ja vettä vasemmalla. Onneksi väylällä on leveyttä.
Jussi Miettinen
Palloja kannattaakin varata mukaan kosolti, eivätkä kalliit tour-pallot todellakaan ole proshopin suosituin myyntiartikkeli.
Vettä tai estealueita on usein molemmin puolin väylää, mutta toisaalta väylät ovat usein leveitä ja karheikot kapeita kaisteleita väylän ja veden välissä.
Se, mikä Tornio Golfissa yllättää, on kentän huippukunto. Näillä leveysasteilla luulisi, että ankara talvi vaikuttaisi kentän kuntoon, mutta ensimmäistä viheriötä kohti tallustellessa ei voi kuin ihmetellä, sillä ruohomatto on kuin samettia ja viheriö erinomaisessa kunnossa.
Ryhänen on selvästikin ylpeä kentästään – ja syystäkin. Iso kiitos loistavista pinnoista kuuluu kenttämestari MarkkuHaimilalle, joka on toisen polven kenttämestari Tornio Golfissa ja työskennellyt kentällä lähes koko ikänsä.
Torniossa myös maltti on valttia. Ryhänen osoittautuu oivalliseksi paikallisoppaaksi, sillä hän kehottaa oikeissa paikoissa pitämään draiverin bägissä ja sijoittamaan pallon väylällä joko puumailalla tai raudalla.
Se toimii, sillä alun hankaluuksien jälkeen peli alkaa meillä molemmilla löytyä.
MITÄ PIDEMMÄLLE kenttää pääsemme, sitä selvemmin käy ilmi, että kyseessä on täysin ainutlaatuinen kenttä Suomessa. Vettä on usein sekä oikealla ja vasemmalle, eivätkä esteet ole mitään pieni lammikoita.
Layout on kuitenkin selkeä ja peliä täytyy suunnitella hyvin tarkasti ja mailavalintoihin täytyy kiinnittää erityisen tarkasti huomiota.
Raja ylitetään kierroksen mittaan niin monta kertaa, että pitkän matka ja vähäiset yöunet ovat väsyttäneet pelaajat sen verran pahasti, että on myönnettävä, ettei aina tiedä, ollaanko sitä Suomen vai Ruotsin puolella.
Kuutosreiällä tästä ei kuitenkaan voi erehtyä. Viheriön vieressä sijaitsevaan rajapyykkiin on kiinnitetty kyltti, joka näyttää, kummalla puolella rajaa ollaan.
Tällä reiällä on myös mahdollisuus tehdä se kuuluisa maailman pisin hole-in-one, jos reikä on kairattu Suomen määperään, sillä lyönti lähtee Ruotsin puolelta. Aikavyöhyke ehtii vaihtua, pallon lento kestää tyypillisesti sen tunnin ja viisi sekuntia.
Mikään helppo rasti tämäkään reikä ei ole, sillä viheriön edessä on suuri vesieste. Toimitusjohtaja Ryhänen laitettiin näyttämään haastattelun päätteeksi mallisuoritus, josta hän selvisi nappisuorituksella.
Vaikka holaria ei meistä kukaan tehnytkään, tämä birdie-putti Ruotsista Suomeen jäi ikuisesti mieleeni – ja onneksi se taltioitui myös videolle, kun Tuomas oli hereillä.
BIRDIEJÄ TULI Torniossa lopulta yhteensä peräti kahdeksan, molemmille neljä, joten Facebook-kisamme birdie-saldo näytti Tornion jälkeen yhteensä 26:ta.
Tuomas 16
Jussi 10
80 lyöntiä alittui (klubitiiltä) kirkkaasti, kun onnistuin pelaamaan Draivi pohjoiseen -matkan toistaiseksi parhaan kierrokseni: 74 lyöntiä. Myös Tuomas pelasi totutun hyvin: 17 reikää kaksi yli parin, mutta yhdelle reiälle tuli valitettavasti viiva.
Kahdeksan maissa illalla pääsimme lopulta lähtemään kohti Rovaniemeä, jossa viettäisimme torstain ja perjantain välisen yön. Draivi pohjoista -matkaa on jäljellä vielä kaksi kierrosta. Rankka mutta sitäkin antoisampi matka on siis lähestymässä loppuaan.
GoGolfin Jussi Miettinen ja Tuomas Tyry lähtivät maanantaina automatkalle kohti Leviä. Tien päällä oleva kaksikko kiertää golfkenttiä ja kirjoittaa matkakertomusta. Torstaiaamuna oli vuorossa Virpiniemen kenttä Oulussa.
TORSTAI OLI rankka päivä. Edessä oli kaksi 18 reiän kierrosta ja ajo yöksi Rovaniemelle. Tämä tiesi tietysti jälleen aikaista aamuherätystä.
Kävimme keskiviikkona illalla syömässä Oulun keskustassa OGK:n headcaddiemasterin SamuRasilan kanssa. Hassu sattuma: Samu ja Tuomas ovat käyneen saman Danvillen-yliopiston Yhdysvalloissa, joten juttua pojilla riitti.
Ruokapaikkamme Puistola tarjosi napolilaistyyppisiä pitsoja lähellä Rotuaaria eli Oulun kuuluisaa kävelykatua. Sen jälkeen pistäydyimme satamatorilla ja ottamassa pakollisen yhteiskuvan Toripolliisin kanssa, ennen kuin painuimme pehkuihin.
Pakollinen kuva Oulun Torinrannalla sijaitsevan Toripolliisin kanssa.
Samu Rasila
VIRPINIEMI GOLF sijaitsee vajaan puolen tunnin ajomatkan päässä Oulun keskustasta pohjoiseen Haukiputaalla, joka kuuluu nykyään Ouluun.
Jo ajomatkalla maasto kertoi, että olemme lähestymässä merenrantaa. Hiekkapohjaisessa maastossa kasvoi matalia mäntyjä ja into aamun kierrosta kohtaan kasvoi.
Tiiausaika oli klo 8.10 ja vastassa meitä oli vastassa Pasi Voutilainen. Pasi on pitkän linjan virpiniemeläinen. Hän työskenteli pitkään kenttämestarina, kunnes pari vuotta sitten hän päätti ottaa vastaan hänelle tarjotun toimitusjohtajan pestin.
Pasi lähti meille myös paikallisoppaaksi kierrokselle mukaan.
Virpiniemi Golf avattiin vuonna 2006 eli se täyttää tänä syksynä 15 vuotta. Kentälle teki masterplanin ruotsalainen JanSederholm, jonka saattoi loppuun oululainen arkkitehti MattiHeikkinen.
Nykyään ykkösen tiille kävellään Matinpolkua pitkin. Polku nimettiin hänen mukaansa viime vuonna, kun arkkitehti täytti 80 vuotta.
Heikkisen piirrustuspöydältä on syntynyt myös tyylikäs ja toimiva klubirakennus, jonka terasseilta avautuu upeat näkymät merelle, rangelle ja osalle merenrantaa sijaitsevista väylistä. Aivan sen alla on 18. reiän griini.
Virpiniemen 18. reiän viheriö sijaitsee suoraan klubitalon terassin alla.
Jussi Miettinen
MUTTA ENNEN KUIN päästää pelaamaan Virpiniemen kuuluisa merenrannalla sijaitseva takaysi, kierretään yhdeksän reiän harjureiät.
Hiekkapohjaisessa harjumaastossa pelattava etuysi toi itselleni mieleen hieman Porissa sijaitsevan Yyterin kentän.
Hyvin mielenkiintoinen reikä on kolmonen, joka on par 5. Tiiltä viheriölle voi edetä kahta eri väylää pitkin. Keskellä on nimittäin kaksi suurta vesiestettä, joiden molemmilla puolilla kulkee väylä.
Oikea vai vasempaa kautta. Ensikertalaisen pitää hieman miettiä, kumpaa väylää pitkin edetä tiiltä viheriölle Virpiniemen kolmannella reiällä.
Jussi Miettinen
Vasen puoli on pidempi ja hieman turvallisempi. Oikea puoli lyhentää matkaa, mutta alue, johon draivin pitäisi osua on pieni. Nämä vesiesteet ovat nielleet vuosien saatossa paljon palloja.
Harjulla on jonkin verran korkeuseroja, mutta se ei ole mitenkään rankka fyysisesti – varsinkin, jos sitä vertaa Muurame Golfiin.
Oulun leveysasteilla ollaan aina sään armoilla. Talvi on pitkä ja kuten eilen Sankivaarassa, täälläkin talvivauriot vielä hieman näkyivät joillakin viheriöillä, mutta pelaamiseen niillä ei juurikaan ollut vaikutusta.
Sen sijaan väylät olivat erinomaisessa kunnossa, sillä hiekkapohjainen maaperä ei roudi, eivätkä väylät ole yhtä alttiita tuhoille kuin herkät viheriöt.
Kohti merta. Virpiniemen takaysi on ainutlaatuinen Suomessa upeiden maisemiensa ansiosta.
Jussi Miettinen
TAKAYSILLÄ PELAAJILLE tarjotaan huikeita merimaisemia. Kymppireikä pelataan vielä harjun tuntumassa, mutta yhdennellätoista reiällä Perämeri alkaa jo häämöttää ja aukeaa todenteolla 12. reillä. Par 5 -reikä pelataan suoraan kohti rantaa.
Reiät 12–14 pelataan edestakaisin hieman ahtaasti, joten fore-huutoihin kannattaa suhtautua vakavasti. Sitten tullaankin kentän ns. signature-reiälle.
15. reikä on lyhyt par kolme aivan merenrannassa. Koska Perämerellä ei ole eteläisen Suomen kaltaista saaristoa, näkymät merelle ovat avarat. Suomessa tällaisiin paikkoihin rakennetut kentät ovat erittäin harvinaisia ja varmasti iso syy sille, miksi Virpiniemi Golf sijoittui edellisessä kenttärankingissa sijalle kuusi.
Tiillä teimme lyhyen videohaastattelun, jossa Voutilainen sai kertoa hieman Virpiniemi Golfista tilanteesta Oulun alueella, jossa asuu yhteensä yli 200 000 ihmistä, mutta kenttiä on vain kaksi: 18-reikäinen Virpiniemi ja 36-reikäinen Oulun Golf eli Sankivaara, jonka toisen kentän kiersimme keskiviikkona.
Tarvetta lisärei’ille voisi olla, mutta kysymys kuuluu, mistä rahoitus kentälle.
Vaikka kenttien omat pelaajat pelaavat ahkerasti, Voutilaisen mukaan vierailijat ovat Virpiniemeen tervetulleita.
Haastattelun lopuksi laitoimme Voutilaisen avaamaan 15. reiän. Suoritusta katsoessa kannattaa ottaa mallia Voutilaisesta siinä, kuinka epäonnistumisiin pitää suhtautua. Ei tämä golf niin vakavaa ole, vai mitä!
16. reikä pelataan vielä rannan tuntumassa, avaus lyödään meren poukaman yli, mutta kaksi viimeisestä kuljetaan takaisin kohti klubia.
Päätösreikä on harvinaisesti par 3, ja kuten aluksi kerroimme, se sijaitsee avain klubin tuntumassa.
Birdie-saldo karttui torstaiaamuna viidellä. Tuomas teki neljä ja Jussi yhden.
Tilanne Virpiniemen jälkeen:
Tuomas 12
Jussi 6
VIRPINIEMEN JA Sankivaaran vierailun jälkeen voidaan todeta, että oululaisilla golfareilla on todella hyvin asiat. Tosin mikäli buumi jatkuu yhtä vahvana, uuden 18-reikäisen kentän rakentaminen voi tulla tarpeeseen lähivuosina.
Vieraspelaajalle Oulu tarjoaa pelattavaa ainakin kolmeksi päiväksi. Oma aikataulumme oli kuitenkin sen verran tiukka, että meidän piti lähteä heti maittavan lounaan jälkeen eteenpäin.
Iltapäivällä oli vielä vuorossa kierros Tornio Golfissa ja edessä ensimmäinen vierailu Suomen rajojen ulkopuolella sitten syksyn 2019.
Tornio Golfista lisää myöhemmin. Seuraa päivityksiä myös GoGolfin Instassa: #draivipohjoiseen.
GoGolfin Jussi Miettinen ja Tuomas Tyry lähtivät maanantaina automatkalle kohti Leviä. Tien päällä oleva kaksikko kiertää golfkenttiä ja kirjoittaa matkakertomusta. Perillä he ovat perjantaina. Tiistaina he pelasivat sekä PuulaGolfin että Muurame Golfin. Yösija löytyi Marjoniemi Campingistä Pyhäjärven rannalta.
MATKALLA MARJONIEMI Campingista Ouluun, ehkä jossain Kärsämäen kohdalla meille sattuu vahinko – renkaaseemme iskeytyy kolmen tuuman rautanaula.
Tosin vielä siinä vaiheessa olemme epäonnestamme autuaan tietämättömiä ja ajamme tyytyväisinä kohti Oulussa sijaitsevaa Sankivaaran Golfkeskusta. Okei, Hondan mittaristoon syttyy renkaanpaineiden varoitusvalo, mutta ajo-ominaisuuksissa emme huomaa eroa.
Reilun parin tunnin ajomatkan jälkeen saavumme perille, jossa meidät ottaaa vastaan Oulun Golfkerho ry:n ja Oulun Golf Oy:n puheenjohtaja Marko Leiviskä. Hän on myös Suomen Golfliiton hallituksen varapuheenjohtaja.
Oulun Golfkerhossa saimme peliseurauksemme seuran ja kenttäyhtiön puheenjohtajan Marko Leiviskän.
Samu Rasila
OULU ON kaupunki, jossa en ole aiemmin vieraillut, joten Sankivaarakin on minulle täysin uusi tuttavuus. Suomen Golflehden kenttärankingissa Sankivaaran kentät eivät yllä 60 parhaan joukkoon, joten odotukset eivät ole korkealla, vaikka olemme kuulleet niistä myös kehuja.
Odotukset alkavat kuitenkin kohota, kun pääsemme perille. Pysäköintipaikat ovat laajat ja jo ennen kello kymmentä ne ovat melkein täynnä. Myös klubiympäristön väylät herättävät lupauksia, kun silmään osuu lähellä klubia oleva, suuri ja muodokas viheriö.
Oulu Golfissa on kaksi kenttää: Sanki ja Vaara. Molemmat ovat amerikkalaisen RonaldFreamin suunnittelemia. Muita Freamin kenttiä Suomessa ovat Paltamo, Kerimäki, Laukaan Peurankagolf ja Nordcenterin Fream.
Me pelaamme tänään Vaara-kentän. Poikkeuksellisesti ehdimme Oulussa jopa lyömään muutaman pallon rangella ennen kierrosta. Leiviskä lyö palloja tehokkaalla svingillä ja kun lisään hänet peliimme Gamebookiin, paljastuu, että mies osaa myös pelata, sillä tasoitus on 2,2.
Oulun Golfkerho perustetiin jo 60-luvun alussa. Sankivaaraan se siirtyi eri vaiheiden jälkeen vuonna 1992, kun sinne avattiin 27 reikää. 36-reikäiseksi golfkeskus laajeni vuonna 2004. Molemmat kentät peruskorjattiin 2010-luvun alussa.
Pelaajia Oulussa piisaa, ja Sankivaaraan rakennetaan parhaillaan kuuden reiän par 3 -kenttää. Hanke on mielenkiintoinen, sillä suuret viheriöt rakennetaan tekonurmesta. Oppia niiden tekemiseen on haettu Itävallasta, jossa on vastaavalla menetelmällä toteutettu yhdeksänreikäinen kenttä.
Tekonurmet ymmärtää näillä leveysasteilla, sillä talvi on pitkä ja ihmiset golfkiima erityisesti keväisin on Leiviskän mukaan kova. Hänen mukaansa Oulun Golfkerho haluaa toimia kuin urheiluseura, ja sen kasvatteja ovat muun muassa Juhana ja Karina Kukkonen, jotka ovat molemmat siirtyneet ammattilaisiksi.
Karina rakentaa uraansa Ladies European Tourilla, jossa hän on viime aikoina esittänyt lupaavia otteita.
Valmentajia kentällä on neljä. Headpro on Harri "Henkka" Thil, joka toimii seuran valmennuspäällikkönä. Hyvästä toiminnasta kertoo se, että OGK se valittiin kolme vuotta sitten ensimmäiseksi Olympiakomitean Tähtiseuraksi Suomessa, mikä kertoo junioritoiminnan korkeasta laadusta. Junioriohjaajia seuralla on parikymmentä, ja Leiviskä itse on yksi heistä.
MUUTAMAN REIÄN jälkeen käy ilmi, että Vaara on hieno kenttä. Layout on ensikertaiselle selkeä, ja tiille aukeaa muutamaa reikää lukuunottamatta, miten pelin pitäisi edetä. Väylillä ja varsinkin suurilla viheriöillä on paljon muotoja, ja esteet on sijoitettu strategisesti oikeisiin paikkoihin.
Ja kun Freamin kentällä ollaan, kivenlohkareita löytyy muutamalla reiällä mielenkiintoisista paikoista – eli keskeltä väylää.
Erikseen rei'istä on mainittava reikä numero 5, joka on siinä mielessä melkoinen kummajainen, että reikä on selvästi kentän lyhyin, mutta sen viheriö on kaikista suurin. Viheriöllä on pituutta yli 50 metriä, ja lyhimmillään se voidaan pelata vain noin 50 metriä pitkänä, jos tiit ja lippu asetetaan aivan eteen.
Toisaalta takaa vasemmalla löytyy lipunpaikka, jossa reikää suojelee kaksi kiveä. Lisäksi yksi suuri kivi nököttää viheriön takana. Reilua? Ei ehkä, mutta ehdottoman ainutlaatuista.
Hyvästä suunnittelsta kertoo se, että monet reiät tarjoavat muutaman selkeästi erilaisen tavan edetä tiiltä reiälle. Esimerkiksi nelosreikä tarjoaa rohkealle (ja pitkälyöntiselle) mahdollisuuden oikaista veden ja bunkkerin yli, jolloin onnistuminen palkintaan mahdollisuudella yltää par 5 -reikä (488 metriä, takaa) kahdella päälle.
Myös Vaara-kentän yhdeksännen reiän (par 5) viheriö jäi mieleen. Se oli juuri niin muodokas ja mielenkiintoinen kuin miltä se jo pysäköintialueelle näytti.
Etuysillä Tuomaksen birdie-saldo kasvoi kahdella. Jussille ei tullut onnistumisia. Marko pelasi yhdeksän reikää tasaisen varmasti yhden yli parin.
Kun kivi sijaitsee näin keskeisellä paikalla, on suunnittelijana todennäköisesti ollut Ronald Fream.
Jussi Miettinen
MATKA YSIN viheriöltä kympille tiille kuljetaan pysäköintialueen poikki. Kun kävimme autolla nopeasti, paljastui, miksi renkaanpaineista varoittava valo oli syttynyt Ouluun päin ajettaessa – rengas oli tyhjentynyt etuysin aikana. Suuri naula oli kantaa myöten Honda CR-V:n oikean takarenkaan sisällä.
Takaysin kahden ensimmäisen reiän aikana saimme onneksi sovittua Honda Europalvelun avulla. Sovimme treffit auton luona kierroksen päätteeksi Falckin tiepalvelun kanssa.
Sen jälkeen fokus saatiin siirrettyä takaisin peliin.
Myös Vaaran takaysi jatkui tasaisen hyvänä. Jokainen väylä palveli kokonaisuutta, ja väylien joukosta muutama erottui edukseen. Hyvin mielenkiintoinen reikä on esimerkiksi numero 12, jota voisi kuvailla selkeäksi kikkareiäksi. S-kirjaimen muotoinen reikä tarjoaa vaihtoehtoisia tapoja edetä. Rohkea voi syödä joko rokan tai rotan riippuen siitä osuuko oikaistu draivi juuri oikeaan paikkaan vesiesteen vasemmalle puolelle.
Tarkka ja pitkä avaus palkitaan lyhyellä lähestymisellä takaa noin 360 metriä pitkällä väylällä. Järkevintä lienee kuitenkin oikaista vain hieman tiiauspaikkojen ja väylän välissä olevan waste-alueen yli.
Myös molemmat par 5 -reiät tarjosivat jännittäviä hetkiä. 16. reikä tarjoaa myös kaksois-doglegin, kun avauslyönnissä väylä kääntyy oikealle ja lähestyminen puolestaan vasemmalle.
Oikaisemmalla pitkälyöntinen voi kuitenkin pelata väylän suorana, jolloin riskinotto palkitaan eagle-mahdollisuudella.
Kenttä päättyy par 5 -reikään, joka on lähes 500 metriä pitkä. Markon tarjoama paikallistuntemus oli paikallaan, sillä avaus lyödään hieman sokkona, samoin lähestyminen.
KIERROKSEN AIKANA heräsi kysymys: miten Vaara-kenttä voi sijoittua kenttärankingissa niin matalalle? Sitä pitää kysyä oikein erikseen Leiviskältä. Hän arvioi, että yksi syy on se, että kenttärankingin tekevät vieraspelaajat, joita Oulussa käy kuulemma tosi vähän vieraspelaajia. Kentälle on vaikea saada tiiausaikoja – omat pelaavat sen verran paljon.
Toinen selittävä tekijä saattaa olla se, että näillä leveysasteilla kentän saaminen huippukuntoon on vaikeaa. Joskus ongelmana on jääpolte, tänä vuonna lumihome. Nyt ne vielä jonkin verran näkyivät, mutta selvästi parempaan suuntaan on menty alkukesästä.
Kenttärankingia ei kannata tuijottaa liiaksi, kun suunnitelee golfreissua. Tuomaksen mielestä Vaara-kentän voisi sijoittaa top 30 -kenttien joukkoon. Omasta mielestäni top 20 -sijoitus ei ole liioittelua.
Myöhemmin juttelimme, että kenttää on yhdistelmä Nordcenterin kenttiä: Vaara on Benzin layout Freamin griineillä.
Myöhäisen lounaan jälkeen oli aika kiittää ja jatkaa majoittumaan yöksi Oulun keskustaan.
Ai niin, yksi asia meinasi unohtua, birdie-tilanne. Puolessa välissä Draivia pohjoiseen -matkaa meillä oli kasassa 13 birdieä. Tuomaksella kahdeksan ja Jussilla viisi.
Mainitaan samaan syssyyn myös tulokset: Sankivaaran Tuomas pelasi takatiiltä hienosti 73 lyönnillä. Markon tulos oli 76 ja Jussin kehno 84, mutta kierroksen lopulla alkoi näkyä viitteitä paremmasta.
Auton rengaskin saatiin korjattua. Siinä kesti kymmenen minuuttia ja matkamuistoksi saimme monelle mutkalle vääntyneen naulan.
