Ikuisen kesän golfparatiisi: Dominikaaninen Tasavalta
Dominikaaninen tasavalta tarjoaa loistavia golfkenttiä, joiden parhaat reiät kulkevat pitkin Karibianmeren rantaviivaa. Vierailimme turistien ja golfarien suosimassa Punta Canassa.
VAALEA HIEKKA paljaiden jalkojen alla tuntuu sopivan kovalta, eikä lämpötila ole vielä noussut liian korkeaksi. Aamulenkki auringonnousussa on hyvä tapa aloittaa päivä Dominikaanisessa tasavallassa, eikä kuntoilua kannata päivän mittaan nousevan kuumuuden vuoksi aloittaa liian myöhään.
Saaren itärannikolla sijaitsevan Secrets Cap Cana -resortin hiekkaranta on vain kilometrin pitkä. Etenemisen katkaisee toisessa päässä naapurihotelli ja toisessa päässä tielle tulee matala kivimuuri.
Se on harmi, sillä jos rantaa pitkin jatkaisi viitisen kilometriä pohjoiseen, vastaan tulisi La Canan golfkenttä. Saman verran etelään ja alettaisiin lähestyä Jack Nicklauksen suunnittelemaa Punta Espadan kenttää.
Molemmat kentät kuuluivat matkamme ohjelmaan samoin kuin hieman kauempana La Romanassa sijaitseva Teeth of the Dog. Mutta ennen kuin pureudumme golftarjontaan tarkemmin, muutama sana Dominikaanisesta tasavallasta on paikallaan.
KYMMENEN MILJOONAN asukkaan saarivaltio elää turismista. Suurin osa matkailijoista saapuu lyhyen matkan päästä Pohjois-Amerikasta. Sen kuulee hotellissa, jonka asiakkaista suuri osa puhuu englantia leveällä jenkkiaksentilla.
Dominikaaninen tasavalta itsenäistyi läntisestä rajanaapuristaan Haitista noin 160 vuotta sitten, eikä maiden välinen kanssakäyminen ole sen jälkeen aina ollut kiistatonta. Maat jakavat keskenään Hispaniolan saaren.
Nimen saarelle antoi tutkimusmatkailija Kristoffer Kolumbus, joka löysi sen vuonna 1492. Vuotta myöhemmin saarelle perustettiin espanjalainen siirtokunta, ja espanja on edelleen maan virallinen kieli.
Lähin naapuri idässä on Puerto Rico, joka on isojen Antillien itäisin saari Karibianmerellä. Hurrikaani Maria kohteli Puerto Ricon saarta kaltoin syyskuun lopussa. Ihmisiä kuoli, ja maa kärsi mittavista aineellisista vahingoista.
Dominikaaninen tasavalta sen sijaan vältti vakavat vauriot, kun hurrikaani ohitti sen saaren pohjoispuolelta. Syyskuun alussa hurrikaani Irma teki kuitenkin tuhojaan myös osassa Dominikaanista tasavaltaa.
Lähellä päiväntasaajaa sijaitsevassa Dominikaanisessa tasavallassa on ikuinen kesä. Vuoden keskimääräinen päivälämpötila vaihtelee 27 ja 30 asteen välillä, eikä elohopea yölläkään putoa alle 20 asteen.
Merivesi on aina vähintään 26 astetta. Hölkkäämisen jälkeen lämpimässä vedessä on mukava pulikoida ennen suuntaamista golfkentälle.
SYKSY ON hurrikaaniaikaa. Sen vuoksi hotelleissa ja golfkentillä on syksyisin hyvin tilaa, ja majoittuminen ja pelaaminen on hieman normaalia edullisempaa. Tämä kannattaa pitää mielessä, sillä Dominikaanisessa tasavallassa golfista saa pulittaa pitkän pennin.
Koska Dominikaaninen tasavalta on melko köyhä maa, green feen maksavat usein turistit. Maan bruttokansantuote asukasta kohden on 9 700 dollaria, kun esimerkiksi Suomessa se on viisinkertainen, 43 000 dollaria.
Matkailun jälkeen tärkeimmät elinkeinot ovat teollisuus ja maatalous. Eniten viljellään sokeria, kahvia ja tupakkaa. Paikalliset sikarit ovat maailmankuuluja, ja joidenkin mielestä ne ovat ohittaneet laadussa jopa kuuluisat kuubalaiset kääryleet.
Turistit asuvat pääosin Atlantin tai Karibianmeren rannalla sijaitsevissa tarkkaan vartioiduissa resorteissa, eivätkä he pahemmin poistu niistä koko lomansa aikana. Golfmatkailun potentiaali on suuri, sillä tutkimusten perusteella saarella vierailee vuosittain satoja tuhansia golfia harrastavia turisteja, jotka eivät ota mailoja matkalle mukaan.
DOMINIKAANISESSA TASAVALLASSA on noin 25 golfkenttää, joista korkeimmalle kansainvälisissä kenttärankingeissa arvostetaan Casa de Campo -resortiin kuuluva Teeth of the Dog. La Romanassa sijaitsevalle kentälle ajoi Punta Canassa sijaitsevasta resortistamme bussilla vajaan tunnin.
Vuonna 1971 avattu kenttä on maailmankuulun Pete Dyen suunnittelema mestariteos.
Dye ja hänen Alice-vaimonsa ovat suunnitelleet myös Casa de Campon kolme muuta kenttää: To Dye Forin, The Links Coursen ja La Romanan. La Romana tosin on yksityisklubi, jonne ei noin vain pääse pelaamaan.
Harvalle golfkenttäarkkitehdille on veistetty näköispatsasta, mutta Pete Dyen pronssiveistos ottaa pelaajat vastaan Teeth of the Dog -kentän klubitalon edustalla.
Teeth of the Dog jakautuu kenttänä kahtia sisämaan reikien ja merenrantaa kulkevien reikien välillä. Sisämaassa sijaitsevat reiät ovat hyviä, mutta tämän kentän nostavat korkealle rankingeissa merenrannalla ja rantakallioiden päällä kulkevat seitsemän reikää.
“Suunnittelin itse 11 reikää ja yläkerran kaveri loput seitsemän”, Pete Dye on vaatimattomasti todennut.
VAIKKA KENTTÄ on rankattu maailman 60 parhaan joukkoon, sen ensimmäinen reikä ei aiheuta suurta wau-elämystä. Klubitalolta loivaa rinnettä alaspäin kulkeva väylä on leveä ja viheriö suuri ja lievästi nostettu, mutta ei kovinkaan kalteva. Muotoilusta ja viimeistelystä näkee, että nyt pelataan huippukentällä.
Toinen reikä on lyhyehkö par 4. Sen erikoisuus on väylän vasemmalla puolella vaaniva wasteland-alue, jonka toisella reunalla lojuu pitkän matkaa eteenpäin kullankeltaisia kiviä. Mikäli pallo osuu kiviröykkiöön, se voi kimmota sieltä minne sattuu.
Kolmannella reiällä Karibianmeri alkaa pilkottaa ja neljännellä saavutaan jo lähelle rantaa. Maisema turkoosille Karibianmerelle näyttäytyy upeana, ja vilvoittava merituuli tarjoaa helpotusta trooppisen kuumuuden aiheuttamaan tukahduttavaan oloon.
Viides reikä on uskomattoman kaunis, lyhyt par 3, jossa avaus lyödään piskuisen hiekkarannan yli postimerkin kokoiselle viheriölle. Nyt viimeistään bägistä kannattaa ottaa kamera esiin.
Upeita meren rantaa nuolevia reikiä pelataan neljä peräkkäin. Yhdeksäs pelataan jälleen kohti sisämaata, ja sen aikana noustaan takaisin ylös klubille.
Sama kaava toistuu takaysillä: alkuun pelataan sisämaassa, kunnes saavutaan Atlantin rantaan, jota pitkin pelataan kolme toinen toistaan hienompaa reikää.
Väyliä reunustavat miljoonia dollareita maksavat, valtavat loma-asunnot, joissa monet julkisuuden henkilöt Jennifer Lopezista alkaen ovat viettäneet lomaansa. Hinta tällaisessa loistohuvilassa saattaa nousta jopa 10 000 dollariin yöltä.
Ei ole harvinaista, että Tiger Woods tulee tänne pelaamaan kierroksen. Yksityiskoneella se on helppoa, sillä lähellä kenttää sijaitsee La Romanan kansainvälinen lentokenttä, jonne laskeutuu suurin osa Dominikaaniseen tasavaltaan saapuvista yksityiskoneista.
PELAAMME KAIKKI kolme kierrosta autolla, mikä onkin Karibialla lähes pakollista läkähdyttävän sään takia. Auto sisältyy green feen hintaan.
Kierros Teeth of the Dog -kentällä maksaa suosittuina aikoina noin 400 dollaria. Toukokuusta lokakuuhun hinta on hieman edullisempi. Casa de Campo -resortin asukkaille kierroshinta on alhaisempi.
Hinnoittelu takaa sen, että kentällä on hyvin tilaa. Se lienee tarkoituskin, sillä kokonaisuuden kannalta merkittävintä liiketoimintaa on valtavien huviloiden myyminen ja vuokraaminen.
Dominikaanisessa tasavallassa on joillakin kentillä pakollista ottaa caddie mukaan kierrokselle, näin myös Teeth of the Dog -kentällä, jossa neljän hengen ryhmässä pitää olla mukana vähintään yksi caddie. Juomarahoineen caddie maksaa noin 20–30 euroa per pelaaja.
Suurin hyöty caddiesta tulee siitä, että he lukevat oman kokemukseni mukaan erittäin hyvin puttilinjoja. Itse luotin sokeasti oman mailapoikamme griinien lukemiseen. Hän osasi työnsä, ja syyllinen ohi menneisiin putteihin löytyi putterin varresta.
RANKKA VESISADE piiskaa maata. Koska tropiikissa sateet saattavat mennä nopeasti ohi, päätämme noudattaa alkuperäistä suunnitelmaa ja lähteä pelaamaan.
La Canan kentälle on triathlon-kilpailun vuoksi vaikea päästä. Kilpailukeskus sijaitsee klubin vieressä, ja sinne johtava tie on suljettu autoilta. Odotuksen jälkeen pääsemme golfautokyydillä kentälle.
Matkalla näimme useita tienvarsimainoksia, joissa kerrottiin keväällä Coralesissa pelattavasta PGA Tourin kilpailua. Mainosten perusteella ainakin Jim Furyk ja Ian Poulter ovat lupautuneet mukaan turnaukseen.
Alunperin meidänkin oli tarkoitus pelata La Canan sijaan juuri Corales, jota pidetään maan kolmanneksi parhaana kenttänä. Se oli kuitenkin suljettu suurta ammattilaiskisaa varten tehtävän remontin vuoksi.
La Canan klubitalo vaikuttaa autiolta, eikä kentällä näytä olevan muita pelaajia. New Yorkissa asuva Brian liittyy kuitenkin seuraamme. Hän viettää perheineen lomaviikkoa kentän laidalla sijaitsevassa villassa, jonka omistaa hänen ystävänsä.
LA CANASSA on yhteensä 27 reikää. Vuonna 2001 avattiin ensimmäiset 18 reikää, ja kolmas yhdeksän reiän lenkki, Hacienda, avattiin viisi vuotta sitten. Kenttä on Pete ja Alice Dyen pojan P.B. Dyen suunnittelema.
Aloitamme kierroksen Haciendan ykkösreiältä, jonne on klubitalolta noin kilometrin matka. Dominikaanisen tasavallan golfkenttien ”juttu” on merinäköala ja merenrantaa pitkin kulkevat väylät, eikä Hacienda tarjoa yhtään sellaista.
Huonosta kentästä ei kuitenkaan ole kyse, vaan siitä, että täällä pelaaja tottuu helposti liian hyvään tasoon.
Tortuga-lenkillä pelataan lähellä merta. Neljäs reikä pelataan merta päin ja viides reikä on lyhyt par 3 aivan meren rannalla. Avaus lyödään pienen hiekkarannan ja wasteland-alueen yli melko suurelle viheriölle. Matkaa lipulle on noin 130 metriä. Kuudes pelataan jälleen poispäin merestä.
Netistä löytyvien kuvien perusteella Arrecife-kenttä on kuulemma resortin paras, mutta se jää meiltä tällä kertaa kokematta.
La Cana on kiva kenttä, eikä sen green fee ole läheskään yhtä kallis kuin Coralesissa, Punta Espadassa tai Teeth of the Dogilla. Mutta jos pitäisi valita, pelaisinko mieluummin yhden kerran jollain näistä kolmesta kentästä vai kaksi kertaa La Canan, niin kysymykseen on helppo vastaus: mieluummin pelaisin kerran huippukentällä.
ETUKÄTEEN ODOTIN eniten Teeth of the Dogin pelaamista, mutta jo matkan aikana moni hehkutti etukäteen Punta Espadaa. Eikä turhaan, sillä sen kiertämisestä tuli koko matkan kohokohta.
Seurueeseemme kuului noin 40 kansainvälistä golftoimittajaa ja golfmatkojen järjestäjää, ja ryhmän kollektiivinen mielipide oli liikuttavan yksimielinen: Punta Espada on parempi kuin Teeth of the Dog. Siitäkin huolimatta, että jostain syystä kansainvälisissä vertailussa järjestys on pääosin toinen.
Jack Nicklauksen suunnittelema kenttä on rakennettu maastoon, joka kohoaa rannikolta lievästi ylöspäin sisämaata kohti. Tarjolla on kahdeksan reikää, jotka kulkevat merenrantaa pitkin – eli yksi enemmän kuin Teeth of the Dogissa.
Kenttä kuitenkin eroaa Teeth of the Dogista siinä, että peräti 16 reiältä on näkymät Karibianmerelle. Yksitoista vuotta vanhan kentän reunalle ei myöskään ole vielä ehditty rakentaa yhtä paljon loma-asuntoja.
Rantaa pitkin kulkevat reiät ovat molemmissa kentissä todella upeita. Punta Espada nousee Dominikaanisen ykköskentäksi, koska sisämaassa kulkevat reiät ovat siellä selvästi parempia kuin Teeth of the Dogissa – eivät ainoastaan näkymien vaan myös onnistuneen suunnittelun ansiosta.
Punta Espada on jonkin verran helpompi kuin Teeth of the Dog varsinkin viheriöiden ympäristössä. Teeth of the Dogissa viheriöt olivat usein kohotettuja ja siksi vaikeammin lähestyttäviä sekä kaukaa että läheltä.
PUNTA ESPADAN kentästä päällimmäisenä jäi mieleen 13. reikä, joka on todellinen monsteri. Se on takatiiltä peräti 225 metriä pitkä par 3. Avaus lyödään takatiiltä merenlahden yli kallion kielekkeelle rakennetulle viheriölle. Pudotusta mereen on monella reiällä metrikaupalla.
Vaikka pelasimme kentän muuten klubitiiltä, tällä reiällä oli pakko kokeilla lyömistä takatiiltä. Valitsin mailaksi puukolmosen, mutta pallo päätyi mereen.
Toinen reikä, joka jää mieleen pitkäksi aikaan, on kakkonen. Pitkä par 5 pelataan sisämaasta kohti merta siten, että viheriö sijaitsee kapean niemen kärjessä, mikä tekee lay up -lyönnistäkin vaikean palan purtavaksi.
Itselläni avauksen ja lievästi epäonnistuneen lay up -lyönnin jälkeen matkaa viheriölle jäi 130 metriä. Lähestyminen päätyi pariin metriin, mutta birdie-putti meni niukasti ohi. Epäonnistuminen unohtui välittömästi, kun vain vilkaisi kohti turkoosia merta.
Sisämaan rei’istä jäi parhaiten mieleen kymppi, joka muistuttaa aavikkokenttää reiän oikeaa puolta kulkevan wasteland-alueen takia. “Aavikon” keskellä oleva lampi lisää reiän vaikeusastetta.
Punta Espadassa auto on pakollinen, samoin caddie yhtä autokuntaa kohti. Green feen hinta vaihtelee 295 euron ja 395 euron välillä vuodenajasta riippuen.
MITÄ MUUTA Punta Canassa voi sitten tehdä kuin pelata golfia? Kysymys on hyvä, sillä turistit eristetään täällä usein lomaresortien muurien sisäpuolelle. Tuliaiset löytää hotellien omia putiikkeja edullisemmin paikallisista myymälöistä. Maa on nykyään melko turvallinen, vaikka varkauksia ja ryöstöjä tapahtuu myös turistialueilla.
Meidän matkaohjelmassamme oli golfkierrosten lisäksi kaksi ohjattua retkeä. Yhtenä päivänä kävimme lähistöllä sijaitsevassa seikkailupuistossa liukumassa köysiradalla ja uimassa pienessä laguunissa keskellä viidakkoa. Toisena iltapäivänä kävimme snorklaamassa koralleilla katamaraanilla.
Iltaisin hotellilla oli paljon erilaista ohjelmaa, kuten live-musiikkia ja erilaisia esityksiä, jotka vaihtuivat illasta toiseen. Pääosin lomailu Punta Canassa tarkoittaa kuitenkin usein rentoa rantaelämää ja oleilua altaalla sekä tietenkin golfia huippukentillä.
Sikari palamaan
Dominikaanisen tasavallan sikariteollisuus on nousussa. Monet aficianadot arvostavat dominikalaiset sikarit lähes yhtä korkealle kuin kuubalaiset.
Korkea laatu johtuu osittain siitä, että monet kuubalaiset sikarien käärijät ja valmistajat pakenivat Fidel Castron hallintoa Dominikaaniseen tasavaltaan ja toivat tietotaidon tullessaan.
Arvosikarit tehdään käsin tarkkaan varjellun reseptin mukaan kokonaisista tupakanlehdistä. Laadussa Dominikaanisessa tasavallassa valmistetut sikarit ylittävät nykyään jopa kuubalaiset sikarit, joista löytyy nykyään yllättävän paljon valmistusvikoja.
Niistä huolimatta kuubalaisia sikareita pidetään edelleen maailman parhaina niiden omalaatuisen aromin ansiosta.
Näin majoitut
Dominikaanisessa tasavallassa asutaan usein aidatulla alueella resortissa, jossa juomat ja ruoat kuuluvat matkan hintaan. Me majoituimme noin vuoden ikäiseen Secrets Cap Canaan, joka on erityisesti pariskunnille suunnattu hotelli.
Täällä all inclusive ei rajoittunut pelkästään buffet-ravintolaan, vaan resortista löytyi peräti kahdeksan ála carte -ravintolaa eri teemojen mukaan. Lisäksi hintaan sisältyi myös huonepalvelusta tilatut ruoat.
Yhtenä iltana kävimme syömässä mereneläviä, toisena nautimme aasialaisen keittiön antimia ja kolmantena vierailimme naapurissa sijaitsevan Sanctuary Town -resortin espanjalaisessa ravintolassa syömässä paellaa. Samassa yhteydessä sijaitsee myös huvivenesatama, josta lähdimme katamaraanilla meriretkelle.
Aivan lentokentän vieressä sijaitsee Punta Cana Resort, jonka yhteydessä on La Canan golfkenttä.
Coralesin kentän yhteydessä on puolestaan villoja, joita voi vuokrata esimerkiksi AirBnB:n kautta. Coralesin naapurissa sijaitsee valtava Barcelo Resort, jolla on myös oma Lakes-golfkenttä.
Casa de Campo sijaitsee vajaan tunnin ajomatkan päässä Punta Canan lentokentästä. Laajan resortin alueella sijaitsee kolme Pete Dyen suunnittelemaa golfkenttää, jotka ovat avoinna matkailijoille. Majoitusvaihtoehtoja laajassa resortissa löytyy hotellihuoneista erikokoisiin villoihin.
Näin pääset perille
Paras lentoyhteys Suomesta itärannikolla sijaitsevaan Punta Canan lomakohteeseen kulkee Pariisin kautta. Nopeimmillaan matka kestää noin 14 tuntia.
Takaisin tullessa kone lentää ensin pääkaupunki Santo Domingoon, ennen kuin se jatkaa matkaa Pariisiin, joten matkalle kannattaa varata mukaan paljon lukemista tai muuta tekemistä.
Golfreseptin marras-joulukuun matkalle Dominikaaniseen Tasavaltaan on vielä 4 paikkaa vapaana. Lue lisää ja ilmoittaudu unelmiesi golflomalle täältä.
