Lyhyt draiveri, pitkä lyönti?
Moderneilla pitkillä mailanvarsilla saa mailanpäähän lisää nopeutta, mutta ei välttämättä lisää pituutta.
DRAIVERIN VARREN pituus on pidentynyt vuosien varrella erityisesti harrastajien mailoissa ja nykyään keskimitta on noin 45,5 tuumaa. Ammattilaiset pelaavat lyhyemmillä varsilla, esimerkiksi PGA Tourilla keskimitta on noin 44,5 tuumaa.
Mutta miksi ihmeessä harrastaja pelaa pidemmällä varrella, kun hän ei kuitenkaan pysty hallitsemaan pidempää mailaa yhtä hyvin kuin ammattilainen? Eikö harrastajapelaajan kannata ilman muuta siirtyä lyhyempään varteen? Helsingin Golfklubilla valmentavan PGA Pro ja välineitä Golf Skyssä myyvän Ari Koutuaniemen mukaan asia ei ole aivan yksiselitteinen.
”Pelaajat, joilla on kova mailanpäännopeus, käyttävät yleensä lyhyempää vartta, koska silloin tarkkuus ja pituuskontrolli ovat parempia.”
Harrastajapelaaja tarvitsee sen sijaan pituutta, ja fysiikan lakien mukaan pidempi varsi tuo juuri sitä.
”Jotkut hyötyvät siitä, että he saavat lisää mailanpäännopeutta, mutta aika monella osuma huononee, koska mailan hallinta heikkenee. Silloin pallon lähtönopeus ei nouse, vaikka mailanpäännopeus saattaa nousta.”
Jos osuma on puoli tuumaa (1,2 senttimetriä) sivussa parhaasta osuma-alueesta, puhutaan yleensä noin viiden prosentin menetyksestä pituudessa. Esimerkiksi 200 metrin mittaisessa lyönnissä pituushäviö on noin 10 metriä.
Eikä mailanpään nopeus aina edes nouse pidemmällä varrella. Pidempää vartta on vaikeampi hallita, ja se saattaa johtaa svingin hidastumiseen. Lyhyemmällä varrella pelaaja voi tuntea, että hän kykenee hyökkäämään pallolle paremmin. Pidempi varsi voi tuoda mukanaan myös muita ongelmia.
”Tarkkuus kärsii. Jos sen sijaan lyö avaukset tarkasti, se parantaa tuloksentekomahdollisuuksia.”
Esimerkiksi viime vuonna raportoitiin, kuinka PGA Tourilla pelaavat Rickie Fowler ja Jimmy Walker siirtyivät entistä lyhyempiin draiverin varsiin: Fowlerin varren mitta oli 43,5 tuumaa, ja Walker lyhensi vartensa niinkin lyhyeksi kuin 42 tuumaan.
Päinvastaisin esimerkki löytyy naisten LPGA Tourilta. Yhden majorin urallaan voittanut Brooke Henderson on valinnut mielenkiintoisen mitan draiverin varrelleen. Se on peräti 48 tuumaa pitkä eli pisin, mitä golfin säännöt sallivat. Tosin kanadalainen ottaa gripistä kiinni tavallista alempaa, joten todellisuudessa hän lyö ehkä noin 46–46,5 tuuman mailalla.
Paras keino saada varma vastaus oman draiverin optimaaliseen varren pituuteen, on käydä lyömässä eri vaihtoehtoja pallotutkassa.
COBRALTA LÖYTYY hyllytavarana F8 Tour Length -draiveri, jossa varren pituus on 44,5 tuumaa. Valmis vaihtoehto on siinä mielessä hyvä, että silloin mailan svingipaino on kohdallaan.
Jos oman draiverinsa varren pituutta lähtee virittämään, vaatii se ammattiapua. Kun varren katkaisee, svingipaino muuttuu ja samalla myös varsi muuttuu hieman jäykemmäksi. Vähiten varren jäykkyys muuttuu, kun sen katkaisee grippipäästä.
”Kyseessä ei kuitenkaan enää ole sama maila kuin ennen katkaisua”, Koutuaniemi muistuttaa. ”Svingipaino on eri ja maila tuntuu kevyemmältä. Hyvä tapa on laittaa lisäpainoa varren ja nupin yhtymäkohtaan. Toinen tapa on lisätä lyijyteippiä nupin pohjaan.”
Useissa mailoissa on nupissa myös erilaisia painoja, joilla voi säätää svingipainoa.
”Se on hyvä tapa. Jos laittaa painoa varteen, mailan massan keskipiste siirtyy lavassa johonkin toiseen kohtaan.”
Periaatteessa myös eripainoisen gripin laittaminen voi auttaa oikean svingipainon löytämisessä. Paras tapa on kuitenkin hankkia draiveri lyhyemmällä varrella suoraan valmistajalta.
”Lähes kaikki valmistajat tekevät kustomoituja mailoja. Suosittelen, että maila tilattaisiin sillä tavalla. Silloin sen saa juuri sellaisena kuin haluaa, svingipainoa myöten.”
ARNO SEIRO
