Jack Nicklaus on USA:n golfhistorian heikoin kapteeni – tappio Melbournessa 1998 oli täydellinen shokki USA:n joukkueelle
Jack Nicklauksen kahden joukkueen sukellukset ovat USA:n golfhistorian historiallisimmat tappiot kautta aikojen.
Jack Nicklauksella on tilillään 18 voittoa majoreissa, mutta myös 19 kakkostilaa. Peliuransa loppuvaiheilla ja sen jälkeen Nicklaus pääsi itseoikeutetusti kapteeniksi USA:n edustusjoukkueille Ryder Cupissa sekä Presidents Cupissa.
Nicklauksen ominaisuudet ja kyvyt tiimien vetäjänä ovat saaneet kapteenina kaksi kolhua, joiden shokeeraavaa vaikutusta on vaikeaa, käytännössä mahdotonta ylittää.
Vuoden 1987 Ryder Cup pelattiin Jack Nicklauksen Muirfield Village Golf Clubilla, Ohiossa. Nicklaus oli paitsi kapteeni, juhlakalu myös sen johdosta, että kisakenttä on hänen suunnittelemansa.
Pöytä oli katettu juhlaa varten. USA oli vuoden 1927 jälkeen voittanut kaikki 13 kotiotteluaan, eikä Tony Jacklinin johtamalle Euroopan joukkueelle annettu ennakkoarvioissa juurikaan mahdollisuuksia.
NIcklaus ei saanut tiimiinsä henkeä, Jacklinin taistelijat puolestaan venyivät äärimmilleen ja johtivat 10,5-5,5 ennen sunnuntain kaksinpelejä. Vielä tässäkin vaiheessa suuri osa asiantuntijoista ja katselijoista usko USA:n kääntävän pelin edukseen.
Dramaattisin 12:sta kaksinpelistä käytiin Eamonn Darcyn ja USA:n Ben Crenshawn välillä. Tappiotilanteen ja heikon puttaamisen turhaannuttama Crenshaw rikkoi raivon vallassa putterinsa jo kuudennella viheriöllä ja työskenteli lopuilla rautaykkösellään.
Darcy voitti täysin yllättäen pelin ja toi Euroopalle jo 13:n pisteen. Ratkaisevan 15:n joukkueelleen toi Seve Ballesteros. Eurooppa voitti USA:n siis ensimmäistä kertaa vieraskentällä sitten 1920-luvun lopun.
Peter Thompson kasvatti muukalaislegioonasta joukkueen, Jack Nicklaus ei kuunnellut pelaajiaan
Presidents Cupia on pelattu vuodesta 1994. Torstaina käynnistyvä ottelusarja on 12:s. USA on voittanut yhdeksän kertaa.
Jack Nicklaus on kahdessa muussa ottelusarjassa ollut surullisen hahmon ritatri USA:n kapteenina.
1998 haasteottelu käytiin ensimmäistä kertaa USA:n ulkopuolella, Royal Melbourne Golf Clubilla, jossa pelataan myös loppuviikosta.
USA:n joukkue oli täynnä tähtiä, maailmanlistan neljä parasta Tiger Woods, Mark O´Meara, David Duval ja Davis Love III sen runko. Kaikki muutkin mahtuivat listalla 30:n ensimmäisen joukkoon.
Kansainvälisellä tiimilläkin oli meritoituneita pelaajia, Ernie Els, Vijay Singh, Greg Norman ja Nick Price. Vastaavasti tusinaan mahtui myös ennakkoon ”tusinamiehiä” Uudesta-Seelannista, Paraguaysta, Japanista ja isäntämaa Australiasta.
Kansainvälisten joukkueesta vain viisi 12:sta oli maailmanlistalla 30:n joukossa.
Kapteeni Peter Thompson oli kuitenkin mies paikallaan. Hän osasi lukea tilanteita ja kommunikoida pelaajiensa kanssa huomattavasti Jack Nicklausta paremmin. USA:n tähtimiehistö kritisoi kapteeniaan kisapaikalla siitä, että tämä ei kysynyt heidän mielipiteitään otteluparien asettelussa.
Hyvin merkillinen oli myös hänen apulaiskapteeninsa valinta. Se osui omaan poikaan Jack Nicklaus Junioriin, jonka pelilliset näytöt koko uran aikana jäivät varsin vaatimattomiksi.
Presidents Cupissa kapteenit asettavat vuorotellen avoimesti pelaajia vastakkain. Toisena vuorossa oleva pääsee siis laittamaan haluamansa pelaajan (/pelaajat) niistä, joita hänellä on pakassaan.
Kansainvälisten joukkue löysi hurmoksen ensimmäisistä otteluista alkaen. Lopputulos oli täydellinen tyrmäys, 20,5-11,5.
”Tämä tulos on meille täydellinen shokki, vaikka katsoisimme sitä mistä tahansa suunnasta”, tulkitsi USA:n Mark Calcavecchia kisan antia vieraille.
Jack Nicklaus sai mahdollisuuden palauttaa kunniaansa seuraavassa Presidents Cupin vierasottelussa vuonna 2003. Etelä-Afrikassa vastassa oli Gary Playerin luotsaama ryhmä. Huippujännittävä ottelusarja päättyi tasan, jonka jälkeen Ryder Cupista poiketen edessä oli uusinta.
Vastakkain olivat kapteenien nimeäminä Ernie Els ja Tiger Woods. Pimeys keskeytti kuitenkin pelit ja lopulliseksi tulokseksi kirjattiin tasapeli.
Els ja Woods kohtaavat nyt kapteeneina, Tigerin oletetaan näyttävän joukoilleen suuntaa myös pelaajana kentällä, mahdollisesti jopa 3-4 ottelussa.
Woods on ottanut kapteeniuden todella vakavasti, eikä hän jätä yhtään kiveä kääntämättä luodakseen joukkueeseen hyvän hengen ja olosuhteet menestykselle.
