Tuppuraisen verstaalla syntyy puusta puttereita
Jyrki Tuppuraiselle jäi aikaa nikkaroida puusta puttereita, kun koronaviruksen vuoksi golfhalli meni kiinni ja pelimatka Espanjaan peruuntui.
NURMIJÄRVEN KORVENKYLÄSSÄ asuvan Jyrki Tuppuraisen autotalli on toiminut jo vuosia puusepänverstaana. ”Kammiossaan” Tuppurainen on tähän asti rakentanut pääasiassa soittimia, mutta maaliskuussa Tuppurainen ryhtyi veistämään puusta myös puttereita.
”Olen rakentanut kolmisenkymmentä sähkökitaraa, yhden basson, pari puoliakustista kitaraa. Jotkut ovat niitä ostaneet, mutta lähinnä ne ovat koristeina seinällä”, Tuppurainen kertoo.
Idean putterien rakentamiseen Tuppurainen sai helmi-maaliskuun vaihteessa pidetyillä Golfmessuilla, jossa hän tutustui Hardwood Puttersin mallistoon. Italialainen yritys valmistaa puttereita puusta käsityönä.
”Jäin messuosastolle juttelemaan vartiksi, koska putterit näyttivät esteettisesti niin kauniita. Ne myös tuntuivat erittäin hyvältä putata”, Tuppurainen sanoo.
Vajaa kuukausi myöhemmin Tuppuraisen omalla verstaalla oli ehtinyt jo syntyä kaksi ensimmäistä mallet-mallista putteria: Corona 1 ja Corona 2.
KÄSILLÄ TEKEMINEN on Tuppuraisen rakas harrastus, mutta hänellä on käsityöläisammattiin myös koulutus. Hän opiskeli aikoinaan kellosepäksi, mutta ei ole 35 vuoteen kajonnut kelloihin koneistoihin. Uransa hän teki kameroiden parissa.
“Minulle on hermolepoa mennä sinne kammioon. Ja kun aloitan jotain, en oikein malta lopettaa”, Tuppurainen sanoo.
Käsitöiden ja kitaransoiton lisäksi Tuppurainen harrastaa tietenkin golfia, jossa hänellä on 25:n tasoitus. Hän alkoi pelata golfia seitsemän vuotta sitten.
”Vaimohan minut golfiin ajoi, ja pelaamme yhdessä melkein aina. Se on meille mukavaa yhdessäoloa. Emme osaa tapella edes golfkentällä”, hän nauraa.
Talvella Tuppurainen vieraili usein Vantaankosken Golfhallissa, joka on Nurmijärvi Golfin, Suur-Helsingin Golfin ja Keimola Golfin yhteinen harjoittelupaikka. Hän ehti pelata simulaattorissa lähes 30 kertaa, kunnes halli suljettiin koronaviruksen vuoksi. Kun pelimatka Espanjaan peruuntui, Tuppuraiselle jäi aikaa toteuttaa golfmessuilla syntynyt idea.
”Ajattelin, että kokeillaan nyt sitten korona-aikana putterin tekemistä”, hän sanoo.
LAPAA VARTEN Tuppuraisella oli materiaalit valmiina verstaallaan, sillä kitaroista hänelle oli jäänyt paljon ylijäämäpuuta. Varren ja gripin hän osti kaupasta. Lavan aihion hän liimasi yhteen eri puulajeista. Sitten hän sahasi siitä vannesahalla sopivan kokoisen palan ja muotoili sen itse tekemäänsä muottia apuna käyttäen nauhahiomakoneella.
“Tumma puu on wengeä, joka on painavaa ja kovaa puuta. Vaalea puu on puolestaan kanadan vaahteraa. Sitä käytetään paljon soittimien rakentamisesta, koska se muistuttaa koivua, eikä väänny helposti. Tähtäinviivana käytin wengeä. Se on kaunis yksityiskohta, mutta sillä on myös käyttötarkoituksena”, Tuppurainen sanoo.
Tuppurainen teki ensimmäisen putterin kokonaan puusta messinkistä lyöntipintaa lukuunottamatta. Se osoittautui liian kevyeksi, minkä vuoksi hän joutui irrottamaan messinkisen insertin, poraamaan kaksi reikää ja lisäämään lapaan metallia painoksi.
”En löytänyt kotoa lyijyä, mutta naapurilta löytyi vanhoja uudenvuoden tinoja, josta valoin tangot putterin sisään”, hän paljastaa.
Mailan balanssin kannalta on tärkeää, että varren kiinnittää oikeaan kohtaan lapaa ja siinä riitti hetkeksi pähkäiltävää. Nostokulmana Tuppuraisen valmistamissa puttereissa on kolme astetta.
Vaikeimpana osa-alueena putterin valmistuksessa Tuppurainen pitää pintakäsittelyä, mistä hän sai vaimoltaan hieman kritiikkiä, sillä lakkapinnan laatu ei aluksi täyttänyt tämän tiukkoja laatustandardeja.
“Kyllähän hän tietenkin kehui niitä, mutta huomautti kuitenkin, että ensimmäisen putterin lakkapinta ei ollut oikein hyvä”, Tuppurainen naurahtaa.
Puttereita hän ei ole valmistanut koristeeksi, vaan aikoo ainakin testata niitä kentällä .
“On mielenkiintoista nähdä, miten ne toimivat vai toimivatko mitenkään.”
