Hyppää pääsisältöön
EGS:n kakkosväylän avaus by Jussi Miettinen.
Aki Reinimäki

Espoon Golfseura – helmi Kehä III:n vierellä

Espoon Golfseuran kenttä on perinteinen suomigolfin näyttämö, jossa amatööri Roope Kakko voitti Challenge Tourin Volvo Finnish Openin vuonna 2004. Kentällä pelattiin Challenge Touria vuosina 1989–2004. Tällä viikolla kenttään pääsee tutustumaan alkaen 30 eurolla! Olen pelannut EGS:ssä muutaman rundin, ja pitänyt kentästä paljon. Lähdimme testaamaan kentän kunnon kolmen pelurin voimin.

Pelasimme tyynenä kesäiltana tiukat iltaskinit. Kenttä näytti heti ykkösväylällä loistokuntoiselta: täydessä kasvussa eikä lainkaan märkä, vaikka vettä on tänä kesänä satanut paljon. Pelasimme toiseksi taaimmaiselta, valkoiselta tiiltä, josta mittaa kentälle tulee hieman alle 6000 metriä. Keltaiselta tiiltä matkaa tulee 5677 metriä, mikä on mukava mitta klubipelaajalle.

20160725-IMG_9353.JPG

EGS:n kakkosväylän avaus by Jussi Miettinen.
EGS:n kakkosväylän avaus by Jussi Miettinen.
Aki Reinimäki

Jokilaaksomaisemaa ja helpohko etuysi

EGS sijoittuu Gumböle-joen laaksoon ja on tyyliltään klassinen puistokenttä. Kentän lay-out on suunniteltu mielestäni erittäin kivasti: väylät ovat vaihtelevia ja mukavan haastavia, eikä epäselviä avauslyöntejä joudu lyömään. Muutamalla väylällä pallo on osattava sijoittaa tiiltä hyvin, jos aikoo hyökätä lipulle. Tämä on minusta hyvän kentän tunnusmerkki.

Skinipelimme oli tasaista alusta alkaen. Olin heti ykkösreiällä birkkupaikassa, mutta tein kolmen putin bogin, jolla tasasimme reiän. EGS:n griinit eivät ole mahdottoman vaikeita, mutta tarkkana putterin kanssa täytyy olla. Iltarundillamme griinit olivat vähän hitaan oloiset, mutta pallo rullasi tasaisesti.

Etuysin suosikkini ovat nelos- ja vitosväylät. Nelonen on voimajohtojen alta avattava par 5, joka taipuu vasempaan. Valkoisilta matkaa kertyy vain 450 metriä. Löin loistavan avauksen ja pääsin lyömään kakkoslyöntiä ylämäkeen, bunkkerien suojaamalle griinille. (Kerran aiemmin löin tiiltä hirveän slaissin, joka päätyi vitosen griinille – muista siis FORE! jos pallo karkaa oikealle.) Griini on yksi kentän hankalimmista, ja birkku on tällä väylällä tiukassa. Lähestyminen jäi bunkkeriin, mutta kahden putin jälkeen kirjasin korttiin rundin ensimmäisen parin. GoGolfin päätoimittaja Jussi vei birkulla jo neljännen skinin.

20160725-IMG_9358.JPG

Nelosväylän avaus lyödään voimajohtojen alta.
Nelosväylän avaus lyödään voimajohtojen alta.
Aki Reinimäki

Vitosväylä on 325-metrinen oikealle taipuva par 4, jonka pystyy lyömään lähelle griiniä, jos ottaa riskin. Löin taas hyvän avauksen 90 metriin, josta onnistuin tiputtamaan palloni parin metrin päähän kupista. Birkulla oli skini tarjolla, mutta putti kierähti, ja Jussi upotti oman birkkuputtinsa. Bugger.

 

EGS:n taukomökki palvelee pelaajia pariin kertaan kierroksen aikana. Klubille ei palata etuysin jälkeen vaan vasta lopuksi, joten taukomökin palveluja kannattaa hyödyntää. Mökki sijaitsee 6. ja 13. tiiboksien välissä. Otimme hengähdystauon ennen kutosen avausta ja nautimme hodarit ja juomat. Varmuuden vuoksi kannattaa varata käteistä rahaa mukaan.

20160725-IMG_9367.JPG

EGS:n taukomökistä saa iloista palvelua ja hyviä hodareita.
EGS:n taukomökistä saa iloista palvelua ja hyviä hodareita.
Aki Reinimäki

Takaysin viimeisestä neljästä Jussi vei kaksi ja kaksi tasattiin. Tässä vaiheessa olimme skineissä 7–0–0-tilanteessa ja kymppitiille siirryttäessä potissa oli kolme skiniä.

Tiukempi takaysi

Kymmenes tiiboksi sijaitsee aivan kentän takanurkassa. Kymppiväylä on välipala-par 3 (150 m), jossa on yksi kentän suurimmista griineistä. Löin parhaan avauksen ja tein kahden putin parin, mutta Turo säkitti pitkän par-puttinsa, joten tasasimme tämänkin reiän.

 

Jussi pelastaa bogin. #viikonkenttä #gogolffi #egs #par3 #lähipeli

Video, jonka GoGolf.fi (@gogolffi) julkaisi

Yhdennellätoista väylällä (par 5, 495 m) alkaa kentän tiukkuus näkyä: vesieste kulkee vasenta reunaa ja oikealla on out-of-bounds. Kenttä ottaa suunnan takaisin kohti klubia, ja maisemat pysyvät oikeastaan koko ajan samantyyppisinä: puistomaista, metsään rajautuvaa kenttää halkoo joki reunapuskineen, ja kaikesta näkee, että kenttä on vanha ja istuu hyvin ympäristöönsä.

Löin hyvän draivin, mutta sitten pelini hajosi: kaksi palloa outtiin. Jussi löi kakkoslyönnin lähes griinille, mutta reikä tasattiin pareilla. 

 

Seuraavaksi eagle-chippi. #egs #lähipeli #gogolffi #viikonkenttä

Kuva, jonka GoGolf.fi (@gogolffi) julkaisi

Kahdestoista on kentän väylistä ainoa, joka ei sovi silmääni oikein ollenkaan. 142-metrinen par 3 on tiukkaan tilaan rakennettu ja griini on poikkeuksellisen hankalasti lähestyttävä. Tein lähipeli-bogin ja reikä tasattiin pareilla.

Pelasin vaikean kolmentoista loistavasti ja pääsin puttaamaan birkkua griinin kantista. Väylä on kentän vaikein (par 4, valkoiselta 370 m), ja aina aiemmin olen epäonnistunut. Griini on iso ja kalteva, enkä saanut puttejani kohdalleen vaan tein bogin. Sama toistui neljännellätoista, joten potti oli kasvanut jo kahdeksaan skiniin viidennentoista väylän tiillä.

20160725-IMG_9399.JPG

Tästä kohtaa kolme puttia ei ole ihan huonosti, mutta skinejä ei sillä voiteta.
Tästä kohtaa kolme puttia ei ole ihan huonosti, mutta skinejä ei sillä voiteta.
Aki Reinimäki

Viidestoista on todellinen draivaajan unelma: vain 455-metrinen par 5, jossa on tilaa lyödä sivullekin. Löimme kaikki loistavat avaukset, mutta Jussi ratkaisi skinipelit kakkoslyönnillään. Me muut räpiköimme griinin ympäristössä, kun Miettinen tinttasi pallon alle kolmeen metriin. Eagle meni kupin reunasta ohi, mutta tap-in-birkku toi kahdeksan skiniä Jussin tilille. Ansaitusti meni, täytyy myöntää.

 

Eagle? #gogolffi #egs #viikonkenttä

Video, jonka GoGolf.fi (@gogolffi) julkaisi

Kentän loppujakso on mielestäni hieno: kuudestoista (par 4, 335 m) ja seitsemästoista (par 4, 380 m) vaativat hyvät avaukset, jotta pienehköille griineille pääsee birkkupaikkaan. Kuudennentoista griinin takana on out-of-bounds, jonne ei kannata lyödä ainakaan kahta palloa. Tasasimme reiät, joten viimeisellä väylällä oli vielä kolmen skinin potti tarjolla.

Kenttä päättyy ykkösväylän viereen. Kahdeksannentoista väylän (par 4, 335 m) tiiboksissa pitää taas laatia taktiikkaa: jos lyönti kulkee, voi lähteä lyömään ojan yli (ilmassa noin 220–230 m), jolloin lähestyminen korotetulle griinille lyödään sadasta metristä. Tai sitten voi ottaa varmemmin ojan eteen ja lyödä 150-metrisen lähestymisen. Griini on isohko, bunkkeroitu ja kaksitasoinen – todellinen lopetusreikä siis.

Kuten arvata saattaa, lähdin lyömään ojan yli. Rundin huonoin draivi ja pallo veteen. Jussi varmisteli selkäsaunaa lyömällä ojan yli ykkösväylälle. Tein tuplan, Turo bogin ja Jussi vei tuhkatkin pesästä parilla. Aurinko laski metsikön taakse, ja kesäillan tunnelma oli kohdallaan. Kierros kesti jokseenkin neljä tuntia, vaikka pidimme reilun tauon.

20160725-IMG_9429.JPG

Kahdeksastoista on hieno lopetusväylä.
Kahdeksastoista on hieno lopetusväylä.
Aki Reinimäki

Unohtunut huippukenttä?

EGS:stä lähtee joka kerta todella hyvillä fiiliksillä. Pelasin nyt ensimmäistä kertaa valkoiselta tiiltä, mutta silti kenttä ei ollut liian pitkä tai vaikea. Takaysi on haastavampi, mutta toisaalta lyöntivalikoimaa ei tarvitse niin paljoa – pääosa takaysin väylistä on suoria ja selkeitä. Kenttä on aivan loistavassa kunnossa, ja rullaa hyvin.

Pohdimme yhdessä, voisiko EGS:ää luonnehtia unohtuneeksi huippukentäksi, sillä se oli pitkään yksi Suomen ykköskentistä. Jokivarren helmi kannattaa käydä pelaamassa – suosittelen ehdottomasti tutustumista Espoon klassikkoon!

Nettisivut: http://golfpiste.com/espoongolfseura/
Facebook: https://www.facebook.com/pages/EGS-Espoon-Golfseura/250222825060091

GoGolf suosittelee