Matkablogi: Miten suhtautua kuninkaallisiin sääntöihin Sloveniassa?
Olen kokenut pienen elämäni aikana suurta tarvetta tutustua mahdollisimman moniin uusiin kohteisiin. Legendaarisen golfbongarin Esa Mäkisen esimerkistä olen alkanut myös laskea maita (42 täynnä), joissa olen vieraillut. Kun aukesi paikka yhdistää työ ja loma Sloveniassa, ei tarvinnut miettiä montaa sekuntia, kun lennot oli varattu. Matkan aikana toivottavasti selviää myös se, millaiselle golfmatkaajalle Slovenia voisi sopia.
Slovenia on koripallohullua kansaa. Suomalaiset ottivat Slovenian haltuun vuoden 2013 EM-kisoissa, jolloin Koperin kaupunki oli sinivalkoinen. Itse en päässyt matkaan mukaan, mutta tarinat Sloveniasta syöpyivät myös omaan mieleeni. Ehkä joku päivä löydän itseni Slovenian rajojen sisäpuolelta.
Nyt on se hetki. Istun parhaillaan Royal Bledin golfkentän klubitalolla läppäri sylissä. Voi sitä työpäivää viettää näinkin. Yritän pohtia mitä kerrottavaa Sloveniasta on jäänyt ensimmäisen kahden päivän osalta. Golfilliset kokemukset ovat toistaiseksi jääneet ”palaveriin” Royal Bledin palvelupäällikön kanssa sekä tunnin hengaamiseen klubin ympäristössä.
Nykyään etsin ja tarkastelen matkakohteita paljon golfia monipuolisemmin. Kiitos kymmeniä matkoja kanssani tehneelle henkilölle, joka opetti katsomaan asioita golfia suuremmista perspektiiveista. Hakeudun mielelläni alueille ja paikkoihin, joita paikalliset suosivat. Syön ruokaa, jota paikalliset söisivät ja juon viiniä, joka on mahdollisimman lähellä tuotettua.
Bledin alue on tunnettu Bled-järvestä. Sen ympärille on kehittynyt melko turistivetoinen kylä. Läpi kesän hotellit ovat täynnä, paikalliset laittavat asuntonsa AirBnB:hen vuokralle järven ympärillä olevat ravintola ovat varattuja aamusta iltaan. Kaupunki herää henkiin viimeistään toukokuun alusta. Alueen talous nojaa vahvasti turismiin. Turisteja virtaa niin lähialueen maista, Aasiasta kuin Amerikastakin.
Luonnollisesti parhaat kuvat jäivät ottamatta järvestä, mutta menen napsimaan ne myöhemmin. Sillä välin Google tarjoaa upeita kuvia alueesta, jotta uskotte: TÄSTÄ
Bled-järven ympäri kävelee noin tunnissa. Puolenmatkankrouvissa löytyy luonnollisesti virvokeravintola, jossa voi ottaa rentouttavan välivirvokkeen, jotta jaksaa loppumatkan. Järven ympäri pääsee toki myös hevosvaunuilla. Pala romantiikkaa maksaa 35 euroa ,jos jalka ei kanna. Bled-järven näköalat ovat kauniit, ehkäpä kauneimmat maailmassa, joita olen päässyt näkemään. Erityisesti sen luonnollisuuden takia. Ehkäpä joku päivä menen naimisiin järven keskellä olevassa saaressa, jossa on kirkko. Se on yksi Euroopan suosituimmista paikoista astua vihille. Enää vaimo puuttuu!
Kenttä on kuninkaallisessa kunnossa vaikka se avattiin vasta viikko sitten
Royal Blidissa ei jaeta alennuksia
Royal Bledin palvelupäällikkö Dijana Garibovic kävi tutustumassa Suomeen Golfmessuilla. Hän pääsi esittelemään paitsi omaa kenttäänsä, kuin myös koko Slovenian alueen golfia suomalaisille. Konkreettisia varauksia ei tullut juurikaan, hinta tuntui olleen suomalaisille turhan kova.
”Me emme ole halvin paikka pelata golfia. Meillä panostetaan kuninkaalliseen palveluun ja elämykseen, jota on vaikea löytää mistään muualta. Näköalat, joita kenttämme tarjoaa ovat henkeäsalpaavat ja jokainen vieras otetaan vastaan kuin kuningas, se on meille kunnia-asia”, Dijana määrittää.
Luonnollisesti Royal Bled tarjoaa golf- ja majoituspaketteja. Yöpyminen kentän Kings House -hotellissa ja pelit päälle maksavat noin 200 euroa henkilöä kohden päivässä. Listassa lukeva greenfee on 150 euroa, eikä se varioi. Ei kentän kunnon, ei sateen tai ukkosen takia. Rahoja ei yksinkertaisesti palauteta missään olosuhteissa.
”Se saattaa kuulostaa karulta, mutta täällä säännöt ovat sääntöjä. Olemme perinteita kunnioittava klubi, jossa vaadimme pelaajilta etiketin mukaista pukeutumista. Kentälle ei päästetä ilman golfkenkiä, ei ilman kauluksia, eikä missään nimessä farkuissa. Samaan aikaan jokaisella pelaajalla on odottamassa oma nimetty kaappi pukuhuoneessa ja pyrimme maailman parhaaseen palveluun”, Dijana kertoo.
Myönnän. En ole tämän koulukunnan miehiä enää. Kauhistelin ääneen, että jos kierros keskeytyy ukkosen takia, eikä rahoja saa takaisin? Entä jos sade pilaa päivän? Mitä järkeä on, että kentältä heitetään pois maksavat asiakkaat, kenellä ei ole kauluksia paidassa?
”Me olemme kuninkaallinen klubi. Meidän asiakkaat haluavat vaalia tyylikkyyttä, etikettiä ja perinteisiä arvoja. Emme varmasti ole kaikkien asiakasryhmien tavoitettavissa, mutta sen takia on olemassa muita kenttiä. Me haluamme olla 100-prosenttisesti tyylikäs paikka viihtyä ja pelata golfia. Se näkyy myös väljyytenä kentällä – tarkoitus ei ole myydä kenttää täyteen aamusta iltaan.”
Jollain oudolla tavalla kuumottavaakin, eikö? Itsellenä tulee mieleen legendaarinen Royal Tali (Helsingin Golfklubi) omilta nuoruusvuosiltani. Kyösti Rousti helutti sähköraippaa ja piti pelaajat kurissa. Sääntöjä noudatettiin tiukasti, eikä poikkeuksia tehty. Ymmärrän ajatuksen, tavallaan se alkoi jopa kiehtoa minua.
Nyt istun klubin terassilla, juon kahvia pienestä kupista ja kirjoitan silitetyssä valkoisessa kaulupaidassani blogia. En ole ollut näin huolissani pukeutumisestani sitten ala-asteen kevätjuhlan. Ehkä huoli on ollut kuitenkin turhaa. Kaikki työntekijät tervehtivät kohteliaasti ja näköpiirissäni on neljä kenttätyöntekijää trimmaamassa klubitalon ympäristöä täydelliseen kuntoon.
Katseen nostaessani näen Alpit, jotka kohoavat yli kahden kilometrin korkeuteen. Macin akku näyttää 25 % ja aikaa golfkentälle lähtöön on vielä kolme ja puoli tuntia. Kentällä ei näy juuri pelaajia, paras sesonki on alkamassa vasta toukokuun alusta. Täällä on ihmislapsen hyvä olla. Tunne on sama kuin Helsingin perjantai-iltaa viettäessä. Vaikka on tottunut Kallion aitoon tunnelmaan, välillä on ihan kiva käydä katsomassa miltä näyttää Teatterin terassi.
Ja loppuun vielä pakolliset ruokakuvat!
