Hyppää pääsisältöön

Caddiemaster

02000-4653

Asiakaspalvelun arkisin klo 10–18

Runkosarja päättyy Valderramassa

valdaramma1kapeatavaukset.jpg

Valderramassa avaukset lyödään kapeisiin rakoihin.
Valderramassa avaukset lyödään kapeisiin rakoihin.
Karri Kakko

Runkosarjan päätös odottaa nurkan takana Valderramassa.

Nurkan takana todellakin, sillä tällä viikolla majailemme Hotel Almenarassa, joka sijaitsee Valderraman naapurissa. Euroopan-kiertueen jäsenet majoittuvat tässä fasiliteetissa melko edullisesti, joten täällä voi helposti bongata kymmeniä tour-pelaajia. Esimerkiksi punttisalilla saattaa illalla nähdä Martin Kaymerin, joka kirjoittaa paperilapulle jotain ja antaa sen kauniille vastaanottovirkailijalle.

Viime viikolla kisattiin Italiassa, josta tuloksena oli MC. Mikko Korhonen tippui peräti kahdeksan sijaa Euroopan Tourin rankingissa. Vaikka "Korpalla" on tällä hetkellä kasassa liki 400 000 €, ovat niin sanotut Rolex Series -kilpailut tuoneet kiertueelle niin paljon rahaa, että tuolla summalla pidetään niukasti kortti kauden päätteeksi.

Parin viikon päästä käytävään Turkin kisaan pääseminen ei siis ole ollenkaan kirkossa kuulutettu asia, vaan tämän viikon pääteeksi täytyy varmaan olla siellä 20 parhaan joukossa.

Vapaa viikonloppu Monzassa​

korppapasalla.jpg

Pasta-ateria alkuruokineen ja juomineen 22 euroa - kahdelle hengelle.
Pasta-ateria alkuruokineen ja juomineen 22 euroa - kahdelle hengelle.
Karri Kakko

Viikonloppuvapaa on golfissa negatiivinen asia. Se tarkoittaa sitä, että pelaaja ei tienaa viikosta yhtään mitään. Sama pätee osittain myös mailapoikaan, sillä viikon peruskorvaus on vain murto-osa viikonlopulta kertyvistä menestymisperusteisista bonuksista. Viikonloppuvapaa tarkoittaa myös enemmän vapaa-aikaa olosuhteissa, joissa rahaa saa helposti kulumaan aiottua enemmän.  Tämä eroaa siis melkoisesti perinteisen työläisen mallista, jossa työllä maanantaista perjantaihin luodaan edellytykset vapaa-ajalle eli työllä ostetaan vapaa-aikaa.

Ammattilaisten arjessa vapaa-aika on lepoa, palautumista, fyysistä harjoittelua tai tyhjän ajan tappamista. Liika vapaa-aika on kohtalokasta. Se rikkoo tekemisen kaavan. Se aiheuttaa tyhjän olon tunteen, kun pitää tehdä muuta mihin on totuttu.

Missattuamme cutin Italiassa viime viikon perjantaina, oli edessämme parin päivän aikasakko Monzassa. Onneksi Italia on kaunis maa ja sen keittiö maailman kärkeä. Vaikka Monza ei välttämättä olekaan kaunein kaupunki Italiassa, tarjosi se mukavasti nähtävää ja mahtavia ruokia parin päivän ajaksi. 

Lauantaina päätimme lähteä Korpan kanssa lounaalle Monzan keskustaan. Keskustan laitamilla näkyi olevan myös paikallinen tori, jossa myytiin muun muassa italialaisia juustoja. Päätimme mennä tarkastelemaan tarjontaa lähemmin ja minä innostuin hamstraamaan kuin saksalainen buffetissa, kun halvalla sai. Esimerkiksi 30 kuukautta kypsynyt  parmesaani maksoi 17,90 euroa kilolta. Tarjous jota ei voinut jättää väliin!

Kilo sitä, toinen pecorinoa ja kolmas kilo grana padanoa. 

Sami Sarpakunnas oli Italiassa Korpan tiedottajan ja Golfpisteen toimittajan roolissa. Sain lahjottua hänet kuljettamaan juustoköntit Suomeen, sillä ehdolla, että hän sai veistää kustakin kimpaleesta palasen itselleen. 

Juusto-ostosten jälkeen kävelimme tovin kuivuneen joen rannalla, kunnes huomasimme toisella puolella sijainneen terassin. Tämä hotellin ja muutaman ja ravintolan kompleksi, jonka terassille päädyimme osoittautui aivan mahtavaksi kokemukseksi. Paikan omistaja, keski-ikäinen rouva kertoi, että paikan ovat perustaneet hänen äitinsä ja isänsä 50 vuotta sitten. Nykyisin hän ja hänen veljensä johtavat kolmea eri ravintolaa.

Tämä kyseinen ravintola oli auki lounasaikaan ja tarjolla oli hänen mukaansa vain fast foodia. "Emme ole mikään turistiravintola. No, ei täällä Monzassa kyllä niitä oikeastaan olekaan."

Alkuun oli tarjolla kahta eri pastaa. Näistä Korppa otti liha- ja minä simpukkapastan. Pääruoaksi Korpalle milanonleike vasikasta ja minulle friteerattuja äyriäisiä. Tähän päälle iso vesipullo, kaksi kahvia ja kaksi desiä valkoviiniä. Hinta 22 €. Yhteensä! Halpuudessaan maailmanennätys. En ainoastaan ollut saanut pilkkahintaan suosikkijuustojani, vaan olin myös syönyt yhden autenttisimmista ja maukkaimmista lounaista miesmuistiin.

Siis pientä lohtua karsiutumisen aiheuttamaan mielipahaan. 

Valderraman satumetsä

korhonen_layup?.jpg

Myötätuulessa kuuluisan 17. reiän voi lyödä kahdella päälle.
Myötätuulessa kuuluisan 17. reiän voi lyödä kahdella päälle.
Karri Kakko

Lensimme Malagaan maanantaiaamuna Milanosta. Sieltä ajoimme vuokra-autolla suoraan Almenaraan. Matkalla mietin, että maisemat ovat hyvin tuttuja, mutta edelliskerrasta saattaa hyvinkin olla kahdeksan vuotta. Ellei enemmän?

Muistaakseni edellisen kerran olin Aurinkorannikolla Euroopan-kiertueen finaalien aikaan veljeni Roopen mailapoikana. Niin se aika menee. 

Valderramassa en sitä vastoin ollut vieraillut koskaan aiemmin. Vaatteiden vaihdon ja kahden kilometrin automatkan jälkeen, edessäni avautui tarunhohtoinen satumetsä, kuten Panu Kylliäinen oli aikoinaan Valderramaa kuvaillut. Toden totta!  Korkkipuiden päättymättömät rivistöt tuovat mieleen satumetsän, mistä voi löytää niin örkkejä kuin Hannun ja Kertun piparkakkutalonkin.

Valderramassa kaikki on viimeisen päälle kenttä on huippukuntoinen ja jopa kentällä työskentelevät miehet on puettu pikkutakkeihin. Range-pallot on pakattu sinisiin silkkikasseihin. Ja kyllähän se herättää hilpeyttä, kun griiniltä palloja kerää pikkutakkiin sonnustautunut henkilö.

Tiistaina oli vuorossa 18 reiän harjoituskierros. Itselle tosiaan ensimmäinen kerta tällä kentällä. Korppa väitti pelanneensa täällä vuosia sitten.

Olin kuullut ja nähnyt televisiosta vuosien saatossa kuinka vaikea kenttä on kyseessä. Täällä ei riitä, että osut väylään. Liian pitkä tai väärään kohtaan osunut avaus jättää usein toisen lyönnin korkkipuun maskiin. Väylillä 8 ja 13 esimerkiksi avaus tulee jättää suosiolla kauemmas griinistä kuin ensinäkemältä vaikuttaa. Pieniä griinejä ei mielellään lähesty kauempaa kuin on pakko, mutta usein se pidempikin lähestyminen tarkoittaa vasta kasirautaa.

Näiden väylien pelaamiseen sain hyviä vinkkejä Lauri Gulinilta ja Ville Riikkalalta. Talin golfkentän miehiltä, joille Valderrama on vuosien saatossa tullut hyvin tutuksi. Lauri muun muassa tiesi kertoa, että kentällä olisi vain kaksi tuulen suuntaa. Tiistaina tuuli lännestä.

Keskiviikkona pelasimme pro amissa takaysin. Tuuli oli päinvastaisesta suunnasta eli idästä. Tällöin esimerkiksi kentän 17. reikä mennään vastatuuleen ja on puhtaasti lay up -tyyppinen kolmella päälle par 5 -reikä. Tiistaina myötikseen sen pääsi kahdella päälle. Jostain kumman syystä muuten, olen aina luullut sen olevan dogleg oikealle!? Joka tapauksessa, oli hyvä päästä pelaamaan takaysi kahden eri tuulen vallitessa. Näin saatiin faktaa siitä mitä kulloiseenkin tuuleen tarjotaan tiiltä. 

Nyt pallot on pakattu ja matka kohti satumetsän valtikkaa voi alkaa. Metsässä vaanii montaa vaaraa, mutta rohkeudella ja viekkaudella ne voitetaan!

Nyt ei muuta kuin sateista syksyn jatkoa!

Portugalin aurinko vaihtui Newcastlen työläiskaupunkiin

Hei kaikille ja terveisiä Newcastlesta. Portugalin Mastersit on taputeltu ja nyt ollaan jo Newcastlessa.

Olemme Korhosen Mikon kanssa kolmen viikon työmatkalla. Kaksi kilpailua kolmesta on takana ja edessä British Masters, jonka jälkeen on luvassa viikon mittainen tauko.

Portugalin auringon alla

Reissun päällä koti tuntuu kaukaiselta ja vain seuraavalla päivällä on merkitystä. Välillä mietimme yhdessä, mihin olisi kiva matkustaa lomalle? Portugali vaikuttaisi mukavalta paikalta lomailla. Aurinkoa, hyvää ruokaa, golfkenttiä ja niin edelleen.

Viime viikolla Portugalissa veljeni Roope oli buukannut meille huoneiston golfkentän vierestä. Se käsitti kaiken mitä lomalla ihminen odottaa. Oli hieno uima-allas ja muutama baari, josta sai ruokaakin. Kaikilla meillä oli oma huone kylpyhuoneella. Kolmen viikon retki kevenee kummasti, kun sai iltaisin olla hetken omissa oloissaan.

On tavallaan hassua käydä töissä siellä, missä muut lomailee. Mietin asiaa, kun katselin aamutuimaan altaalle asettuvia, luultavasti brittiläisiä pariskuntia. Itse pysyttelin ennen ja jälkeen golfkierrosten sisätiloissa, liiallista auringon saantia välttääkseni.

Auringosta meillä golfareilla on merkkinä "hiveven" ruskeammat käsivarret ja niska. Minulla Korhoseen verrattuna vielä sääretkin, jotka ovat vuosien saatossa muuttuneet paitsi ruskeiksi myös kroonisen kuivakkaiksi.

IlonenWedge_v2.jpg

Mikko Ilonen vertasi wedgeään pitkän miehen versioon Newcastlessa
Mikko Ilonen vertasi wedgeään pitkän miehen versioon Newcastlessa

Aurinkoisella kelillä kortin täyttäminen ei äkkiseltään tuota kovinkaan paljoa tuskaa, mutta tuulessa, sateessa ja yleisessä kiireessä saattaa tilastointi osoittautua hankalaksi, kun toisessa kädessä on sateenvarjo ja toisessa bägi.


Tilastoinnista puhtia Tourille ja pelaajille

Portugalin kilpailussa oli jälleen otettu uudelleen kokeiluun tarkempi tilastointi, joka kai maailmalla tunnetaan nimellä Strokes Gained. Tilastointi hoidettiin meidän mailapoikien johdolla. Eli meidän tehtävänämme oli jälleen tilastoida kaikki oleelliset tiedot pelaajan lyönneistä. Avauksissa käytetty maila, mihin pallo päätyi, matka lipulle, käytetty maila ja mihin se päätyi. Tätä jatketaan niin kauan, kunnes pelaaja on griinillä, jossa matka mitattiin askeleilla ja muutettiin mittayksikköön jalka eli feet, joka on noin 30 senttiä.

Aurinkoisella kelillä kortin täyttäminen ei äkkiseltään tuota kovinkaan paljoa tuskaa, mutta tuulessa, sateessa ja yleisessä kiireessä saattaa tilastointi osoittautua hankalaksi, kun toisessa kädessä on sateenvarjo ja toisessa bägi.

Monet kädit ovat olleet näreissään uudistuksesta. Sen pelätään vievän liiaksi aikaa itse kädäämiseltä, joka on kuitenkin meidän varsinainen tehtävä. Lisäksi maksettavasta palkkiosta on ollut paljon keskustelua. Mailapoikien virallisen liiton, eli ETCA:n (European Tour Caddies Association) sivuilla palkkioksi on kaavailtu 12,5 puntaa kierrosta kohden, mikäli muistan oikein

Viikkoa kohden se tekee siis ruhtinaalliset 50 puntaa, mikäli pelaaja pääsee jatkoon. Tietenkään näiltä kokeiluviikoilta mailapojille ei ole luvassa ekstraa, vaan palkkio on sama kuin ennenkin. Rehellisesti sanottuna en muista, mitä tilastoinnista tällä hetkellä edes maksetaan?

Alussa itsekin koin, että alussa erilaiset numerot pyörivät päässä ja täytyi koko ajan muistuttaa itseään kirjoittamaan ylös kaikki lyönnit ja etäisyydet. Nyt neljän kierroksen jälkeen kuitenkin rytmi tuntuu löytyneen ja hommaan ei lopulta kulu liikaa aikaa. Itse kortti on mielestäni liian iso. Se on yardage bookin kokoinen ja täytetään ylhäältä alaspäin.

Totesin parhaimmaksi kirjata tiedot ensin yardage bookin sivuille, josta kierroksen jälkeen kopioin tiedot viralliselle kortille ja luovutin sen eteenpäin. Tämän jälkeen kortit skannataan ja lähetetään jonnekin datakeskukseen, jossa skannattujen korttien tiedot syötetään sitten tietokoneelle. Tämä eroaa siis ensimmäisestä kokeilusta Sisiliassa ja Wenthworthissä, jossa mailapojat syöttivät tiedot itse kierroksen jälkeen koneelle.

Tilastojen valossa

Korhonen ja Roope taistelivat hienosti itsensä jatkoon, mutta suurta nousua kärkeen ei tapahtunut. Golfissa usein pienet asiat ratkaisevat. Nyt Korhosen osalta kaksi huonoa kierrosta olivat liian huonoja. Huonot draivit johtivat kovalla prosentilla bogiin ja vastaavasti lähestymiset sadasta metristä alaspäin jäivät liian kauaksi lipusta.

Hitailla griineillä monilla pelaajilla oli vaikeuksia saada putteja perille asti, mihin Korppakin sortui harmittavan usein. Kaksi hyvää kierrosta syntyivät ikään kuin huonojen kierrosten vastapainoksi ja vastakohdaksi. Huonot draivit olivat riittävän hyviä, joista päästiin jatkamaan griinille ja wedgeillä tuli muutama tap in ja muutama alle kolmeen metriin lyöty lähestyminen.

Jo muutaman kierroksen jälkeen on helppo nähdä miten suuri ero upotetuissa puteissa syntyy 15 jalan ja alle 12 jalan välillä.

Viidestatoista jalasta upposi vain yksi putti 16:sta yrityksestä, mikä oli samalla viikon pisin upotettu putti. Neljästätoista jalasta upposi yksi neljästä. Eli 20 yritystä yli neljän metrin mutta alle viiden metrin puteista tuotti kaksi birkkua. Yksi-kaksijalkaisia putteja eli niin sanottuja tap inejä 5/5 ja plussaksi yksi chippi sisään. Eli yhteensä kuusi birkkua. 4-12-jalkaisista puteilla tuli yhdeksän birkkua 14:llä yrityksellä. Missatut putit olivat: kolme kertaa 12-jalkainen, yksi yhdeksän ja yksi seitsemänjalkainen.

On sangen helppo todeta mistä hyvät kierrokset syntyvät. Nämä asiat mielessä siirrytään tähän viikkoon ja tehdään ne pienet asiat paremmin!

Newcastle, jalkapalloa hengittävä työläiskaupunki

Tällä viikolla majoitumme Hiltonissa aivan Newcastlen ytimessä, ainakin luullakseni. Emme ole vielä ehtineet pyörähtämään tähän vireään työläis- ja yliopistokaupunkiin, jonka silhuettia varjostaa aivan ytimessä sijaitseva jalkapallostadion.

Lentokentältä tullessamme autonkuljettaja totesi, että stadion on vuosien saatossa noussut ylöspäin, koska sijaintinsa vuoksi tilaa ympäristössä ei ole ja ainoa tapa saadaa lisää kapasiteettia on rakentaa ylöspäin. Nykyisin 52 000 katsojaa vetävä rakennus erottuu selvästi maisemasta. Kuuleman mukaan jokainen paikka on varattu vuosiksi eteenpäin. Eli toive saada paikka sunnuntain otteluun Newcastle vs. Liverpool on olematon.

Saapuessamme hotelliimme kuljettaja tokaisi vielä lakonisesti: "Pojat! Muistatteko mistä tultiin?. Menkää joen yli sinne mistä tultiin, niin sieltä löydätte mukavia ravintoloita. Älkää menkö toiseen suuntaan. Se ei ole mukavaa seutua. Se on lievästi sanottuna masentava paikka. Siellä on pubeja, joihin ette halua päätyä."

Ok. Ymmärretty! Vielä tuoreessa muistissa olivat samassa lentokoneessa matkustaneet parikymmentä jalkapallon kotijoukkueen kannattajaa. En halua eksyä samaan pubiin heidän kanssaan.

Close House Golf Club

Tällä viikolla Lee Westwood houstaa British Mastersia ja osanottajajoukko on sen mukainen. Herra Westwood on ollut mukana suunnittelemassa kenttää, tai ainakin laittanut nimensä suunnittelupöydän pöytäkirjoihin. Leikkisästi todettuna se voi olla Leen suunnittelu-uran alku ja loppu.

Kenttä on rakennettu rinteeseen, jossa väylät 1 ja 6 nousevat suoraan ylämäkeen, erään arvion mukaan jopa 60 metriä. Väylät 4 ja 8 taas suoraan alamäkeen, suurin piirtein yhtä paljon kuin Nordcenterin kuudes väylä. Polttavien pohkeiden lisäksi harmia aiheuttaa griinien melko vaatimaton kunto. Ne ovat todella karheat ja epätasaiset. Ikään kuin ne olisi tehty vain muutama kuukausi sitten.

Pelasimme tiistaina etuysin ja siirryimme lounaalle. Tämän jälkeen siirryimme kävellen takaysille, joka oli alun mäkilähdön jälkeen positiivinen yllätys. Väylät olivat  tasaisemmassa maastossa ja tarjosivat muutaman hienon väylän. Kaiken kaikkiaan takaysi on hyvä. Lukuunottamatta etuysin paria hassua ylä- ja alamäkeä, niin kenttä on ihan mukiinmenevä.

Ei muuta kuin salille, suihkuun ja kaupungille! Ja muistetaan mennä joen toiselle puolle. Vähän niin kuin Turuus.

The Dutch - sopuisasti samassa sängyssä

karri_kakko.jpg

Karri Kakko ja Mikko Korhonen jakavat sängyn Hollannissa.
Karri Kakko ja Mikko Korhonen jakavat sängyn Hollannissa.
Karri Kakko

TERVEISIÄ HOLLANNISTA, on jälleen Hollannin avointen aika.

Kisa tosiaan pelataan Hollannissa. Kentän nimi on mieleenpainuvasti The Dutch, jotta tyhmempikin muistaisi missä ollaan. Vähän kuin Lahes, jossa järvi on nimetty Vesijärveksi.

Ei täällä kentällä kuitenkaan mitään erityisesti hollantiin viittaavaa ole, kuten tuulimyllyjä ja/tai tulppaaneita. Viime vuonna taisin muistaakseni äityä jopa vähättelemään kentän tasoa. Jälleen kenttä, joka on rakennettu keskelle ei mitään. Sikäli kun se Hollannissa on mahdollista. Eihän täällä kilometrien valossa mihinkään ole pitkä matka. Matkaan kuluva aika tosin saattaa hämmästyttää, sillä ruuhkat ovat täällä tiettyinä aikoina sangen runsaita. Nyt vahingosta viisastuneena asumme moottoritien varrella, noin 25 minuutin matkan päässä kentästä. Rotterdamista matka taittuu pahimmillaan yli tunnissa. 

Se mikä aikataulutuksessa voitetaan, hävitään maisemissa: 6-0 Rotterdam vs moottoritie, paitsi jalkapallossa. Katsoimme eilen kuinka Feyenoord otti "pataan" Manchester Cityltä 4-0. Mieleenpainuvaa oli tuossa matsissa tasoeron lisäksi se, että tappiosta huolimatta katsomossa jaksettiin kannattaa omia loppuun asti.

Näin taas sateiseen aamuun herättyämme äidyimme laskemaan, kuinka monessa kisassa oikein onkaan satanut tänä vuonna? Muutamaa kilpailua lukuunottamatta, vettä on tullut lähes kaikissa Kisoissa. Ja ihmiset jaksaa valittaa tuloeroista. Toiset valittaa korkeista veroista, toiset liian pienistä palkoista. Täällä golf-maailmassa ongelmat ovat suurempia. Sateella kenttä on liian pitkä, peliä ei keskeytetä ajoissa, toiset pelaavat paremmissa olosuhteissa jne.

Onni, että meidän vaarit ja mummot eivät olleet golfareita eivätkä palkansaajia!

Jos nyt kentästä lähdetään hakemalla hakemaan jotain positiivista, niin sen kunto on parasta A-luokkaa. Edes maanantaina vihmonut rankkasade ei ollut saanut kenttää tulvimaan. Pinnat kentällä ovat, tai ainakin olivat virheettömät. Totuuden nimissä, kenttä on ihan ok. Väylät ovat vaihtelevia links-henkisiä, höystettynä muutamalla vesiesteellä.

Täällä lienee totuttu sateeseen ja etenkin tiedetään miten maa-alueita kuivatetaan. Etenkin kun koko maan pinta-alasta liki 50 % on meren pinnan alapuolella. Herää kysymys, mikä tässä maapläntissä on ollut niin hyvää, että sitä on pitänyt tehdä lisää näinkin uskaliain keinoin? Ymmärrettävästi täällä ollaan varmasti huolissaan ilmaston lämpenemisestä. Metri lisää korkeutta meren pintaan, niin pulassa ovat puukenkämiehet ja -naiset. Tämän viikon sadekarttaa tutkailemalla voidaan todella toivoa, että vallit on riittävän korkeita.

 


Korpan mieli on virkeä. Käytännön tasolla sen huomaa siitä, että majoitusmuodoksi kelpaa huone parisängyn kera. Yleensä olemme näissä tapauksissa vaihtaneet huonetta tahi hotellia, mikäli sänkyjä ei olla saatu erilleen. 


 

RUNKOSARJA EUROOPAN KIERTUEELLA alkaa käymään vähiin. Meidän sarjaohjelma näyttää siltä, että kilpailuja ennen finaaleja on jäljellä viisi kappaletta. Nyt pelaamme kolme viikkoa putkeen käymättä kotona. Sen jälkeen viikko lepoa ja sen jälkeen kaksi kilpailua. 

Runkosarjassa Korppa majailee muistaakseni sijalla 85. Euroja pitää vielä saada, jotta paikka finaalikilpailuun aukeaisi. Viime vuonna Korhonen pelasi viimeisen kisan hienosti. Jopa niin hienosti, että kortin lisäksi aukesi paikka ensimmäiseen finaalikilpailuun Turkissa. 

Ennen kauden alkua Korpan tavoitteena oli päästä pelaamaan finaalissa, joten hyviä sijoituksia on saatava ja niitä lähdetään myös oikeasti tavoittelemaan. Hollannista on aiemmilta vuosilta hyviä sijoituksia ja hyvän treenijakson jälkeen Korpan mieli on virkeä. Käytännön tasolla sen huomaa siitä, että majoitusmuodoksi kelpaa huone parisängyn kera. Yleensä olemme näissä tapauksissa vaihtaneet huonetta tahi hotellia, mikäli sänkyjä ei olla saatu erilleen. 

 

Tässä kyseisessä huoneessa emme saaneet sänkyjä erilleen. Emme kuitenkaan vaihtaneet huonetta. Päätöstä helpotti kummasti se, ettei muita huoneita ollut tarjolla. Näin varteenotettavaksi vaihtoehdoksi jäi ainoastaan tämä huone.

Ei se tahtia haittaa. Vastapainoksi hotellista löytyy hyvä ravintola ja kuntosali, tai ehkä paremminkin tilava sali, jossa voi nimenomaan kuntoilla uusin trendikkäin välinein. Salilta kun löytyy niitä painavia heittopalloja, köydet joita voi heiluttaa, laatikko jonka päälle hyppiä ja sellainen maastavetotanko jossa kahvat on vartalon sivuilla.

Näin yli 40-vuotias lonkkavaivainen kädikin voi vahvistaa jalka- ja selkäosastoa. Hesarissahan oli muuten juuri juttua meistä nelikymppisistä ukoista, jotka alkavat kärsiä kulumista aiheutuvista vammoista. Täytyy sanoa, että pelkkä hyppely 30 tuuman laatikon päälle käy urheilusta! Täytyy tosissaan harkita penkki- ja hauispäivän lisäksi, näitä tasapainoon- ja räjähtävyyteen keskittyviä harjoitteita.

 


Harkitsen vakavasti kypärän hankkimista. Toistaiseksi henkilövahingoilta ollaan kuitenkin vältetty.


 

EILEN ILLALLA katsoimme jalkapallon lisäksi laatuelokuva Anacondaa. Tämä johti siihen, että Korppa oli yöllä herännyt sängyn lattialta kyykkyasennosta käärmeitä hätistellen. Harmi, että en herännyt kyseiseen tapahtumaan. No, edellisiltana heräsin Korpan riitelyyn jonkun kanssa, siis unessa. ja siitä hän siltä istumalta siirtyi vessaan, autuaan tietämättömänä viisi sekuntia aiemmin tekemistään asioista.  

Harkitsen vakavasti kypärän hankkimista. Toistaiseksi henkilövahingoilta ollaan kuitenkin vältetty. Jatkossa kaikki jännittävät matelijoita käsittelevät elokuvat on kuitenkin pannassa ennen nukkumaanmenoa.

Nyt kaikki on valmiina täällä päässä. Käärmeet on tapettu ja gore-texit kuivatettu. Ei muuta kuin, koville, sanoo suomalainen!

Hotellien vekslausta Hampurista ja lomalta paluu -kisa

 

Hei kaikille ja terveisiä Tsekistä! Kesälomat on viimein lusittu ja on loppurutistuksen aika.

Tapasin herra Korhosen Finnairin ykkösketjun kerhotiloissa maanantaina kello 16, josta jatkoimme matkaamme Prahaan. Kisahotelli on sama kuin viime vuonna. Huone on tosin isompi ja vähän tyyriimpi. Se johtunee siitä, että muita huoneita ei ollut enää jäljellä. Tämänkin huoneen saimme siten, että veljeni Roope perui kyseisen varauksen ja siirtyi suosiolla kadun toiselle puolelle pelaaja-kädi-manageri-matkailuyrittäjä Olli "Volvo" Marttisen kanssa. Siellä huoneet ovat edullisia, mutta alakerran olutravintola aiheuttaa melun takia unettomuutta. Ainakin kädi Marttisen mukaan. No, tätä kirjoitettaessa Roope ja "Volvo" olivat jo asumuserossa unirauhan vuoksi. Eli jätkät ottivat vielä toisen huoneen Roopelle. 

Roopea muuten sain kädätä Hampurissa, jossa meidän kämpän vaihdot rajoittuivat "vain" kolmeen hotelliin. Ensin vaihdoimme hotellia ruuhkan takia. Toinen hotelli oli niin korvessa, että sieltä oli päästävä pois. Sen jälkeen siirryimme syvälle Hampurin ytimeen vartin kauemmaksi siitä ensimmäisestä majoituspaikasta. En valita. Hampuri oli omalaatuinen ja hieno kokemus. Jos sään voisi sielläkin vaihtaa, niin kokemisen arvoinen kaupunki.

OMALLA "LOMALLANI" sain kunnian olla vielä kolmannenkin suomalaisen mailapoikana, kun Vierumäen kilpailussa kannoin  Antti Ahokkaan mailoja. Antin peli oli sangen positiivinen kokemus. Tuntuukin siltä, että suomalaisessa golfissa liikutaan askeleita oikeaan suuntaan.

Korhosen kanssa en lomalla ollut juurikaan tekemisissä ja olinkin hämmästynyt tajutessani, että edellisen kerran olimme työn touhussa kuusi viikkoa sitten. Sen verran ruosteessa ainakin meikäläinen oli vielä tiistaiaamuna, että unohdin Korhosen bägin huoneeseen. Onneksi pelaaja oli hereillä ja kiikutti mailat alakerran aamiaishuoneeseen.

Tämä Tsekin-kisa on pari viime vuotta ollut meille niin kutsuttu lomalta paluu -kilpailu, ja menestys täällä on ollut laihaa. Viime vuodesta muistan sen, että aloitimme hyvin, mutta yksi virhe kahdeksannella reiällä muutti pelin virtausta pakon ja tuskastumisen rajamaille. Lähinnä seurasin sivusta lukuisten puttien hipoessa reiän reunaa. On siis tiedossa, että neljä ehjää kierrosta on kova urakka. Varsinkin kun "Korppa" on ollut toipilaana varvasongelmien johdosta.

TÄTÄ VIIKKOA on rakennettu melko hyvin, sillä alla on harjoituskierros tiistailta ja ProAm-keskiviikolta. Se siis tarkoittaa kuutta kierrosta viikkoon, mikäli pääsemme viikonlopulle. Ja kyllähän me pääsemme!

Alkuviikkoa ja ilmeisesti koko kesää täällä Prahassa on hellinyt hieno ja lämmin sää, joka valitettavasti tulee loppumaan tähän päivään. Tänään on helle, joka mitä ilmeisimmin loppuu kovaan ukkosmyrkyyn. Sen jälkeen saderintama saapuu alueelle ja leikkaa lämmöstä puolet pois. Eli luvassa on kylmää ja sadetta. Eli kuulostaa ihan suomen kesältä!

Lämmöstä puheen ollen, tapasin äsken "Retsin" eli Reggie Mokhosin. Hän on Mikko Ilosen entinen mailapoika, joka kertoi joutuneensa eilen keskiviikkona sairaalaan nestehukan vuoksi. Hän oli ennättänyt kiertämään nykyisen herransa Darren Clarken kanssa muutaman reiän, kun häntä alkoi huimaamaan ja lopulta hän kärsi jo hengitysvaikeuksista. No, siitä Retsi oltiin sitten viety lasarettiin, jossa häntä oltiin pidetty "panttivankina" lähinnä niin kauan kunnes vakuutusyhtiön rahat saapuivat sairaalan kassaan. Nyt aamupalapöydässä hän voi jo paremmin, päänsärkyä lukuunottamatta. Varotoimenpiteenä hän lepäilee ainakin tämän päivän.

Pienenä nyanssina kilpailuun voidaan todeta, että Korhonen jatkaa dramaattisten muutosten tiellä. Alkukaudestahan Korhonen vaihtoi ensin puukolmosen. Sen jälkeen bägiin tuli uusi puuykkönen. Nyt lomalla raudat on päivitetty Titleistin uuteen CB-malliin. Kermana kakussa on täysin uusi ase, nimittäin Titleistin uusi 18-asteinen hybridi, jota kaupan kassalta saa vasta ensi vuoden alussa. Ja myös putterin grippi vaihtui Scotty Cameronin puolipaksuun malliin. Itse putteri on vasta noin 13 vuotta vanha.

Näillä eväillä lähdemme metsästämään lisäpisteitä loppukauden osalta. 

KISAKENTTÄ ON edelleen sama Albatross Golf Club. Ensinäkemältä se on melko tavanomainen uusi kenttä. pellolle raivattu ja pitkä kenttä. Leveät väylät, jotka eivät välttämättä kauhistuta ketään tiiltä käsin. Sen par viitoset ovat niin pitkiä, että takatiiltä vain ykkönen ja kymppi ovat niin sanotusti kaksi på väyliä. Yhdeksäs reikä on ylämäkeen liki 600 metriä pitkä, ja griinin edessä on vettä. 12 samoin ylämäkeen ja vettä griinin edessä. Sen lyöminen kahdella vaatii etutiitä, joka on luvassa ehkä viikonloppuna.

Muutoin kentän kunto on erinomainen. ProAm-ryhmässämme pelannut paikallinen Jan kertoikin, että on toki kiva, että täällä on kisa. Toisaalta  se tarkoittaa sitä, että viimeiset kaksi kuukautta kenttä on ollut huonossa kunnossa kunnostustöiden vuoksi. Sen vuoksi green fee on tuntunut korkealta (70-80€).

Nyt ei muuta kuin palloa ilmaan ennen myrskyä! Toivotaan, että ilmat pysyvät kohtuullisena ja meidän jätkät painaa päätyyn asti!

Ja hyvää syksyä kaikille!

Links-golfin taikaa - on Scottish Openin aika

Scottish Open on lavealla haarukalla katsottuna jo kolmas ison rahan ja kolmas links-kentällä pelattava kilpailu putkeen.

Kaikkiaan links-golfia pelataan neljä kertaa peräkkäin, kun ensi viikolla käydään kauden kolmas major, The Open Championship eli British Open, mikä huipentaa keskikesän links-golftarjonnan.

Scottish Openissa on pelaajille ekstrapanos, sillä kolme parasta pelaajaa, joilla ei vielä ole osallistumisoikeutta British Openiin, pääsevät mukaan kauden The Openiin. Tämän vuoksi pakkasin mukaan vain viikon retken vaatteet!

The Ramonesin jäsenet kertoivat kehittyneensä musiikillisesti siten, että ennen kaksi tuntia kestänyt setti meni nykyisin puoleentoista. Minä puolestani sain pakattua kaikki tarvittavat reppuun ja pieneen lentolaukkuun.

Oikeasti tämän neljän kisan putken aloittanut Ranskan Le National ei ole links-kenttä laisinkaan. Se sijaitsee sisämaassa ja leimallista sille ovat useat vesiesteet. Kenttä on kuitenkin rakennettu hyvin links-tyyppiseksi. Griinit ja väylät ovat kovia, ja niitä ympäröivät korkeat kummut karheilla raffeilla höystettynä.

Kovin tarkkaan en links-kentän virallisia sääntöjä kuitenkaan tiedä. Muistan vain lukeneeni, että sellaiset on olemassa ja että useimmat linksit Skotlannissakaan eivät näitä tarkimpia mittareita täyttäisi.

Tämän viikon kisakenttä Dundonald Linksillä esimerkiksi etuysi ei kulje poispäin klubilta, vaan yhdeksäs reikä palaa kerholle. Tämä seikka erottaa sen vanhemmista tai niistä "aidoista" virkaveljistään. Lisäksi se on ihmisen muokkaama entinen sotilasalue, josta tehtiin golfiin sopiva vuonna 1999.

Sen verran uusi kerho on ilmeisesti kyseessä, että itse kerhotaloa ei ole lainkaan. Näinpä kaikki tilat on paikalla rakennettua telttakylää. Kaiken kaikkiaan en ole tämän kentän suuri fani. Se ei tarjoa turistille erityisen hienoja näkymiä, saati unohtumattomia reikiä.

Sielu lepää Royal Troonin maisemissa

image1 (11).JPG

Royal Troonin kenttä on vain muutaman askeleen päässä hotelliltamme.
Royal Troonin kenttä on vain muutaman askeleen päässä hotelliltamme.

Toisin ovat asiat Royal Troonissa, jonka legendaarisen par kolmosen eli "The Postage Stampin" tuntevat kaikki. Se on vuosi toisensa jälkeen maailman parhaiden golfkenttien listoilla. Ja oli viime vuoden British Openin isäntänä. Troonin väylät avautuvat suoraan silmiemme edessä hotellin ikkunasta ulos katsottaessa.

Korhonen oli vetänyt ison ässän hihastaan varatessaan tämän viikon majoitusta. Jopa niin ison, että mies itsekin hämmästeli hotellin sijaintia. Varatessaan huoneen hän oli huomioinut, että Dundonaldiin on 10 minuutin matka. Suurin osa hotellin vieraista on varmasti golfareita. Illalla syömään mennessä ruokasalista löytää aina kourallisen amerikkalaisia golfvermeet vielä yllään napostelemassa skottikeittiön antimia, eli hampurilaisia tai fish & chipsiä. Keskiviikkona illallisella oli meidän lisäksemme ainakin Russell Knox, Matteo Manassero ja Renato Paratore.

Tämä viikko kuuluu jo majoituksen johdosta sarjaan: You gotta spend some to make some!

Purkamatta asiaa sen enempää, hyvällä sijainnilla ja hotellin tasolla on puolensa. Keskimäärin pelaaja viihtyy paremmin olosuhteissa, jossa on kelpo ravintola, punttisali ja tilava huone. Viimeinen ei toteudu, mutta tunnelma korjaa tämän seikan. Hotellin "punttisali" taas on aivan parasta A-luokkaa. Sieltä löytyy kaikki tarvittavat "vipstaakit" ja myös melko kookas uima-allas, joten myös mailapojan sopii viimein aloittaa vähiin jäänyt kesäharjoittelu. 

Täällä muuten on hyvin tavallista, että spa ja punttis on maksua vastaan avoinna myös kyläläisille, jotka muuten asuvat melkoisessa golflähiössä. Niiden sekä asuntojen keskikoon ja kunnon perusteella asukkaat voivat olla tyytyväisiä elämäänsä. Siis niin hyvin kuin se tällä saarella on suinkaan mahdollista.

Kokemukset vai materia?

Vanhat perinteet elävät ja voivat hyvin brittein saarella. Eikös juuri Royal Troon ole tai ollut viimeisiä kerhoja, jotka toivottivat koirat ja naiset tervetulleeksi takaovesta? No, hotellin takaovesta avautuu näkymä Ladies  Linksille, joka nimestään huolimatta päästää myös miehet pelihommiin. Ehkä jopa etuoven kautta?

Tällä hetkellä täällä paistaa aurinko, kuten eilenkin, ja se saa helposti unohtamaan tämän paikan ajoittaisen karuuden. Karuksi kutsuttu skottilainen keittiökään ei ole tuottanut pettymyksiä. Ruoka on ollut oikeastaan todella maukasta. 

Ainoa pettymys syntyi tiistaiaamuna, kun hotellin aamiaiselta ei jostain kumman syystä saanut kuin continental-aamupalan. Juuri kun olin koko yön odottanut kohtaamista Skotlannin kansallisherkun haggiksen kanssa. Mitä ilmeisimmin kokki oli vetänyt liikaa viskiä lähikuppilassa, nukkui nyt krapulansa pois jättäen kaksi pettynyttä suomalaista nälkäisiksi.

haggiskruunaa.jpg

Haggis kruunaa aamiaisen.
Haggis kruunaa aamiaisen.

Itse itseäni soimaten, täytyy tunnustaa, että en ole koskaan pelannut näillä kuuluisilla links-kentillä. Se vähän kismittää. Nyt yksi upea kenttä on vain 15 metrin päässä. Voidaan sanoa, että harmitus on jopa ahdistuksen asteella. Katsoa voi, muttei koskea! Pari vuotta sitten Scottish Openin aikaan perhemajoituimme Ilosten vieraanvaraisuudesta nauttien muutaman metrin päähän Muirfieldin porteilta. Silloin vannoin, että kenttä pelataan ennemmin tai myöhemmin. 

Elämä on usein valintoja ja monet onnellisuusgurut ovatkin todenneet, että kokemukset rikastuttavat enemmän kuin materia. Kuitenkin kun miettii rahasummaa (250 £), joka vaaditaan Royal Troonin kiertämiseen, niin en voi myöskään olla miettimättä, miten paljon materiaa summalla saisi? Kuten puvuntakin kaverin häihin ensi viikolla, esimerkiksi.

Summa summarum! Kuuluisin kenttien pelaaminen ei ole edullista, mutta varmuudella unohtumaton kokemus. Samalla katson kuinka iäkäs, ehkä amerikkalainen mies survoo pari kertaa pallonsa bunkkerin vallia päin, Royal Troonin viimeisellä väylällä. 

Adam Scott tykkää lentää

Näillä työmatkoilla työn ja huvin yhdistäminen ei valitettavasti usein onnistu. Täytyy siis tyytyä vain seuraamaan läheltä huippupelaajien otteita ja välillä urkkia, mitä jätkät miettii? Esimerkiksi kuulin, ettei Patrick Reed ollut lainkaan huolestunut Presidents Cupin rankingistään.

Palauttaessani Korpan testissä olleen AP3:n Titleistin rekkaan, havaitsin hyväkuntoisen nuoren kaverin hipelöimässä omaa keskirautaansa, samalla kun hän odotti jotain valmistuvaksi pajan puolelta. Kiinnitin huomiota siihen, kuinka tämän miehen lavassa oli viiden sentin kolikkoa vastaava tumma kuluma keskellä lapaa. Siis sellainen, joka tulee siitä kun pallo osuu kerta toisensa jälkeen tismalleen samaan kohtaa lapaa. Kävelin ulos ja huomasin siinä seisovan bägin, jossa oli brodeerattuna nimi: Adam Scott

Adam kuuluu niin sanottuihin isoihin poikiin. Isoilla pojilla on isojen poikien lelut. Courtesy-auton kuljettajamme kertoi meille maanantaina matkalla lentokentältä hotellille, että hän oli käynyt viemässä Adam Scottille Prestwickin lentokentälle auton täksi viikoksi käyttöön.

Herra Scott oli saapunut yksityiskoneella maanantaiaamuna ensin jonnekin Royal Birkdalen lähistölle, pelannut sen ja lentänyt illaksi tänne Prestwickiin. Sitten tiistaina mies oli päättänyt pistäytyä Lontoossa siskoa moikkaamassa. Sieltä sitten illaksi takaisin tälle tienoolle. Vähän erityyppistä toimintaa kuin se, mihin me tavalliset ihmiset olemme tottuneet. Ehkäpä hänkin painottaa kokemuksia materian asemasta?

Ei muuta kuin mukavaa kesän katkoa kaikille! Toivotaan kovaa menoa Suomi-pojille ja -tytöille laajalla rintamalla! Me yritämme kirkastaa links-kenttien jatkoonpääsyprosenttia tällä viikolla.

Ja toivottavasti myös ensi viikolla!

Kommelluksia Münchenissä synttärien alla

Siinä missä Suomessa juhannuksen aikaan kärvistellään kylmyydessä, niin Münchenissä kylvetään auringon paahteessa. Paahde on sen verran kova, että kädikin katsoi viisaammaksi ostaa Intersportista tabletteja nestetasapainon ylläpitämiseen.

image1 (5).JPG

Müncheniläinen Biergarten.
Müncheniläinen Biergarten.
Karri Kakko

Tällä viikolla asumme Mikko Korhosen kanssa erillämme, ja minä saan tuntumaa oikean kädin elämään. Buukkasin täksi viikoksi oman majoituksen mailapoikien hotellista ja lensin omalla aikataululla tiistaina alueelle. Korhonen otti oman huoneen kaupungin keskustan hujakoilta. 

Arvaan, että järjestely herättää suurta spekulaatiota suhteemme laadusta ja osa pelkää, että ajaudumme erillemme "Korpan" kanssa. Voin kuitenkin vakuuttaa, että suhteemme voi paremmin kuin koskaan. On kuitenkin niin, että kukaan järkevä ihminen ei voi asua 25 viikkoa vuodessa parinsa kanssa. Etenkin kun edessä on kahden viikon kisaputki, niin toisen naama ei ala ärsyttämään liikaa viikon edetessä ja molemmat saavat sitä kuuluisaa omaa aikaa. Tämä järjestelyhän voisi toimia siinä virallisessakin parisuhteessa. Mene ja tiedä?

Big Eric ja kämpän valinta

Sopivan majoituksen löytäminen on usein vaikeaa, jos ei omaa kokemusta alueesta yleisesti. Olen sen asian vankka kannattaja, että kysytään vasta kun aivan pakko ja virheistä oppii. Tällä viikolla kysyin neuvoa kokeneemmalta mailapojalta. Oikeastaan ainoalta, jonka tunnen. Hän kertoi, missä asui ja buukkasin hotellin samasta paikasta.

Eric Endres on mies, johon olen aika ajoin törmännyt kisoissa.  Hän auttoi yhdessä erään ruotsalaisen kädin kanssa majoituksen löytämisessä Wentworthin kisassa. Toin Ericille Itävallan kilpailuun pullon Koskenkorvaa ja Minttuviinaa miehen 50-vuotisjuhlien kunniaksi. Eric oli taannoin myös Jaakko Mäkitalon mailapoikana muun muassa muutaman vuoden takaisessa karsintafinaalissa. Euroopan kiertueesta hänellä on 11 vuoden kokemus.

Kuinkas sattuikaan, että muutamaa päivää myöhemmin Rauhalan Timo soitti ja kertoi, että on tulossa muutamaksi päiväksi Saksaan ja olisi valmis jakamaan huoneen, jos hänellä sellainen olisi. Kerroin, että minulla on ja vieläpä hyvältä alueelta. En kuitenkaan maininnut, että olin buukannut ison sängyn yhdelle hengelle, koska kuvittelin asuvani yksin.

Sopu sijaa antaa! Ja varsinkin kun tilaa hotellissa ei enää ollut, päätimme nukkua tässä sängyssä vierekkäin. Seuraavalle aamulle kuitenkin olisi luvassa kaksi sänkyä käsittävä kokonaisuus, mikäli enää haluaisimme vaihtaa?

No, tästä huolimatta, tai juuri tämän takia oli huoneeseemme tuotu tervetuliaiskortti, jossa meidät toivotettiin tervetulleiksi romantiikkaa tihkuvan kortin voimin.

Jukolan viesti Rauhalan tapaan

Jotta ilta valmentaja Rauhalan kanssa olisi täydellinen, päätimme tiistai-illan ratoksi vuokrata hotellista pyörät ja matkata kylille syömään. Tämä siksi, että majoitusliikkeeni sijaitsi kylän laitamilla, ei kylässä kuten luulin. Tiskillä pyöriä tiedustellessamme neiti kertoi, että hotellissa on yksi pyörä vuokrattavissa ja hän voi antaa omansa, mikäli palauttaisimme sen ennen kello yhtätoista illalla. Tässä vaiheessa kello oli vasta kahdeksan, joten tartuimme ilomielin tarjoukseen ja lähdimme reippain mielin kylää kohti.

Olimme aiemmin päivällä tulleet kylästä taksilla hotelliimme, sillä Mikko Ilosen mailapoika Jason Hempleman oli kyydinnyt meidät kylän keskellä sijaitsevaan Best Western -hotelliin, joka ei kuitenkaan ollut se oikea Best Western. Joka tapauksessa, näillä koordinaateilla uskoimme kyllä pystyvämme luovimaan kahden ja puolen kilometrin matkan kylään ja takaisin.

Syötyämme maittavan schnitzel-aterian päätimme Timon kanssa lähteä kohti hotellia. Suunnistus- ja vainueksperttinäkin mainetta niittänyt valmentaja Rauhala oli kuitenkin vakuuttunut, että aiemmin käyttämämme reitti oli ollut kiertotie. 

Rauhala kertoi, että oli aiemmin päivällä tiedustellut eräältä ruotsalaiselta kädiltä "ajo-ohjeita" kylään. Tämä oli kertonut , että hän kävelee kylään vartissa. Me olimme pyöräilleet vartin verran kylään saapuessamme, joten oli aihetta epäillä reitin suoruutta. Pahaksi onneksemme puoli kymmenen maissa saksanmaa peittyy valon vähyydestä johtuen pimeyteen. Tämä vaikeuttaa oleellisesti suunnistustyötä, jossa oleellisia maamerkkejä ovat kerrostalot horisontissa ja niin edelleen. Lisäksi on todettava, että vanhojen kylien korttelit ovat saksassa tavattoman sokkeloisia. 

Noin puolen tunnin suunnistuksen jälkeen ja GPS-laitteen lopettaessa hetkeksi yhteistyönsä, oli meidän taivuttava ja kysyttävä neuvoa paikalle osuneelta rouvalta. Hän pystyi kyllä varmuudella osoittamaan suunnan mistä hotellimme löytyy ja kaksi ensimmäistä käännöstä, mutta siitä eteenpäin meidän oli luotettava vaistoihimme. 

Timo eroaa itsestäni siinä mielessä, että hän on kova kyselemään asioita. Minä taas luotan kuten sanottua, erehdysten opettavaan voimaan. Ja nykyaikana myös GPS-laitteeseen, joka ilmoitti, että hotelli olisi 1,4 kilometrin päässä. 

Timo saapui tenniskerhon sisältä mukanaan mies, joka kertoi vievänsä meidät kyseiseen hotelliin. Hän osoittautui kilpapyöräilijäksi, jonka seuraaminen osoittautui haastavaksi kolme kokoa liian pienellä naisten pyörällä, jossa takakumi oli miltei tyhjä. Hän myös suorastaan tyrmäsi väitteen, että hotellimme olisi niinkin lähellä kuin aiemmin totesin. Mitä kirjat kertovatkaan psykopaateista ja heidän uskottavuudestaan?

Lähtiessämme tämän Miguel Indurainin "kelkkaan" oli kello ollut 22.20. Nyt kello löi 22.40 ja olimme hotelli Ibizin pihalla, neljän ja puolen kilometrin päässä hotellista. 

Kuin ihmeen kaupalla sain puhelimen GPS-ohjelman toimimaan ja saavuimme hotellille kolmea yli 11. Paita märkinä esitimme hotellin neidille pahoittelut ja palautimme pyörät.

Samana iltana olisin voinut olla aktiivinen ja tiedustella, mistä bussi lähtee huomenna? Keskiviikkoaamuna näet tilasimme jälleen taksin, jotta pääsisimme siihen kylän keskustan Best Westerniin, josta olisi saatavilla kuljetus kentälle. Perille päästyämme hotellissa majoittuvalta kädiltä kuulimme, että bussi pysähtyy myös toisessa kädi-hotellissa (Azimut), johon hotellistamme on 15 minuutin kävelymatka. Oppia ikä kaikki, kuten sanonta kuuluu.

Kädin matkassa

Kädin elämä poikkeaa melkoisesti siitä, mihin olen tienpäällä Mikko Korhosen kanssa yleisesti tottunut. Siinä missä Korpan kanssa majoitumme hienoissa hotelleissa, niin mailapoikien matkassa majoitutaan vähän halvemmissa paikoissa ja kyydit hoidetaan useimmiten itse. Sen vuoksi on hyvä tuntea muutama kokeneempi kädi, jolta saa vinkkejä hotellien varauksiin ja niin edelleen.

Illanvietto kädien tapaan poikkeaa jonkin verran normaalista, kun kuntosalin sijasta istutaan iltaa kylän ravintolassa. Ei ole tavatonta, että kymmenenkin mailapoikaa iskee tarinaa saman pöydän äärellä. Joskus pöydässä, kuten eilen voi esiintyä aloittelevia Euroopan Tourin pelaajia.

Houkutus jättää illan sali väliin on melko suuri, etenkin kun halvemmissa hotelleissa niitä ei ole ja sää suosii ulkona oloa. 

Keskiviikkona Korppa treenasi tehokkaasti ja päivä oli niin sanotusti pulkassa jo yhden aikaan päivällä. Näinpä ilmoitin matkanjärjestäjä Ericille, että lähdemme Müncheniin iltapäiväksi. Ericille järjestely sopi mainiosti, sillä hän asui ennen maalle muuttoaan kaupungissa peräti seitsemän vuoden ajan.

ünchen osoittautui loistavaksi paikaksi, jossa perinteet näkyvät ja kuuluvat. Oli mahtavaa viimeinkin nähdä ja kokea paikallinen Beer Garden, eli aidattu alue puistossa, tai vastaavassa paikassa, jossa myydään syötävää ja juotavaa. Ericin suosituksesta söimme ison suolarinkelin, eli pretzelin tahnaksi sekoitetun camembertin kera. Pääruoaksi Iso E kävi hakemassa tikun nokassa grillatun Makrillin. Erinomainen ja simppeli lounas. Kalan ansiosta jopa osittain terveellinenkin. Ruokajuomaa tuskin täytyy erikseen mainita, olutpuistossa kun kerran oltiin...

Sunnuntaina sokka irti

Itse kisa ei sujunut meiltä erityisen hyvin, sillä kahteen kertaan luulin pelien päättyvän. Ensin perjantaina olin melko varma, että pelit päättyvät kahden kierroksen jälkeen, sillä pari vuotta sitten cut-raja oli niinkin kova kuin -4. Jostain kumman syystä kuitenkin tänä vuonna -1 riitti jatkopaikkaan. Lauantaina olin taas vuorenvarma, että -1 ei riitä jatkopaikkaan sunnuntaille. Nythän siis päädyttiin uuden säännön nojalla käyttämään kolmannen päivän cuttia, koska kahden kierroksen jälkeen pelaajia oli runsaasti enemmän kuin normaalisti.

Luoti on väistettiin kaksi kertaa, joten Korppa pääsi ladulle vailla sen suurempia paineita. Viime vuonna hän pelasi syntymäpäiväni kunniaksi muistaakseni 65 lyönnin kierroksen, mutta tänään hän pelasi päätöskierroksen 74 lyönnillä. 

Nyt syntymäpäiväni onkin vasta huomenna maanantaina, jolloin matkaamme Ericin kanssa junalla kohti Pariisia. Sitä ennen minä juhlistan illalla omaa ikääntymistäni puiston penkillä Münchenissä!