Ikuisuusongelma nimeltään alastulojälki: Suomalaisen golfin ikuinen epidemia

Kenttiä aukeaa, mutta yksi asia on varma vuodesta toiseen. Suomalaiset golfarit ovat naurettavan laiskoja korjaamaan alastulojälkiään.

Peuramaa Golfin toimitusjohtaja Juha Ruponen laukoi Facebookissa alkuviikosta kovaa ja aiheesta. Toimitusjohtajaa kevyesti ilmaistuna ketutti kun hän kävi tarkastamassa Porkkalan viimeisen väylän viheriön. Ruponen nappasi 22 alastulojälkeä viheriöltä, ennen kuin lähti hakemaan lisää vaatetta päälleen. 

Ruponen saarnasi samasta aiheesta jo Vuosaaren vuosinaan. Yksi alastulojälki saattaa tuntua mitättömältä, mutta sen kerrannaisvaikutukset kentän kuntoon ovat yllättävän suuret. Viheriöiden kunnosta jatkuvasti valittavat suomalaisgolfarit eivät tunnu olevan valmiita tekemään omaa osaansa hyvien greenien saavuttamiseksi. 

Luonnollisesti suuri osa golfareista hoitaa hommansa kunniallisesti. Riittää kuitenkin, jos 30% pelaajista unohtaa tai jättää muuten vaan paikkaamatta omat jälkensä. Ruoho kuolee kohdasta, jossa on alastulojälki ja se näkyy jo kesän aikana huonokuntoisena kohtana. Kun näitä alkaa olla kymmeniä tai satoja viheriöillä, ovat pelaajat itse käärmeissään. 

Mitä tehdä asialle? Ainoa keino mitä toistaiseksi on keksitty, paneutuu omaan aktiivisuuteen. Jos itse käyttää aikansa puttia odotellessa edes parin ylimääräisen putoamisjäljen korjaamiseen, saa sillä jo suuren vaikutuksen aikaan. Niille, joilla herkästi jää korjaamatta, on kyseessä yksinkertaisesti ryhdistäytymisen paikka. 

Muistuttakaamme, että jäljen voi korjata greenihaarukalla, tai jos se puuttuu niin myös tii toimii samaan tarkoitukseen. Ruposen julkaisun kommenteista löytyy myös jyrkempiä lähestymiskulmia asian ratkaisuun. 

Ehdota alle oma ideasi, jolla golfin epidempia saataisiin kuriin?