Kättä lippaan – Eversti ja Hugo ovat huikeassa kunnossa

Aulangolla on kaksi täysin erilaista golfkenttää, mutta tänä vuonna niitä yhdistää yksi asia. Molemmat ovat loistavassa kunnossa.

Aulangolla, Hämeenlinnassa on pelattu golfia yli 75 vuotta. Aulangon yhdeksänreikäinen Hugo-kenttä avattiin alun pitäen talilaisten eli Helsingin Golfklubin jäsenten kakkoskentäksi vuonna 1940. Sitten tuli sota ja väylät muutettiin perunapelloiksi. Viheriöitä sentään suojeltiin piikkilanka-aidoin, tämä selviää Aulangon Golfklubin 50-vuotishistoriikista.

Historiikin toimitti vuonna 2009 Hämeen Sanomien urheilutoimittaja Pertti Koivunen, johon törmään onnekkaasti Hugon klubilla. Koivunen tuntee Aulangon hyvin, sillä hän kasvoi Hugo-kentän vieressä ja toimi pitkään seuran sihteerinä. Koivusen lapsuudessa kentän nimi ei tosin tuolloin ollut Hugo, sillä Aulangolla oli vuoteen 2006 saakka vain yksi kenttä.

Koivusen lapsuudenkoti sijaitsee yhdeksännen reiän tiiauspaikan vieressä hotellin palvelusväelle tarkoitetuissa asunnoissa, sillä Koivusen äiti työskenteli hotellilla. Lapsena Koivunen työskenteli kentällä caddienä, ja 12-vuotiaana hän sai ensimmäisen mailansa, rautayhdeksikön, jossa ei ollut grippiä lainkaan.

”Caddiet olivat tuolloin tärkeitä erityisesti siitä syystä, sillä heinää kasvoi polveen asti ja pallot piti löytyä. Emme me yleensä kulkeneet pelaajien mukana, vaan menimme eteen seisomaan ja katsomaan, mihin pallot päätyivät”, Koivunen muistelee.

Aulangon Hugo on golfmuseo

57-vuotias Koivunen on mailaa heiluttava tietopankki Aulangon historiasta, sillä hän on pelannut golfia kentällä jo 45 vuotta.

”Kenttä ei ole historiansa aikana miksikään. Esimerkiksi Tali on käynyt läpi monta muutosta vuosien aikana”, Koivunen vertaa. Syyttä Aulangon kenttää ei kutsuta golfmuseoksi.

Sen sijaan Aulangon Golfklubi on muuttunut ja kasvanut. Kun Koivunen aloitti pelaamaan, golfia harrasti Aulangolla kymmeniä ihmisiä. Nykyään sen jäsenmäärä lähentelee 1 800:aa. Kaikki eivät tietenkään mahdu pelaamaan yhdeksänreikäiselle kentälle. Aulangolla onkin Hugon lisäksi myös 18-reikäinen Eversti-kenttä, joka avattiin 11 vuotta sitten.

Kentät on nimetty eversti Hugo Standertskjöldin mukaan. Standertskjöld vaurastui asetehtailijana. Hän osti aikoinaan Aulangon maat itselleen ja rakennutti Vanajaveden rannalle barokkityylisen kartanon, ja sen ympärille englantilaistyylisen puiston. Jotain kuvaa puiston koosta ja työmäärästä kertoo se, että puisto oli rakentamassa peräti 250 työmiestä.

Myöhemmin Standertskjöld myi puisto Hämeenlinnan kaupungille, joka edelleen omistaa ne.

Hugo on lyhyt ja vaikea

Aulangon Hugo-kenttä on lyhyt ja vaikea, jossa tuloksen tekeminen vaatii todellista pelisilmää ja hyvää lähipeliä. Vuosikymmenten aikana se on tuottanut Suomeen monta kovaa peluria, joista pitkään pelanneet muistavat Vilmusen ja Kuivasaaren veljekset sekä Juha Selinin ja Hannu Kuussaaren.

Kenttä sijaitsee suojellulla alueella, jossa väylien poikki kulkee kävelyteitä lehmuskujineen sekä suuria tammia. Puiden ylittäminen tai alittaminen vaativat kekseliäisyyttä ja monipuolista lyöntivalikoimaa. Ensimmäistä kertaa kiertävälle Hugo-kenttä on vaikea pala purtavaksi ja vaatii hyvää paikallistuntemusta, sillä suurten jalopuiden vuoksi muutamalla reiällä löytyy muutama järkeävä paikka, joista pienille viheriölle pääsee lähestymään esteettä.

Koska puita ei saa kaataa, kenttää pelataan niiden ehdoilla ja tarvittaessa muutetaan. Esimerkiksi kahdeksannen reiän (par 3) tiiauspaikka siirrettiin, kun lehmukset kasvoivat niin korkeiksi, että pitkällä raudalla oli hyvänkin pelaajan vaikea päästä puiden yli. Klubipelaajista puhumattakaan.

Hienoa Aulangolla ovat myös maisemat. Lähes jokaisella reiällä avautuu näkymä Vanajavedelle, sillä kenttä on rakennettu niemelle.

Uuden Eversti-kentän myötä Aulanko  Golfklubi ei ole hylännyt kenttävanhusta, vaan siitä pidetään edelleen hyvää huolta. Hugo oli heinäkuun puolivälissä loistavassa kunnossa, ja kesäloma-aikaan myös pelaajia riitti. Tätä tukevat myös tilastot. Eversti-kentällä pelattiin viime vuonna noin 25 000 kierrosta ja Hugollakin yli 20 000.

Nykyään kenttä profiloituu iäkkäiden jäsenten ja uusien pelaajien kenttänä, vaikka mistään helposta kentästä ei ole kyse. Mielenkiintoisin reikä on seiska, jonka avaus lyödään korkean mäen päällä sijaitsevan huvimajan ”terassilta”, maton päältä.

Eversti kuuluu Suomen kymmenen parhaan joukkoon

Eversti-kentän sanotaan olevan kenttäarkkitehti Lassi Pekka Tilanderin paras kenttä Suomessa. Vierailun perusteella puheet pitävät paikkansa.

Viime viikonloppuna se isännöi midien eli yli 30-vuotiaiden SM-kisoja ja keräsi vaativalta asiakaskunnalta poikkeuksetta kehuja. Eräs kokenut pelimies arvioi sen Kytäjän kenttien, Linna Golfin ja Vierumäen Cooke-kentän jälkeen Suomen parhaimmistoon kuuluvaksi kentäksi. Omalla listallani se menee helposti kymmenen parhaan suomalaiskentän joukkoon.

Itse pelasin molemmat Aulangon kentät ensimmäistä kertaa, ja etenkin Everstin pelattuani kysyin itseltäni, että minkä ihmeen takia. Kenttä oli SM-kisojen jälkeen todella hyvässä kunnossa. Varsinkin väylät ja tiiauspaikat olivat lähes virheettömiä, ja viheriötkin erinomaisessa kunnossa: nopeat ja tasaiset.

Suunnittelutyö on myös tehty hyvin, ja rakentajat ovat onnistuneet tekemään ehjän ja tasapainoisen kokonaisuuden. Ensikertalaiselle kenttä avautui hyvin, koska reititys on selkeä. Kentän kiersi helposti ilman stroke saveria tai tuloskorttia. En löytynyt yhtään huonoa reikää.

Eversti on myös osoitus siitä, että hyvän golfkentän voi rakentaa kohtuulliseen hintaan. Kentän kokonaiskustannukset jäivät aikoinaan noin kolmeen miljoonaan euroon. Päälle tulivat vielä klubitalon ja muiden rakennusten kustannukset.

Mieleenpainuvin rei’istä on 16, joka on lyhyt par 3. Myös yhdeksikkö jäi mieleen. Se on pitkä par 4, jossa kaunis lampi vaanii lähestymisiä viheriön edessä.Yhdeksiköt kulkevat hieman erilaisessa maastossa. Etuysillä on paljon korkeuseroja, takaysi kulkee tasaisessa maastossa, mutta ei ole ollenkaan tylsä ja istuu hyvin maalaismaisemaan. Bunkkerointi, vesiesteet ja hienosti muotoillut viheriöt tekevät väylistä mielenkiintoisia, ja hieno visuaalinen lisä on karheikossa korkeana kasvava ja tuulessa aaltoileva nata.

Ravintolaan tullaan kauempaakin

Myös klubitalo on toimiva. Se on 18-reikäiselle kentälle sopivan kokoinen, ja siellä tarjotaan kohtuulliseen hintaan niin maittavaa ruokaa, että paikassa viihtyvät muutkin kuin golfia harrastavat asiakkaat. Esimerkiksi tiistaina lounaalla kävi useita virkapukuisia poliiseja, jotka kuulemma ovat lähes päivittäisiä vieraita.

Ei siis ihme, että myöhäiselle lounaalle ei riittänyt enää karitsan potkaa, vaan meidän oli ”tyytyminen” mehukkaisiin kreikkalaisiin lihapulliin, joita täydensi raikas salaattipöytä.

Vierailu Aulangolla herätti yhden kysymyksen. Miksi en ollut vieraillut kentällä aikaisemmin. Yksi syy lienee se, että Aulanko on vähän jäänyt Linna Golfin varjoon. Toisaalta aulankolaiset eivät ole pitäneet suurta meteliä itsestään. Syytä olisi, sillä Everstille on kaikki syy nostaa kättä lippaan.

Tällä viikolla on erityisen hyvä syy vierailla Aulangolla, sillä se on GoGolfin Viikon kenttä. Katso Aulanko Golfin tarjoukset täältä.