Hyppää pääsisältöön

Patrick Reed, Brandon Stone, Jordan Spieth - It`s Hickory time!

Kesä on ollut kiireistä aikaa myös hickorygolfaajilla. Lajin mestaruuksia on ratkottu ympäri Eurooppaa ja erilaisia hickorytapahtumia on riittänyt runsaasti.

SM-kilpailut Ilkka Jokisen ylivoimaa

Hickorygolfin suomenmestaruuskilpailut pelattiin Tapiolan kentällä kesäkuun lopulla. Kenttä oli viritetty upeaan kisakuntoon, mutta tuulinen keli antoi haastavuutta kovaan tuloksentekoon. Miesten sarjan ylivoimaiseen voittoon pelasi Espoon Ringside Golfin Ilkka Jokinen, joka takoi tulostaululle kovan tuloksen 74 lyöntiä. Toiseksi pelannut Toni Perätalo (HaG) hävisi voittajalle peräti 12 lyöntiä, tulos 84. 

Kisan kolmas oli Mika Lindström (GT). Seniorien mestaruuden voitti Lauri Valkonen (GP) ja naisten ykkönen oli Päivi Heimonen (HiGM). Ilkka Jokinen voitti myös tasoituksellisen lyöntipelisarjan Finnish Hickory Openin tuloksella 71. Joukkuekilpailun ykkönen oli Keimola Golf. 

Suomi voitti niukasti Ruotsin maaottelussa

Nordic Hickory Match - maaottelu Ruotsia vastaan pelattiin tänä vuonna SHG:n kentällä Lakistossa. Ruotsalaiset ovat vieneet pokaalin liian usein mukanaan länsinaapuriin, mutta tällä kertaa jäi kiertopalkinto Suomeen.Ottelu pelataan perinteisesti Ryder Cupin tavoin, mutta holes up systeemillä eli reikäpelit pelataan loppuun asti, vaikka peli olisi jo ratkennut toisen joukkueen hyväksi. Paljon tiukempi ei ottelu olisi nyt voinut olla, Suomi voitti lopulta vain kahdella reiällä. Ensi vuonna ottelu pelataan Ruotsissa ja suunnitteilla on ollut ottaa Tanska mukaan kolmanneksi pyöräksi.

Sain kunnian toimia nyt ensimmäisen kerran joukkueen kapteenina, ja voinkin nyt samalla kiittää kaikkia joukkueeni pelaajia. Ensi vuoden huutoon vastataan kahta kovemmalla äänellä. Kiitos. 

Brandon Stone kiireinen British Openissa

Hickorygolf sai hienoa julkisuutta Scottish Openin yhteydessä järjestetyssä Hickory Challenge tapahtumassa. Ammattimiehet laitettiin lyömään puuvartisilla hickorymailoilla par 3 reiällä, ja todella upeita suorituksia nähtiin useita. Sen verran homma lähti muutamalla pelaajalla lapasesta, että hickorymailat vaihtoivat tapahtuman jälkeen omistaajaa. Scottish Openin voittaja Brandon Stone osti itselleen vanhat mailat ja innostui aivan tosissaan treenaamaan “uusilla” välineillään. British Openissa miehellä riitti kiireitä, kun kisakierroksensa jälkeen hän paineli kaasu pohjassa pelaamaan hickorymailoilla vielä St. Andrewsin Old Coursea. Näyttää nuori mies olevan hommasta varsin haltioitunut. Myös Mastersin voittaja Patrick Reed hankki itselleen hickorymailat, Tommy Fleetwood rentoutuu hickorygolfin parissa ja Jordan Spieth on nähty pussihousut jalassa kentällä kera puuvartisten mailojen. Siitä se lähtee.

Koivu sekä Lindström säväyttivät Keimolassa

Kim Koivu pelasi Robert Lindströmin kanssa Keimolan Kirkkaa kun tarkkasilmäinen hickoryhemmo bongasi ystävykset kentän 6. reiältä (par 3). Kaksikko ei ollut koskaan aiemmin kokeillut hickorymailoja, joten sen enempää ei tarvinnut miehiä yllyttää näyttämään osaamistaan. Koivun mukaan takatiiltä lipulle oli matkaa 137 metriä, joten bägistä heille kaivettiin pelivälineeksi Mashie (rauta 7-8). Pehmeillä käsillä miehet painoivat palloa ilmaan, joten heidän pelitaidoistaan ei todellakaan jäänyt mitään epäselvyyttä. Koivun pallo putosi lipun suunnassa aivan griinin takaosaan, mutta pallo lipui lopulta ulos griiniltä. Puttaaminen lyhyellä putterilla tuotti nuorelle miehelle hieman yllätyksiä, mutta silti hän oli varsin tyytyväinen suoritukseensa. Lindström avasi tiiltä upeasti kolmen metrin päähän reiästä, birdie-putti jäi vain hieman lyhyeksi, mutta ensikertalaiselle tuloksena hieno par. Hickoryhemmo hykersi nähdessään lajin uusia mahdollisia harrastajia, jotka osasivat arvostaa golfin perinteitä. Muutenkin aivan loistavia tyyppejä!

Ruotsin mestaruuskilpailut ammattilaisten heiniä - Svenska Hickorykannan Antti Paatolan palkintokaappiin

Viime viikonloppuna pelattiin Båstadin upealla kentällä Ruotsin hickorymestaruuskilpailut. Ammattilaiset eivät antaneet amatöörien yllättää sillä kolme ensimmäistä sijaa meni PGA statuksen kavereille. Kaksipäiväisen kisan ykköseksi pelasi Johan Wahlqvist 148 (71+77), kakkoseksi taituroi Johan Moberg 149 (74+75) ja kolmanneksi sijoittui Adam Mednickson 152 (77+75). Suomalaisista paras oli Marko Matikka (KGV) 166 (80+86) ja sijoitus oli 21. Lasse Ruuskanen (KGV) oli kilpailun 35. Tulos 171 (86+85). Kilpailuissa oli mukana yli 140 pelaajaa. 

Svenska Hickorykannan - eli Ruotsin tasoituksellinen lyöntipelimestaruus pelattiin sunnuntaina, ja tuon kisan ykkönen oli Mr. Finnish Hickory - Antti Paatola. Viime talvena partaansa kasvattamaan alkanut Paatola pelasi nettotuloksen 69, eikä antanut siloposkisille ruotsalaisille mitään mahdollisuuksia horjuttaa suomalaisen rajua hyökkäystä. Onnittelut Antille! 

Costantino Rocca Euroopan ykköspyssynä!

Toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna pelattiin Euroopan ja Yhdysvaltojen Freedman Cup eli hickory golfin Ryder Cup. Kisakenttä oli upea Castelconturbian Golf Club, Italiassa.

Euroopan joukkueen yksi etukäteen mielenkiintoisimpia pelaajia oli italialainen lajilegenda Costantino Rocca. Mies vastasi koviin odotuksiin ja tykitti selkeät voitot kaikissa kolmessa ottelussaan. Yhdessä parinsa Fiorino Clericin kanssa fourball-voitto heltisi lukemin 3&2 yhdysvaltalaiskaksikosta Will Peterson/Bruce Del Guidice. Jason Dolmanin kanssa italialainen nappasi 5-4 voiton foursomessa kaksikosta Deal Hudson/Ed Ronco. Kirsikkana italialaisen kakun päälle Rocca pöllytti Ben Hollerbachin singeleissä 3&2.

Voitto ei ole pääasia, vaan murskavoitto, ja Euroopan voitto kirjattiinkin lukemin 23-9, joten amerikkalaiset saivat poistua saapasjalkamaasta kotimatkalleen kohtalaisen hyvin nöyryytettyinä.

Suomalaisia ei ottelussa nähty, eikä muuten ruotsalaisiakaan. Siinä suhteessa puntit menivät länsinaapureiden kanssa tasan. Pelimiehiä olisi varmasti molemmilta löytynyt, mutta joukkueen jäsenten on oltava SoHG:n jäseniä. Sekään ei tietenkään riitä siihen, että välttämättä mahtuisi joukkueeseen.

Kesäkuussa ajelen autolla Espanjasta takaisin kotinurkille Suomeen, ja matkalla aion pelata kaksi kilpailua Boråsissa, Ruotsissa. Pari ensimmäistä Finnish Hickory Tourin osakilpailua jäävät osaltani harmittavasti väliin, mutta pitäähän sitä antaa muillekin mahdollisuuksia voittaa edes jotain.

Freedman Cup-joukkueet 1.-5. toukokuuta 2018

Eurooppa - Claus Muehlfeit (C), Constantino Rocca, Baldovino Dassu, Dennis Willadsen, Brian Gee, Roberto Francione, Luca Galliano, Paolo Quirici, Andrew Marshall, Fiorino Clerici, Andreas Alhm, Jason Dolman, Pier Paolo Rampino, Markus Kummerle, Chris Homer, Geoff Bleasby.

USA - Mike Stevens (C), Tom McCray, Bo Tyrocy, Will Peterson, Ben Hollerbach, Deal Hudson, Marc Hollingswort, Bill Geisler, Hugh Cameron, Joe Hollerbach, Jim Wilhelm, Sean Kelly, Bruce Del Guidice, Jeff Blomstead, Dave Brown, Ed Ronco.

Hickoryhemmo Epsanjassa - Vamos!

 

 

"Talven tullen mielen valtaa jälleen kaipuu, kuin muuttolinnut mä tahdon lämpimään - Eviva Espanja!" Laulussa väitetään, että Espanjassa riittää aina lämmintä, mutta on täälläkin saanut kylmimpinä öinä vetää villasukkia ja pitkiä kalsareita jalkaan. 

Hickoryhemmo lähti viime syyskuussa töiden perässä Espanjan Aurinkorannikolle, Fuengirolaan, Työtarjous oli sellainen ettei siitä voinut kieltäytyä, mutta ei kieltäytyminen silti olisi johtanut seuraavana aamuna sängystä löytyvään hevosen päähän. Rehellisesti, en keksinyt yhtään syytä miksi en lähtisi Suomen talvea pakoon.

Jos elämä on ihmisen parasta aikaa, niin toiseksi parasta on golfkierros työpäivän jälkeen. Ja sen voi täällä muuten tehdä vaikka joka päivä, ympäri vuoden.

Päätyöni ohella olen ollut Torrequebradan golfkentällä extra-duunissa, ja työsuhde-etuna olen saanut loistavat peli- sekä harjoittelumahdollisuudet. Olen käynyt pelaamassa hickorymailoilla kaikki lähiseudun golfkentät, ja tehnyt niistä samalla suosikkilistan. Kokonaisuus ratkaisee. Listalleni pääsi vain sellaiset kentät, jotka eivät ole ylivoimaisen raskaita pelata kävellen. 

Ehdoton ykkössuosikkini on Torrequebrada, joka on Costa del Golfin tunnetuimpia golfkenttiä. Joku saattaa nyt ajatella, että olen puolueellinen, ehkä olenkin, mutta minun mielestäni se on ykkönen joka tapauksessa. Se on myös erittäin raikas kenttä pelata hickorymailoilla. Lauron kenttään ihastuin ensimmäisellä käynnilläni. Kentän palvelutaso on ensiluokkaista, hintataso kohtuullinen, ja kenttä itsessään on vaihteleva sekä haastava. Lisäksi klubiravintolassa on kiva hengailla, olonsa tuntee varsin kotoisaksi runsaslukuisessa suomalaispelaajien joukossa. Niin, ja onhan Lauro myös Fuge Teamin kotikenttä ja paikalla suomalaista valmennusosaamista edustaa Tapani Saarentola. Yllättävin valinta listallani on Santa Clara, joka ei ole edes kaikille Aurinkorannikolla usein golfaaville kovinkaan tuttu tapaus. Suosittelen kuitenkin pelikierrosta siellä, koska ainakin itselleni siellä tulee jotenkin kovin nostalginen fiilis.

Hickorygolfaajan suosikkilista  

1. Torrequebrada

2. Lauro

3. Santana

4. Santa Clara

5. Parador

Halpaa ei pelaaminen Espanjassakaan ole, mutta lompakolle löytyy aina hieman kevyempiäkin vaihtoehtoja. AHN-kortilla saa ainakin Aurinkorannikon kentille hyviä tarjouksia, ja jos olet vaikka vain viikon pelireissulla, niin suosittelen kortin hankkimista. Tsetin saa hintaan 30e, ja Alhaurinissa kortilla pelaa koko kevään hintaan 30e/kierros (sis. buggyn). Ei paha. Kisamaksut ovat varsin kovia suomalaisten suosikkikisoihin, viikkokisoihin jne. Hickoryhemmo on muutaman kerran joutunut kaivertamaan korvaansa kuultuaan osallistumismaksut. Edelleen suosittelen tutustumaan em. AHN-organisaation kilpailutarjontaan.  

Keväällä yritän kiertää eri kenttiä mahdollisimman paljon ja siinä sivussa treenatakin hieman kesän hickorykisoja ajatellen. Työt pitävät kiireisenä, joten kovin paljon aikaa ei treenaamiseen jää. Madridissa pelataan huhtikuussa Euroopan tourin kisa Spanish Open, sinne on aivan pakko mennä kannustamaan suomalaisgolfaajia, tottakai. Uskon, että suomalaisen golfin koko ykkösketju nähdään siellä. Kesän kisakalenteri on vielä omalta osaltani auki. Ympäri Eurooppaa pelataan paljon hickorykilpailuja, mutta miten paljon ehdin niitä kisoja kiertää, sitä en vielä tiedä. Finnish Hickory Tour, hickorygolfin SM-kisat ja maaottelu Ruotsia vastaan pitävät kiireisenä. Saan myös ensimmäistä kertaan pukea maaottelussa kapteenin nauhan käteeni, joten paineet länsinaapureiden kukistamiseen ovat kovat.

ps. jos olet suuntaamassa tulevana viikonloppuna golfmessuilla, niin kannattaa muuten käydä Andalucian osastolla moikkaamassa Tapani Saarentolaa sekä Torrequebradan Ana Nyblomia.

 

Kauden loppuhuipennus Vuosaaressa!

Finnish Hickory Tourin finaali pelattiin viime viikonloppuna Vuosaaressa. Tilanne kiertueelle oli niin tasainen, että useammalla pelaajalla oli finaalissa vielä mahdollisuus nousta kokonaiskilpailun voittoon.

Katso myös video!

Hallitsevana mestarina tuntui siltä, että kaikki himoitsivat päänahkaani. Tilannetta ei helpottanut se, että pelasin finaalikierroksen kahden todella kovan kilpakumppanin, Lasse Ruuskasen (KGV) sekä Mika Hjorthin (HGK), kanssa. Vuosaaren kilpailussa jaetaan vielä perinteisesti tuplapisteet, joten sekin hankaloitti spekulointeja mahdollisesta voittajasta. Koska spekulointi on aina yhtä hauskaa, niin laskimme porukassa sijoituksia ennakkoon, sijoituksista saatavia pisteitä, sekä millä sijoituksilla kukin meistä kolmesta voittaisi koko tourin. Totesimme laskemisen olevan kuitenkin mahdotonta, koska kisassa oli mukana useita kärkisijoille kykeneviä pelaajia, jotka vaikuttavat sijoituksillansa jaettavaan pistepottiin.

Yksi mielenkiintoinen Hickory Tourin tulokas oli valmentaja Petteri Nykky, joka tunnetaan golftaitojensa lisäksi myös kahden upean naisgolfaajan, Noora Tammisen sekä Ursula Wikströmin, valmentajana. Vuosaaressa Nykky ei noussut hätyyttelemään kärkisijoja, mutta oli todella hienoa saada hänet mukaan tositoimiin. Toinen mielenkiintoinen untuvikko finaalissa oli Marko Matikka (KGV), joka aloitti hickorygolfin vasta pari viikkoa ennen finaalikilpailua. Lupaavasti alkanut ura tulee varmasti tuottamaan jo ensi kesänä kärkisijoja kotimaisissa hickorykilpailuissa. Hän on myös kova vahvistus keimolalaisten, ennestäänkin väkivahvaan, hickorygolfaajien ryhmään.

Ryhmämme sisäinen kilpailu oli tiukka. Näytti siltä, että Mika Hjorth menee heti alussa menojaan, kun ensimmäisen reiän bogeyn jatkoksi hän teki kahdelle seuraavalle reiälle parit. Itse aloitin vaatimattomasti, mutta neljännen reiän birdie antoi taas aivan uutta puhtia pelaamiseen. Lasse Ruuskasen etuysi oli hieman tahmea, mutta takaysillä peräkkäiset birdiet 11. sekä 12. reiälle toivat hänet mukaan voittotaisteluun. Ryhmämme painoi lähes tasatilanteessa kohti loppuhuipennusta, mutta 16. reiän (par3) epäonni vei omat mahdollisuuteni. Löin avaukseni griinille, josta hyvä ensimmäinen puttini jäi noin puoleen metriin. Painoin par-putin suoraan keskelle reikää, pallo putosi reiän sisällä olevaan holkin reunaan, josta se loikkasi takaisin ylös. Putti ei siis ollut liian kova vaan ehkä hitusen liian hiljainen, vaikka se putosi kuppiin. Huonoa tsägää. Siitä hieman vit.. tuohtuneena tempaisin viimeiselle reiälle kahdeksikon, ja näin hyvin sujunut kierrokseni sain hieman nolon loppusilauksen. Viimeisellä reiällä Hjorth teki varman bogeyn ja ratkasi finaalikilpailun scratch-sarjan voiton ennen Lasse Ruuskasta.

Parhaan scratch-tuloksen Vuosaaressa pelasi Mika Hjorth (86). Parhaan pistebogey-tuloksen pelasi Golf Talman  Tiina Kukkonen-Suvivuo (38 pistettä).

Kuittasin kolmannen kerran peräkkäin kokonaiskilpailun voiton. Eroa toiseksi sijoittuneeseen Lasse Ruuskaseen jäi vain kaksi pistettä. Ensi vuonna voi kuitenkin kaikki olla toisin. Molempien miesten sarjojen kärkikolmikko oli sama, mutta hieman eri järjestyksessä.

 Finnish Hickory Tour 2016

  1. Paul Geitel KGV
  2. Lasse Ruuskanen KGV
  3. Mika Hjorth HGK

Finnish Hickory Tour (scratch)

  1. Mika Hjorth HGK
  2. Lasse Ruuskanen KGV
  3. Paul Geitel KGV

Paras leidi oli myös tänä vuonna Minna Jäppinen KGV.

Suomen Golf Historiallisen Seuran reikäpelimestaruus – Lassin Pokaali – ratkaistiin myös syyskuussa. Talin golfkentällä pelatussa finaalissa kohtasivat Aki Ahlfors (GT) sekä Mika Hjorth (HGK). Ahlfors vei tiukan finaalin lukemin 2/1. Voittoaan Ahlfors päätti lähteä juhlimaan Turkkiin.

 

Top5 - Tapiola on ykkönen !

Finnish Hickory Tourin finaali pelataan 25.9 Vuosaaressa. Kenttä on yksi ehdottomia suosikkejani, ja links-kenttänä se soveltuu loistavasti hickorygolfin henkeen.

Kauden aikana on pelaajien kesken  ollut hieman pulinaa siitä mitkä kentät sopivat hickorygolfiin, ja mitkä eivät sovi. Mielestäni kaikki kentät futaavat ihan samalla tavalla, suurimmat erot löytyvät pelaajien korvien välistä, asenteista. Mieleeni tulee vanha sanonta; Yksi tykkää äidistä,  toinen tyttärestä, ja kolmannelle kelpaavat kaikki.

Päätin laittaa Suomen golfkentät paremmuusjärjestykseen, hickorygolfaajan näkökulmasta, tottakai. Kaikkia kenttiä en Suomessa ole antiikkimailoilla pelannut, joten lista koostuu siksi lähinnä pääkaupunkiseudun kentistä. Minkäänlaista pisteytystä en kenttien arvioinnissa käyttänyt, enkä lähtenyt myöskään ruotimaan kenttien eri osa-alueita (harjoitusmahdollisuudet, oheispalvelut, asiakaspalvelu, viihtyvyys jne.) Nyt mentiin täysin fiiliksien mukaan!

Olen links-golfin ystävä, joten kaksi kenttää oli kokoajan hieman muita edellä, Vuosaari ja Tapiola. Lopullinen järjestys muotoitui kuitenkin yllättävän helposti. Tapiola nousi jatkuvasti mielikuvissani ykköseksi.

En halunnut vetää kotiinpäin, joten jätin kotikenttäni Keimolan kärkikolmikon ulkopuolelle. Se kuuluu kuitenkin ehdottomasti Top5:een. Minulla on Saras-kenttään viha-rakkaus-suhde, ja jokainen sen pelannut ehkä ymmärtää miksi. En ole vielä onnistunut sitä taltuttamaan millään mailoilla. Intohimoni Sarasta kohtaan on suuri, ja olen oppinut lähes rakastamaan tuota pirullista kenttää. Se on ollut tänä vuonna hienossa kunnossa, ja muutoinkin sitä voi sanoa yhdeksi Suomen kauneimmista golfkentistä.

Pelasin Gumbölessä ensimmäisen kerran vasta tänä kesänä, kun  siellä kamppailtiin hickorymaaottelu Ruotsia vastaan sekä ratkottiin hickorygolfin suomenmestaruudet. Kenttä yllätti minut täysin, positiivisesti. Selkeät väylät ja lyhyet siirtymät tekivät pelaamisesta nopeaa. Griinit olivat tasalaatuisia, ja reikien paikkoja muuttamalla, useammallakin väylällä, saadaan niille helposti aivan toisenlainen luonne. Hieno kokonaisuus, hyvä paketti. Listallani Gumböle sijoittui neljänneksi.

Kolmannelle sijalla tuli Helsingin Golfklubin Tali, vaikka historiallisesta näkökulmasta katsottuna sen pitäisi olla selkeä ykkönen. Kenttä on hyvin miellyttävä kiertää, ja kartanon hienot maisemat saavat aikaan hyvin omalaatuisen tunnelman. Vuosien saatossa kentän kunto on ollut vaihteleva, mutta hickorygolfaaja ei ole sen asian suhteen sniidu. Tänä kesänä Tali on ollut jälleen hyvässä kunnossa.

Toiselle sijalle tuli Vuosaari, jossa olen aina pelannut hyvää golfia, ja sillä on tietenkin iso merkitys siihen miten suhtaudun kenttään. Griinit ovat poikkeuksetta olleet loistavassa kunnossa, ja paljon on myöskin väylien suhteen tehty oikein jo kentän rakennusvaiheessa. Kenttä on varsin kevyt kiertää, ja meren läheisyys tekee tunnelmasta aidon links-kokemuksen.

Ykkönen listallani on Tapiola, jossa olen pelannut vain muutaman kerran, mutta jokainen kerta on ollut elämys, kenttä on aina huippukunnossa. Griinit ovat isoja, muodokkaita ja pinnat ovat samettisen pehmeitä - niistä tulee melkein mieleen Kim Kardashianin kuuluisa takapuoli. Väylät ovat sopivan mittaisia ja - vaihtelevia. Esteiden sijoittelu on Tapiolassa myös onnistunut hienosti,  haasteita ja houkutuksia on sopivassa suhteessa. Jos mietin Tapiolan tulevaisuutta, niin sijaintinsa sekä palvelujen monipuolisuuden kannalta on todennäköistä, että siitä tulee sellainen Suomigolfin "Kuka kukin on"- kenttä. Jos olet jotain golfissa, niin sinun pitää ehdottomasti näyttäytyä Tapiolassa tasaisin väliajoin. Eikä se ole paha asia ollenkaan, päinvastoin.

Top5  - kentät / Hickory Golf

1. Tapiola Golf
2. Vuosaari Golf
3. Helsingin Golfklubi ( Tali)
4. Gumböle Golf
5. Keimola Golf - Saras

Tällä kerralla Top5:en ulkopuolelle jäi monia hyviä kenttiä, jotka ansaitsevat kuitenkin maininnan; Kytäjä Golf/South West, Tuusulan Golfklubi, SHG (Luukki, Lakisto), Linna Golf (Vanajanlinna).

Seuraavassa muutamia kenttiä, joita en ole hickorymailoilla pelannut, mutta haluaisin ehdottomasti kokeilla.

Aura Golf, Espoo Ringside, Master Golf/Master, Peuramaa Golf/Porkkala, Hanko Golf, Pickala Golf/Park, Tammer Golf

 

Golf valkokankaalla - Mikä on suosikkileffasi?

Kesäkuussa Edinburgin elokuvafestivaaleilla sai ensi-iltansa Jason Conneryn ohjaama draama Tommy`s Honour. Elokuvassa päästään tutustumaan kahteen 1800-luvun kuuluisaan golfpelaajaan, jotka molemmat voittivat British Openin neljä kertaa. He olivat isä ja poika, parhaimmat ystävykset, pahimmat vihamiehet sekä kovimmat kilpakumppanit. Old Tom Morris oli kenttäsuunnittelija, kentänhoitaja, mailanvalmistaja sekä golfammattilainen. Hänen poikansa Tom Morris Jr. oli golfammattilainen, jonka elämä päättyi traagisesti jo 24-vuotiaana. Meille nykyajan ihmisille he ovat vain nimiä historiankirjoissa, mutta toivon saavani jotain inhimillistä näkökulmaa heidän elämästään. Haluan nähdä Tommy`s Honourin niin pian kuin mahdollista. Hickorygolfaajan vinkkelistä katsottuna se kiehtoo, tottakai. Elokuvassa liikutaan juuri niillä vuosikymmenillä, jotka olivat golfin kehittymiselle erittäin tärkeitä.

Katso Tommy`s Honour leffasta klippi tästä!

Golfista on tehty aivan liian vähän elokuvia. Jotkut leffat on tehty kieli poskella, eikä niistä oikeasti saa irti muuta kuin hetkelliset naurut. Sitten on taas niitä yli-analysoivia- ja vanhoja kuluneita fraaseja sisältäviä leffoja. Niiden aika on jo mennyt.  Tositapahtumiin perustuvien leffojen vetovoima perustuu siihen, että henkilöt ja tapahtumat ovat todellisia. Ennen leffojen katsomista itselläni on tapana lukea netistä päähenkilöiden tarinat, katsoa kuvia sekä päästä sisään henkilöiden elämään. Se on yksi hyvä keino saada lisää mielenkiintoa leffan katsomiseen.

Tapasin elokuun alussa Bålstassa ruotsalaisen elokuvaohjaaja Lasse Åbergin, joka käsikirjoitti sekä ohjasi Den Ofrivillige Golfaren-nimisen komedian vuonna -91. Åberg oli hyvin ilahtunut elokuvan menestyksestä, sekä siitä asemasta, jonka se on saanut pohjoismaisten (hickory)golfaajien parissa. Elokuvassa hyväntahtoinen Stig Helmer joutuu/saa vedonlyönnin seurauksena opetella golfin alkeet. Lämminhenkisessä tarinassa ihastutaan, tutustutaan golfin perinteisiin, ja paha saa myös tietenkin palkkansa. Helmer on myös pukeutunut hickorygolfaajan stailiin, joten siitä isot plussat! No, tämähän ei ole tositarinaan perustuva leffa, mutta se on kuitenkin jollain ihmeellisellä tavalla hyvin erityinen. 

Minun ykkös- ja kakkosuosikkini ovat molemmat tositarinoihin perustuvia pätkiä. The Greatest Game Ever Played - kertoo vuoden 1913 U.S. Openin tapahtumista. Päähenkilöinä tuossa tosielämän draamassa olivat huippugolfaajat Francis Ouimet, Harry Vardon sekä Ted Ray. Toinen suosikkini - Bobby Jones - Stroke Of Genius - kertoo nimensä mukaisesti Bobby Jonesin elämästä golfin maailmassa, ja herran neroista lyönneistä golfkentillä. En kuitenkaan paljasta leffojen juonista tai käänteistä sen enempää, katsokaa ne itse.! Jos tiedätte jo oman suosikkileffanne - katsokaa se vielä uudelleen.

Top-5 Golf Movies

1.The Greatest Game Ever Played  (USA, 2005) Katso traileri tästä!

2.Bobby Jones – Stroke of Genius (USA, 2004)

3.Den Ofrivillige Golfaren  (Ruotsi, 1991)

4.The Legend of Bagger Vance (USA, 2000)

5.Caddyshack (USA, 1980)

Makuja on monenlaisia, mutta tämä minun Top-5 listani. Golfista löytyy varmasti paljon muitakin leffoja, joten nettiin vain etsimään sekä tekemään omaa suosikkilistaa.

Muita golfista tehtyjä elokuvia;

Tin Cup (USA,1996) Dead Solid Perfect (USA, 1988) Golf Punks (USA, 1998)

Golfballs! (USA, 1999) Mulligan (USA, 2000) Seven Days In Utopia (USA, 2011) Hole In One (USA, 2010)

The Four Some (USA, 2006) Miracle On The 17th Green (USA, 1999) Who`s Your Caddy? (USA, 2007)

Happy Gilmore (USA, 1996)